Mikäli haluat lukea pääsykoeaiheisia postauksia hakuprosessista 2016-2017, niin niitä löytyy satunnaisin väliajoin uudesta blogistani Stoorista. Osoite on stoori.fi/ciames. Käyhän siis kurkkaamassa siellä :)

Pääsykoeanalyysi

Tilasin alkuviikosta tämän kevään pääsykokeeni ja nyt ajattelin käydä lyhyehkösti läpi mistä sisäänpääsemiseni jäi kiinni. Pisteiden valossa en taaskaan kauaksi sisäänpääsyrajasta jäänyt, joten koen hyödylliseksi käydä kokeen läpi ja analysoida osaamistani.

Monivalintatehtävän tein tyylillä "vastaan kaikkiin, jotka osaan 95%:n varmasti". Taktiikka toimi aika hyvin ja sain tehtävästä yli 50 pistettä. Toki muutamaan kohtaan vastasin väärin, eli jos olisin mennyt 100%:n varma-taktiikalla, niin olisin saanut ainakin kolme-neljä lisäpistettä. Mikäli ensi keväänä on samanlaisella pisteytyksellä oleva monivalintatehtävä, niin tiedän käyttää 100%:n varma-tyyliä.

Kaiken kaikkiaan ihmisbilsa mulla oli hyvin hallussa, mutta kuukautiskiertotehtävä meni penkin alle. Se jäi aiheena vähän vähemmälle lukemiselle, en kyllä tiedä miksi, mutta se oli oikeastaan ainoa ihmisbilsaan liittyvä tehtävä, josta en saanut täysiä tai lähes täysiä pisteitä.

Kemian tehtävät osasin myös hyvin, mutta yhdessä tehtävässä olen tehnyt aivan idiootin virheen. Seiskatehtävässä tein näppäilyvirheen laskimella ja tuloksen desimaalit heittivät jonkin verran. Tehtävästä oli rokotettu heti kolme pistettä sen takia.

Myös fysiikkaan liittyvässä tehtävässä numero kahdeksan tein hyvin klassisen merkkivirheen, miinuksesta tulikin plus.. Myös siitä tehtävästä rokotettiin kolme pistettä vaikka tehtävän periaate oli täysin oikein.

Eniten vaikeuksia mulla oli ehdottomasti fysiikan tehtävien kanssa ja jouduin ajanpuutteen vuoksi jättämään tehtävät 12 ja 13 käytännössä kokonaan tekemättä. Niissä menetin siis suoraan jo 20 pistettä.

Fysiikan tehtävät oli selkeästi heikkouteni tämän kevään pääsykokeessa vaikka muutamasta fysiikan tehtävästäkin sain täydet pisteet. On kuitenkin selvää, että fysiikkaan täytyy tulevassa lukuprosessissa panostaa selkeästi enemmän kuin tänä vuonna.

Tuntuma mikä kokeen läpikäynnistä päällimmäisenä jää on, että kemia on hyvin hallussa sekä ihmisbiologia, mutta fysiikka ja muut biologian aihealueet/kurssit kaipaavat selkeästi enemmän lukemista ja harjoitusta. Näiden tietojen avulla on hyvä syksyllä lähteä suunnittelemaan tulevan vuoden valmistautumista.

Tähän analyysiin on hyvä päättää tämän blogin taival . Kuluneet kaksi ja puoli vuotta ovat olleet upeita. Olen saanut blogista sitä vertaistukea mitä lähdin hakemaankin ja toivottavasti myös omalta osaltani tarjonnut sitä teille. Kuten kliseinen sanonta kuuluu "kaikki hyvä loppuu aikanaan" ja koen, että nyt on mun aika lopettaa tämä taival ja aloittaa uusi. Kulunut kaksi ja puoli vuotta on ollut monella tavalla rankkaa aikaa erityisesti epäonnistumisten takia, mutta toisaalta taas hyvin antoisaa ja opettavaa. 

Mun uusi blogi löytyy myös täältä Stoorista ensi viikon alusta alkaen osoitteesta stoori.fi/ciames. 

Kiitos teille kaikille näistä muutamasta vuodesta! 

Toivottavasti kohtaamme vielä uuden blogin puolella.

Tähtien tavoittelija: Time to say goodbye

Tämä postaus on vierailevan bloggaajan Tähtien tavoittelijan käsialaa. Tähtien tavoittelijan aiemman postauksen löydät täältä.

On aika jättää vierailevan bloggaajan roolini taakse. Viime syksynä ryhtyessäni tähän tehtävään en tiennyt, kuinka minun kävisi. Epävarmuutta tilanteeseeni toi lähestyvä kuopuksen syntymä ja vauva-aika, jota on mahdotonta ennakoida. Luku-urakkaa aloittaessani en voinut tietää, pääsisinkö edes pääsykokeeseen asti vai pitäisikö opiskelu keskeyttää vaativan perhe-elämän vuoksi. Olen äärimmäisen kiitollinen rauhallisesta vauvasta, joka mahdollisti opiskeluni, sekä tietysti puolisoni antamasta tuesta tässä valtavassa urakassa.

Kulunut vuosi on ollut kaikessa hektisyydessään elämäni paras. Tällä hetkellä olen edelleen äitiyslomalla, joka päihittää kaikki aiemmat äitiyslomat. Olen ehkä vähän hullu, mutta olen nauttinut aivan älyttömästi koko opiskeluprosessista! On ollut ihanaa syventyä fysiikan kinkkisiin laskuihin, kemian kommervenkkeihin ja biologian pieniin tärkeisiin yksityiskohtiin. Opiskelu on tuonut tarvitsemaani vaihtelua perhe-elämään ja ollut ”omaa aikaani”, jolloin olen saanut rauhassa puurtaa minulle merkityksellisen asian parissa. (Aika on jo kullannut muistot tehokkaasti, kuten ehkä havaitsette ;))

Vaikka saan tämän ehkä kuulostamaan helpolta, todellisuus on kaikkea muuta. Kulunut vuosi on ollut myös elämäni raskain. Taustallani on monia asioita, joiden vuoksi elämäni ei ole ollut helppoa eikä tule sitä olemaankaan vielä vuosikausiin. Vuodenvaihteessa tuntui hetkisen melkoisen mustalta, mutta ilokseni olen nyt huomannut valon lisääntyneen elämässäni huomattavasti. En pidä mitään itsestäänselvyytenä, vaan koetan aina muistaa, että asiat voisivat olla hyvin paljon huonomminkin. Se, joutuuko unelma-ammattiin pääsemisen vuoksi lukemaan pääsykokeeseen kuukauden vai viiden vuoden ajan, on loppujen lopuksi opiskelupaikan saamisen jälkeen täysin merkityksetöntä.

Olen perheeni kanssa jättämässä entisen elämämme taaksemme. Tulevaisuus on taloudellisesti heikompi kuin nykyinen elämämme, mikä vaatii varmasti sopeutumista koko perheeltä. Joudumme luopumaan paljosta, mutta haluan ajatella, että saamme tilalle enemmän. Tulevaisuuden epävarmuudesta huolimatta päällimmäisinä tunteinani ovat innostus ja jännitys. Uusi alku, mahtavaa! Ja toivon mukaan opiskeluaika ei kestä loppuelämää :)

Olen tyytyväinen siihen, että päätin jakaa hakuprosessini teidän kanssanne. Jos yksikin lukija on tarinastani saanut pontta pyrkiä kohti unelmaansa, olen enemmän kuin onnellinen. Muistakaa, että (lähes) kaikki on asenteesta kiinni! Olosuhteet ovat mitä ovat, mutta tehkää kaikkenne, olkaa rohkeita, määrätietoisia ja sinnikkäitä. Jos niin päätätte, tulevaisuus on teidän!

Kaikkea hyvää kaikille lukijoilleni ja toivottavasti tekemänne työ palkitaan! Jos jotakuta kiinnostaa tarinointini jatkossakin, oma blogini löytyy osoitteesta arjenunelmientasapaino.blogspot.fi

Tulokset

Tiistaina koitti se hetki, mitä on nyt kuutisen viikkoa odoteltu melko tiiviisti. Kun tulos vihdoin kahdentoista aikoihin päivittyi minunkin Opintopolkuuni, ei se ollut toivotunlainen. En päässyt lääkikseen tälläkään kertaa. Varasijan numeron perusteella olin pärjännyt kokeessa paljon viime vuotta paremmin, mutta siltikään se ei riittänyt.

Muiden hakukohteideni tuloksia en ole vielä saanut, joten en vielä tiedä missä opiskelen syksyllä, mutta sen tiedän ettei se paikka ole lääkis. Vieläkään.

Fiilis ei luonnollisesti ole hyvä, mutta toisaalta päällä on kova tarmo sen suhteen, että ensi kevättä varten teen kaikkeni ja silloin pääsen sisälle, en rajaa hipoen vaan rajat reilusti ylittäen. Aion siis vielä ensi keväänä hakea lääkikseen. Musta tuntuu, että mun pitää hakea vielä kerran ettei ainakaan tarvitse katua asiaa vuosien päästä.

Tällä hetkellä mua ei suoraan sanottuna hirveästi huvita ruotia tuntemuksiani tämän enempää näin julkisesti. Aion käydä katsomassa valintakoettani ensi viikolla, joten siitä on luvassa postaus mahdollisesti ensi viikolla.

Toivotan valtavasti onnea kaikille sisäänpäässeille ja valtavan paljon tsemppiä niille, joita onni ei tänä keväänä suosinut! Kyllä se aurinko joskus paistaa meillekkin :)

Tähtien tavoittelija: Tulokset, vihdoin ja viimein

Tämä postaus on vierailevan bloggaajan Tähtien tavoittelijan käsialaa. Tähtien tavoittelijan aiemman postauksen löydät täältä.

On tullut totuuden hetki. Tätä on odotettu viikkotolkulla, välillä kauhusta kankeana ja toisinaan jopa aivan rennoin mielin. Ajatukset ovat vaihdelleet toiveikkuudesta ahdistuksen kautta silkkaan epätoivoon. Joka toinen päivä on tuntunut, ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia ja joka toinen päivä pikkuruinen toivo on nostanut päätään ja kuiskannut: Jospa sittenkin?

Tänä aamuna kädet täristen avasin Opintopolun. Olin aavistanut, että tulokseni tulevat tänään, joten heti herättyäni kaivoin avainluvut esiin ja yritin henkisesti valmistautua siihen, mitä sieltä tulee. Ensin koko systeemi heitti minut ulos, mutta lopulta pääsin kohtaan, jossa hakemukseni tulos latautui. Minua ei ole koskaan jännittänyt niin paljon, voin kertoa, vaikka takanani on jo monia vastaavia kokemuksia.

Ja vihdoin se latautui: Opiskelupaikka myönnetty! Suuni avautui isoksi kuin mikä ja töllötin sitä tekstiä aivan tyhmänä. Siis MITÄ?! Ja sitten tuli huuto AAAAGHHH minä tein sen MINUSTA TULEE LÄÄKÄRI!!! 2-vuotiaani kysyi ”Äiti, itkettääkö sinua?” ja minä rutistin häntä lujasti ja sanoin, että ei, äiti on vain niin onnellinen!

Kävimme koko perheellä juhlajätskillä ja vietimme ihanan kauniin aurinkoisen kesäpäivän lapsuuteni maisemissa. Vieläkin tuntuu aivan epätodelliselta, voiko tämä olla tottakaan! Koko vuoden olen opiskellut todella ahkerasti, siitäkin huolimatta, etten noin vuoteen ole nukkunut kuin yhden (!!!) kokonaisen yön ja kärsin pahoista kivuista koko syksyn ennen nuorimmaiseni syntymää. Kuopukseni syntyi uudenvuoden tienoilla ja kevään luin sitten vauveli kainalossa.

Sen haluan sanoa teille kaikille, jotka siellä ruudun toisella puolella joko odottelette omia tuloksianne tai olette kenties jo aloittaneet uuden luku-urakan, että te pystytte tähän. Jos minä, useamman pienen lapsen äiti olemattomalla lähtötasolla ei-ensikertalaisena olen päässyt tähän pisteeseen, te pystytte tähän myös, siitä ei ole epäilystäkään!

Tässä ei nyt ole päätä eikä häntää, koska ajatukseni ovat yhtä puuroa :D Ehkä paremmalla ajalla vielä kirjoittelen kokeesta tarkemmin, mutta juuri nyt, tällä hetkellä tärkeää on vain se, että olen max 57 sisälle päässeen ei-ensikertalaisen joukossa. Ja kyllä, kliseisesti voin sanoa, että kaikki se vaiva ja masennus ja ahdistus ja vapaa-ajan puute ON tämän hetken arvoista!

Loppuun vielä aforismi, jonka jostain luin: ”Kurkota kuuhun. Jos putoat, laskeudut tähdelle.”

Minun tähteni on saavutettu, olen päässyt tavoitteeseeni. Ja tästä matka vasta alkaa! Kiitos jo tässä vaiheessa mukanani kulkemisesta, on ollut ilo jakaa kokemukseni teille. Kaikkea hyvää teille lukijani!

Cian kommentti: Toivotan omasta puolestani valtavan paljon onnea Tähtien tavoittelijalle sisäänpääsystä sekä onnea tuleviin opintoihin!

Oulun tulokset julkaistaan ennakkotietojen mukaan tiistaina, joten minun tuloksistani kuulette tiistain, keskiviikon tai torstain aikana. Tsemppiä muillekkin tuloksien odotukseen :)

Tuloksien odottelua ja sisustusvimmaa

Tulokset tulee jo ensi viikolla, apuaaa! Pikkuhiljaa alkaa jännittää. Tähän asti olen pystynyt sysäämään tuloksien odottelun aika hyvin taka-alalle, mutta nyt alkaa jo vähän jännittää. Oon tässä muutaman viikon aikana kerennyt tehdä vaikka ja mitä. Tärkein asia on varmaankin kämpän hommaaminen, joka on nyt virallisesti hoidettu. Kävin tänään rustaamassa nimmarini vuokrasoppariin, joten mulla on kämppä heinäkuun alusta alkaen.

Mun alkuperäinen suunnitelma oli hankkia kämppä vasta elo- tai syyskuusta alkaen, mutta olen katsellut vuokra-asuntoja jo useamman viikon ja nyt kohdalle sattui täydelliseltä paikalta vastaremontoitu ja budjettiin sopiva kämppä, joten eihän sitä voinut jättää hakematta. Lisäksi älysin, että yhteishaun uloksien julkistamisen jälkeen samoja kämppiä hakee huomattavasti suurempi joukko, joten totesin saavani varmimmin kämpän haluamaltani alueelta, kun haen sitä jo nyt. Suureksi yllätyksekseni ja ilokseni kyseisen asunnon omistaja valitsi just mut usean hakijan joukosta.

Kämpän varmistumisen jälkeen tähän nimeltämainitsemattomaan neitiin on iskenyt aivan järkyttävä sisustusvimma. Oon nyt neljän päivän aikana kerennyt ostaa mm. sohvan, keittiön verhot ja kaikenlaista sisustuskamaa. Näiden lisäksi olen kolunnut Ikean nettisivut läpi ainakin kymmeneen kertaan enkä meinaa malttaa odottaa puoltatoista viikkoa, että pääsen paikanpäälle Ikeaan.

On jotenkin ihan huippua päästä ekaa kertaa asumaan ihan itsekseen ja pystyä sisustamaan kämppä just sillä tavalla, mistä itse tykkää ja laittaa jokanen tavara just siihen kohtaan, mikä tuntuu itsestä parhaimmalta. Sain asua kuluneen vuoden ihan huippujen kämppiksien kanssa, mutta on silti täysin eri asia asua yksin vs. asua kimppakämpässä. On myös paljon kivempi ostaa kämppään tavaroita, kun tietää että siinä asunnossa tulee asumaan luultavasti useamman vuoden.

Tämän blogin viimeiset viikot on käsillä ja tuloksien tulemisen jälkeen suunnitelmissa on tehdä kaksi postausta. Toinen tuloksista ja toinen, jossa käyn pääsykokeen tarkemmin läpi. Aion käydä tsekkaamassa oman pääsykokeeni läpi tuloksesta riippumatta. Sen jälkeen postailen pelkästään toisessa blogissani, joka löytyy osoitteesta ciakristiina.blogspot.fi.

Ylioppilaskirjoitusten korottaminen

Kävin viime maanantaina hakemassa lukiolta todistuksen kemian yo-kirjoitusten arvosanan korottamisesta. En ole aiemmin tainnut täällä blogissa puhuakkaan mitään siitä, minkä lopullisen arvosanan YTL minulle soi kemian kirjoituksista tänä keväänä.

Muutama viikko sitten sain ilokseni kuulla kirjoittaneeni kemiasta L:n. Mun koe lähti alustavan tarkastuksen jälkeen 44 pisteellä, mutta lautakunnassa pisteet nousi 45:teen.

Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2014 ja syksyllä 2013 kirjoittamani kemia oli todistuksessani C. Sitä oli siis syytä korottaakkin, siihen nähden, että kemia oli lukiossa yksi lempiaineistani. En sano C:n olevan huono arvosana, mutta kun saat sen lempiaineestasi, jota olet opiskellut lukiossa kolme vuotta hikihatussa, niin C ei suoraan sanottuna paljoa lämmitä. Olin miettinyt korottamista jo heti syksyllä 2014 ja sen jälkeen joka syksy ja kevät, kunnes tänä keväänä päätin sen tehdä, ja jälkikäteen sanottuna, hyvä että tein. Parempaa tulosta en olisi voinut saada.

Mun tavoite oli korottaa arvosanaa edes M:ään tai E:hen, enkä olisi todellakaan uskonut, että mun osaaminen riittää L:ään. Olin siis todella yllättynyt ja iloinen, kun kuulin tuloksen.

Jos joku teistä on pettynyt omiin tuloksiinsa, niin suosittelen harkitsemaan korottamista. Se vaatii paljon lukemista ja työntekoa, mutta tuloksen paraneminen on sen arvoista. Ja jos tulos ei parane, niin ainakin tietää yrittäneensä parhaansa. Suurimpaan osaan jatkokoulutuspaikoista huomioidaan ylioppilaskokeiden tulokset, joten mitä paremmat ne on, sitä paremmat mahdollisuudet on tulla valituksi.

Minä korotin arvosanaani samassa lukiossa, josta itse kirjoitin ylioppilaaksi, mutta korottaminen on mahdollista myös aikuislukioissa. Aikuislukiossa on myös mahdollista käydä ko. aineen kursseja uudelleen, joten siihenkin mahdollisuuteen kannattaa tutustua, jos tuntuu siltä ettei itsenäinen opiskelu riitä.

AMK:n pääsykokeet

Olin perjantaina AMK:n pääsykokeissa ensimmäistä kertaa ikinä. Nämä pääsykokeet oli ensihoitajan ja sairaanhoitajan tutkintoja varten. Sain kutsun siis ensihoitajan pääsykokeisiin, mutta samasta aineistokokeesta ja haastattelusta lasketaan pisteet myös sairaanhoitajan tutkinto-ohjelmaan.

Yliopistojen pääsykokeissa olen käynyt nyt jo kolmena keväänä, mutta ammattikorkean pääsykokeet oli ihan uusi juttu mulle. Mua jännitti nämä pääsykokeet jopa enemmän kuin lääkiksen pääsykokeet tänä keväänä.

En ollut aiemmin käynyt pääsykokeissa joihin sisältyy haastattelu ja ennakkoessee, ja erityisesti haastattelu jännitti etukäteen melko paljon. Haastattelija oli kuitenkin todella mukava, ja vaikka osa kysymyksistä oli vaikeita, niin musta tuntui, että pystyin antamaan hyvän vaikutelman itsestäni ja sopivuudestani kyseiseen ammattiin.

Aineistokokeessa oli matikan, äikän ja enkun osiot ja ne tuntui melko helpoilta. Yhden matikan tehtävän tiedän tehneeni väärin, sillä kertolaskujen allekkainlasku (siis ilman laskinta) oli unohtunut aivan kokonaan lukioaikana ja sen jälkeen. Pitkässä matikassa ei vielä mun lukioaikana tarvinnut yhtäkään laskua laskea ilman laskinta, joten hieman vaikeampi kertolasku meni ihan päin mäntyä. Pitänee siis hieman kertailla sitä..

Kaiken kaikkiaan pääsykokeesta jäi hyvä fiilis ja toivon, että pääsen jompaan kumpaan kahdesta ensimmäisestä hakukohteestani: lääkikseen tai opiskelemaan ensihoitajaksi. Vielä on vajaat neljä viikkoa tulosten odottelua tiedossa.. Viime yönä näin jo hyvin todentuntuista unta siitä, että tänään olisi jo 1.7. Aamulla herätessäni jouduin kuitenkin vielä pettymään.. :D

Kuukauden kootut // toukokuu

Toukokuu hurahti ohitse yhtä nopeasti kuin oikeastaan koko kulunut lukuvuosi. Hirveästi tapahtumia ei tämän kuun aikana ole ollut, vaan enimmäkseen kuukausi on kulunut ensin pääsykokeisiin päntätessä ja sen jälkeen rentoutuessa ja töitä tehdessä.

Kuun alussa osallistuttiin säbäjoukkueen kanssa pienimuotoiseen turnaukseen // Ouluun muuton jälkeen Jungle Juice Bar on tullut melko tutuksi.. // Kuun alussa sain myös tiedon siirtohaun tuloksista // Kesän eka jätski mummin tarjoamana

Eksyin Jungle Juice Bariin näemmä toisenkin kerran, hups // Uusista hiuksista oli ihan pakko ottaa peiliselfie vaatekaupan sovituskopissa.. // Toukokuussa tuli myös testattua Friends&Brgrs. Ei ollut ehkä niin huippupaikka, mitä olin etukäteen kuullut. Annokset oli hintaansa nähden aika pieniä // Kävin myös tenttireissun Jyväskylässä kuun puolen välin paikkeilla

Jyväskylä on kyllä kaunis kesäkaupunki // Oon ehkä joskus ennenkin kehunut Picnicin patonkeja? No kehun taas, ne on sairaan hyviä! // Viimeisiä kertailuja pääsykoetta varten // 18. päivä koitti se päivä, jota varten olin valmistautunut monta kuukautta

Tottakai rikoin nilkkani muutama päivä ennen pääsykoetta ja vietin yhden kokonaisen päivän päivystyksessä jonottaen. Meinasi iskeä paniikki, kun yhtäkkiä olikin yksi päivä vähemmän lukuaikaa // Oli aika hyvä fiilis, kun sai repiä kaikki muistiinpanot pois seiniltä // Netflix on ollut suurkulutuksessa pääsykokeen jälkeen // Rrrakastan tätä Fazerin uutta suklaata

Uusi Daim-makukin oli aika hyvä. Se ei kuitenkaan voita minttu-daimia! // En voinut ajaa autoa viikkoon nilkan takia, mutta pyöräily onnistui // Tottakai erään lämpimän päivän kunniaksi täytyi saada jäätelöä // Kuun lopussa halusin kokeilla hopeatoffee-turkinpippuripaloja. Mun veli rakastui erityisesti tuohon kuorrutteeseen. Ilmeisesti oli siis aika hyvää. Kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Muutoksen tuulia

Nyt kun pääsykoeruljanssi on ohitse on aika myös tehdä muutoksia blogissa. Olen tullut nyt siihen tulokseen, että mikäli en vieläkään lääkikseen pääse, niin tulevaa ensi kevään lukuprojektia en tule enää tämän ja viime kevään tavoin käymään läpi blogissani.

Tämä päätös tarkoittaa siis sitä, että Suuntana lääkis-blogin tarina tulee päätökseensä heinäkuussa tuloksien saapumisen jälkeen, kunhan olen niitä vielä tässä blogissa käsitellyt. Minun bloggaamiseni ei kuitenkaan tule päätökseensä, sillä tykkään tästä hommasta niin paljon, että aion jatkaa sitä uuden nimen alla.

Uusi blogini löytyy jo nyt tämän linkin alta.

Seuraavat noin kuusi viikkoa aion postailla kumpaankin blogiin, joten luettavaa löytyy edelleenkin.

Jos en lääkikseen vieläkään pääse, niin varmaankin tulen kirjoittamaan myös ensi keväänä postauksia hakuprosessista uuteen blogiini, mutta en samanlaisessa mittakaavassa kuin tänä keväänä. Jatkossa blogini tulee siis keskittymään laaja-alaisemmin eri asioihin kuin mitä tähän mennessä.

Tämän ja uuden blogini sosiaaliset mediat pyörivät myös vielä seuraavat kuusi viikkoa Suuntana lääkis-käyttäjänimen alla. Sen jälkeen niiden nimet tulee muuttumaan paremmin uutta blogiani vastaaviksi.

Kaksi ja puoli vuotta on kulunut ihan hurjalla tahdilla ja on tietyllä tavalla haikeaa kun tietää, että pitkä projekti tämän blogin parissa tulee pian päätökseensä. Olen kuitenkin jo pidemmän aikaa halunnut tehdä postauksia myös muista aiheista, joten tuntuu kaikista luontevimmalta tehdä se kokonaan uuden bloginimen alla. Haluan kiittää teitä kaikkia lukijoita jo nyt kuluneista vuosista ja toivon, että te pysytte blogini mukana myös jatkossakin.

Kesätyöt

Pääsykokeesta on nyt kulunut tasan viikko. Viikko on kulunut hyvinkin rennoissa merkeissä, mutta tänään on aika aloittaa kesätyöt. Onnekseni pääsin töihin samaan paikkaan, jossa työskentelin koko välivuoteni ajan ja viime joulun. Työkaverit ja talon tavat ovat siis jo ennalta tuttuja.

Olen todella hyvässä asemassa sen suhteen, että mulla ylipäätään on kesätyöpaikka. Todella moni kavereistani jäi kokonaan ilman kesätöitä. Musta jotenkin tuntuu siltä, että 15-17-vuotiaille on tarjolla jos jonkinlaista kesätyöseteliä tai muuta vastaavaa kaupunkien ja kuntien tukemaa työtä. Yli 18-vuotiaat ovat kuitenkin tietyllä tavalla oman onnensa varassa.

Ainakin sillon kun minä olin alle 18, kaikille alaikäisille yli 15-vuotiaille jaettiin kesätyösetelit, joilla sai hakea töitä Oulun alueelta. Toki täysi-ikäisillekin on joitain kaupungin järjestämiä töitä, mutta niitä ei ole läheskään kaikille halukkaille.

Työkkäri tarjoaa työttömille työnhakijoille mahdollisuutta tehdä töitä tuetusti eli siten, että Kela maksaa työnantajalle tietyn suuruisen korvauksen työntekijän palkasta. Mielestäni tämän tyyppinen systeemi pitäisi olla myös opiskelijoille kesän ajaksi.

Minä työskentelin välivuoteni aikana muutaman kuukauden juuri työttömille työnhakijoille tarkoitetussa "harjoittelussa" tämän hetkisessä kesätyöpaikassani, minkä jälkeen yritys palkkasi minut "oikeaksi" työntekijäksi. Sain harjoittelun aikana jalkani oven väliin ja osoitettua, että olen palkkaamisen arvoinen.

Nyt melkein kaksi vuotta myöhemmin, en kadu hetkeäkään, että tein töitä muutaman kuukauden ns. riistopalkalla, koska sen ansiosta hommasin itselleni työpaikan paitsi edelliseksi talveksi, kevääksi, kesäksi ja jouluksi, toivottavasti myös tuleviksikin kesiksi.

Mitä yritän tässä postauksessa siis sanoa on se, että kannattaa tehdä töitä huonommallakin palkalla(=n. 600 e/kk), sillä se voi poikia työmahdollisuuksia jatkossa.

Ajatuksia pääsykokeesta

Pääsykoe on nyt ohi ja tässä on muutaman päivän kerennyt totutella taas siihen, ettei enää tarvitse hullunlailla lukea. Netflix ja kevyemmät kirjat ovat siis olleet ahkerassa käytössä viime päivinä.

Tänä keväänä mun fiilikset ennen pääsykoetta oli tosi epävarmat. Jotenkin tuntui etten osaa yhtään mitään, vaikka samalla tiesin, että varmasti osaan asiat. Kuitenkin sain hillittyä jännitystäni todella hyvin ja oikeastaan jännitys alkoi isommin puskea päälle vasta yliopistolle päästyäni. Koesalissa jännitys onneksi laantui ja pystyin aloittamaan kokeen täysin levollisin mielin.

Kokeen aluksi kirjoitin tietoni jokaiseen tehtäväpaperiin, jotta lopun kiireessä ne eivät pääsisi unohtumaan. Sen jälkeen selasin kokeen nopeasti läpi ja aloin tekemään tehtäviä järjestyksessä aloittaen kakkostehtävästä. Tein itselleni helpot tehtävät heti ja jätin aluksi vaikeammat välistä. Sitten aloitin kierroksen uudestaan. Tunti ennen kokeen loppua aloitin monivalintatehtävän ja sen jälkeen vielä viimeistelin yhden tehtävän loppuun.

Lopuksi tarkastin, etten ollut jättänyt välistä yhtään tehtävää, joihin osasin vastata.

Tämän vuoden koe oli rakenteeltaan ja erityisesti pisteytykseltään erilainen kuin aiempina vuosina ja se yllätti ainakin minut. Yleensä monivalintatehtävästä on saanut todella rankalla kädellä miinusta eikä tehtävää ole yleensä edes kannattanut tehdä, jos aika on mennyt tiukille. Tänä vuonna ko.tehtävästä sai kuitenki yli 90 pistettä, joten sitä ei voinut jättää välistä. Miinuksiakin sai vain vääristä vastauksista, ei tyhjistä kohdista.

Otinkin monivalintatehtävään sen tyylin, että vastasin vain niihin kohtiin, joiden vastauksen tiesin vähintään 90 %-varmasti.

Kemiaa vuoden opiskelleena olisin toivonut kokeeseen vaikeampia kemian tehtäviä. Tänä vuonna kemian tehtävät olivat mielestäni liiankin helppoja. Myös ihmisbilsaa olisin toivonut enemmän. Sitä oli loppujen lopuksi aika vähän. Fysiikan tehtävien suuri määrä ihmetyttää minua, sillä kuulemani mukaan fysiikkaa ei suuremmin lääkiksessä tarvi.

Kokeessa oli muutama tehtävä, joista erityisesti tykkäsin. Olin ennen koetta melko varma, että munuaisista kysytään jotain, joten pänttäsin munuaisten rakennetta ja toimintaa paljon ja onneksi niin, sillä niistähän kysyttiin! Munuaistehtävän tehtävätyyppi oli myös mielestäni todella kiva. Toinen tehtävä, josta pidin oli kemian tehtävä, jossa piti muodostaa ja tasapainottaa natriumatsidin reaktioyhtälö ja laskea muutama lasku.

Nyt tiedossa on melkein kuusi tuskallista viikkoa tuloksia odotellessa. Kokeesta jäi mulle hyvä fiilis ja toivon kovasti, että suoritukseni riittää sisäänpääsyyn. Mikäli ei riitä, niin tottakai olen pettynyt, mutta ainakin tiedän tehneeni parhaani.

Tähtien tavoittelija: Ohi on!

Tämä postaus on vierailevan bloggaajan Tähtien tavoittelijan käsialaa. Tähtien tavoittelijan aiemman postauksen löydät täältä.

En sitten malttanut olla hiljaa heinäkuuhun asti… Pääsykoe on nyt (onnellisesti?!) ohi, joten on aika vähän purkaa tämänkertaista kokemusta. Koesalista poistuin noin seitsemän tuntia sitten ja saavuimme juuri äsken kotiin, joten tässä uunituoreet fiilikset.

Päällimmäisenä tunteena on väsymys. Olimme eilen hotellilla vasta iltakahdeksan jälkeen, ja Suomi-peli oli pakko katsoa – enkä kadu. Lisäksi heräsin yöllä klo 4.35 enkä ollut enää millään saada unta. Kello soi kuudelta, mutta torkahdin – hups – ja heräsin kahdenkymmenen minuutin kuluttua. Tuli kiire aamupalalle ja sieltä koepaikalle. Kupillisen kahvia sain alas.

Koe jännitti etukäteen, mutta kun pääsin koepaikalle, pahin jännitys oli tiessään. Juttelin niitä näitä muiden kokelaiden kanssa matkalla koesaliin. Paikalleni päästyäni ei jännittänyt enää yhtään, hymyilytti vain ja odotin, milloin saisi kääntää paperit. Koko koe meni virnistellessä varmaan aika typerännäköisesti, koska oli vaan niin mukavaa. Oli mukavaa olla kokeessa. Oli mukavaa huomata, että jopa osaa jotakin. Oli mukavaa, että aikaa tuntui olevan ruhtinaallisesti. Oli mukavaa, kun tiesin, että kun saan tämän tehtyä, pääsen lomalle ainakin hetkeksi.

En osaa yhtään sanoa, miten koe meni. Kokeen aikana oli hyvä fiilis, joka jatkui kokeen jälkeenkin jonkin aikaa. Viime vuonna kokeen jälkeen oli lähes samanlainen fiilis, joten se nyt ei kerro mitään. Kokeessa ei ollut aineistoa, mikä vähän harmitti, koska koen olevani vahvimmillani esim. viime vuoden pääsykokeen kaltaisessa kokeessa. Hetken tehtäviä taivasteltuani aloitin rastimalla monivalinnoista sellaiset, jotka ensinäkemältä vaikuttivat selkeiltä. Sen jälkeen tein sopivassa järjestyksessä tehtäviä eteenpäin, ja koko kokeen kävin alusta loppuun suunnilleen kolme kertaa, jotta kaikki tuli tehdyksi. En mene sen kummemmin yksityiskohtiin, koska ensinnäkään en enää muista tarkkaan yksittäisiä tehtäviä enkä toiseksi halua liiaksi muistella koko koettelemusta :D

Jännitys ei estänyt selkeää järjenjuoksua enkä mennyt paniikkiin missään vaiheessa. Pysyin siis hyvin rauhallisena koko ajan, mikä olikin päätavoitteeni. Tein tehtävät maltilla ja pyrin huolellisuuteen. Vältin hyppimistä tehtävästä toiseen, mutta siirryin rivakasti eteenpäin, jos en heti osannut. Ennen yhtä olin jo tehnyt kaikki tehtävät niin hyvin kuin osasin ja loppuajan kävin kokeen vielä huolella läpi tarkastaen jokaisen tehtävän vielä erikseen.

Summa summarum: kokeesta ei jäänyt minulle jossiteltavaa. Jos en pääse, tiedän sen johtuvan heikoista taidoista, en olosuhteista. No, okei, voisin syyttää esim. huonoja yöunia tai väärän värisiä sukkia (äiti on sanonut, että yllä pitää aina olla punaista, koska se tuo itsevarmuutta!), mutta en nyt lähde siihen. Olen tyytyväinen suoritukseeni, kävi miten kävi. Tein parhaani, ja jos se ei riitä, joudun aivan ansaitusti opiskelemaan lisää ensi vuotta varten.

Tuloksia odotellessa!

Ps. Laskin huvikseni tämän hakukerran aikana käyttämäni vihot aikavälillä elokuu 2015 – toukokuu 2016. Saldoksi sain lähes 8 täyttä vihkoa fysiikan laskuja, 5 täyttä vihkoa kemian tehtäviä ja 3,5 vihkoa biologiaa sekä lisäksi 3 vihkoa vanhoja pääsykoetehtäviä ja sekalaisia tehtäviä kaikesta pääsykokeeseen liittyvästä. Järjetön määrä. Uurastettu siis on, nyt on aika levätä :D

Viime hetken kuulumiset

Nyt alkaa olla lukuprojekti tämän kevään osalta ohitse. Lukuunottamatta tietenkin itse koetta. Tämän hetkinen fiilis on suoraan sanottuna aika epävarma. Määrällisesti olen lukenut jonkin verran vähemmän kuin viime vuonna, mutta lukeminen on ollut tänä keväänä huomattavasti laadukkaampaa.

Läpi koko lukuprosessin havahduin hetkiin, kun huomasin oikeasti ymmärtäväni jonkin asian pelkän ulkoa opettelun sijasta. Tänä keväänä olen jotenkin myös hahmottanut kokonaisuuksia paljon aiempaa paremmin.

Kahlasin lukion fysiikat ja kemiat läpi lähes kokonaan opettelemalla asiat ulkoa ja menestyin niinkin ihan okei. Kuluneen vuoden aikana olen kuitenkin, pitkälti yliopisto-opintojen ansiosta, alkanut oikeasti ymmärtämään asioita ja niiden syitä ja seurauksia. Voitte varmasti uskoa, että fiilis on aika huippu, kun havahtuu siihen, että "Hei mä oikeasti ymmärrän tän asian ja tiiän mistä tää johtuu."

Toivon, että tämä asioiden ymmärtäminen helpottaa niiden soveltamista pääsykokeessa ja sitä kautta siivittää mut tarpeeksi hyvään suoritukseen, jolla pääsee sisään lääkikseen.

Aiemmin puhuin siitä, että aion viimeisenä iltana tehdä jotain kivaa, jotta saan pääkopalle vähän lepoa. Noh, sunnuntaina kävi pieni äksidentti, jonka seurauksena mun nilkka murtui. Hauskanpito tapahtuukin tänä iltana siis kotona löhöillen. Onneksi telkkarista tulee lätkää, niin on jotain mitä katsoa.

Hurjan paljon tsemppiä kaikille huomiseen kokeeseen! :)

[caption id="attachment_63266" align="aligncenter" width="720"] Nämä + vesipullo ja henkkarit lähtee huomenna mun mukaan yliopistolle.[/caption]

Pääsykokeeseen alle viikko!

Hehheh, enää muutama päivä pääsykokeeseen. Mua ei oikeastaan vielä jännitä. Enemmän mua stressaa se koenko olevani valmis vielä tekemään koetta. Jotenkin tänä keväänä, lukemisesta huolimatta, tuntuu siltä etten osaa yhtään mitään, vaikka oikeasti osaankin. Tuntuu siltä, ettei mikään lukumäärä riitä ja asiaa on ihan epätoivoisen paljon.

Jotenkin aiempina keväinä tällaista fiilistä ei vielä ole ollut. Ehkä tämä fiilis iski juuri tänä keväänä sen takia, että nyt tiedän mitä on opiskella alaa, joka ei kiinnosta. Nyt on paljon kovempi halu päästä sisään kuin ehkä aiempina vuosina.

Useampi ihminen on kysellyt multa miten aion käyttää viimeiset päivät ennen pääsykoetta. Mun on tarkoituksena kerrata ja paljon. Bilsan osalta kertaaminen on aikalailla loppusuoralla, mutta fysiikkaa ja kemiaa ja erityisesti haastavampia tehtäviä pitää vielä tehdä paljon. Tiistai-illan aion (ainakin yritän) ottaa ihan rennosti ja keksiä jotain mukavaa tekemistä, jotta uni tulee illalla paremmin.

Viime vuonna olin edellisenä iltana töissä seitsemän tuntia, joten uni tuli aika kivasti kun pääsin kotiin ja sainkin nukuttua todella hyvät yöunet ennen pääsykoetta.

Tätä postausta kirjoittelen jälleen kerran, tällä kertaa kylläkin varmaankin viimeistä kertaa, bussissa Jyväskylä-Oulu-väliltä. Kuten olen jossain sivulauseessa saattanut mainita, muutin Jyväskylästä Ouluun vappuna. Toinen asia, minkä olen Instan puolella paljastanut mutta blogissa en, on se, että mut on valittu siirtohaun kautta opiskelemaan biokemiaa Ouluun. Tämä tarkoittaa siis sitä, että mikäli en lääkikseen pääse, niin Jyväskylään en enää ainakaan kemian opintojen pariin palaa.

Tänään kävin Jyväskylässä päiväseltään hoitamassa viimeiset tentit ja mikäli ne pääsin läpi, niin mun opinnot kemialla on nyt purkissa, sormet siis ristiin. Jyväsjärven rantaa myöten yliopistolle kävellessäni sain ihastella kesäisen vihreää ja lämmintä Jyväskylää.

Äitienpäivä

Tänään juhlitaan kaikkia äitejä ja mummoja. Meillä äitienpäivään on perinteisesti kuulunut täytekakun syöminen heti aamulla sekä lahjojen ja itsetehtyjen korttien antaminen äidille ja mummille.

Näin äitienpäivän kunniaksi pääsin viimeinkin kaivamaan kaapeista - tai oikeastaan muuttolaatikoista - talvella Ikeasta ostamani paketointitarvikkeet. Ennen tätä ne ovat jääneet kokonaan käyttämättä, mutta nyt äitienpäivälahjaa paketoidessani onneksi muistin niiden olemassaolon. Silkkipaperin, pakettikortin ja paperinarujen myötä paketista tuli aika kivan näköinen vaikka itse sanonkin.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja mummuille! 

Tähtien tavoittelija: Viimeisiä viedään!

Tämä postaus on vierailevan bloggaajan Tähtien tavoittelijan käsialaa. Tähtien tavoittelijan aiemman postauksen löydät täältä.

Toukokuu on saapunut. Apua, nytkö jo? Ja toisaalta: vihdoinkin. Fiilikseni pääsykokeen suhteen risteilevät näiden kahden ajatuksen välillä. Hetkittäin toivon, että minulla olisi opiskeluaikaa vielä vaikka kaksi kuukautta (tai vuosi…) mutta pääosin ajattelen, että onneksi se on kohta ohi, lopputuloksesta riippumatta! Opiskelukuukausia minulle on kuitenkin tällä hakukerralla kertynyt ruhtinaalliset yhdeksän, ja taitaapa olla niin, että viimeisin täysin opiskeluvapaa viikonloppu on vietetty maaliskuussa.

Täyttä höyryä olen siis mennyt eteenpäin – tai siis olosuhteet huomioiden, jollekin muulle tämä ”höyry” olisi silkkaa hidastelua :D. Tunnen kuitenkin itseni ja omat resurssini ja huomaan, että opiskelu on vaatinut veronsa. Siksikin olen onnellinen siitä, että tämä hakukerta on kohta muisto vain. Vähän silti mietityttää, miten osaan relata kokeen jälkeen, kun syksystä lähtien olen käyttänyt lähes jokaisen liikenevän hetkeni kirjojen ääressä…

Pääsykokeessa päätavoitteenani on pysyä rauhallisena. Se koe on kuitenkin vain kasa paperia, ei sen kummempaa. Jos ”epäonnistun”*, maailma ei kaadu, kukaan ei kuole eikä mitään peruuttamatonta ole tapahtunut. Hermojen hallintaa olen harjoitellut vanhoja pääsykokeita (myös Galenos-aikaisia) tekemällä. Selvää edistystä on ollut havaittavissa viime vuoteen verrattuna, mikä on antanut toivoa ja lisännyt motivaatiota entisestään.

Pääsykokeen jälkeen aion lakaista kaiken siihen liittyvän pois silmistä, välttää katsomasta malliratkaisuja yhtä onnistuneesti kuin viime vuonnakin sekä - mikä tärkeintä – nauttia kesästä ja lomasta! Sitä odotellessa :)

Tsempit viimeisiin päiviin muillekin ahertajille! Palataan heinäkuussa asiaan (jos uskallan tulla kertomaan tulokseni!)

*) epäonnistuminen on lainausmerkeissä, koska pidän onnistumisena jo sitä, että selviän kohtuullisen selväjärkisenä oikeaan paikkaan oikeaan aikaan ja saan nimeni kirjoitettua oikein!

Kuukauden kootut // huhtikuu

Vapun ja muuttokaaoksen takia huhtikuun kuukauden kootut tulee näin muutaman päivän myöhässä. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, eikö? ;)

Huhtikuun alussa kävin kirjoittamassa nimmarini työsopimukseen. Tiedossa on siis kesätyöt jo erittäin tutussa Halpa-Hallissa! // Suoritin hikihatussa itsenäisiä kursseja // Kuun alkupuolella oli  myös yhdet 1-vuotisbileet. Synttärisankari pääsi maistamaan täytekakkua eka kertaa elämässään ja leveästä hymystä päätellen kakku oli aika hyvää :D

Aika kulunut lausahdus on, että "kevät on jääkiekkoilijan parasta aikaa". No, sitä se on myös meille toimittajille! Huhtikuussa tuli maaliskuun tapaan istuttua aika monta tuntia ja iltaa jäähallilla // En millään malttais odottaa, että marjakausi alkaa ja pääsee syömään tuoreita marjoja. Vielä toistaiseksi pitää kuitenkin tyytyä pakastemarjoihin // Löysin kaupasta Milkan Oreo-suklaata, jota oli pakko päästä maistamaan pitkästä aikaa. Maku ei ehkä ollutkaan ihan niin hyvä kuin mitä muistelin.. // Löysin pitkän etsinnän tuloksena viimeinkin takin, jollaisesta olin haaveillut jo pidemmän aikaa.

Stockan Hulluilta päiviltä bongasin RitterSportin sitruunaisen valkosuklaalevyn. Ai, että tämä oli ihanan erinmakuinen valkosuklaa // Huhtikuuhun on myös mahtunut säbän pelaamista.. // .. ja Oulu-Jyväskylä välin ravaamista milloin milläkin kulkuneuvolla. // Yksi mun oululainen kaveri tuli käymään Jyväskylässä muutaman päivän visiitillä, niin tokihan häntä piti käyttää Vaajakoskella Pandan tehtaanmyymälässä.

Kuten taisin jo aiemmin mainita, niin huhtikuuhun on mahtunut paaaljon lätkää ja haastatteluja. Liigakiekosta maajoukkuekiekkoon ja NHL-pelaajiin saakka.

Kuun loppupuolella kävin keikan erittäin lumisessa Kuusamossa. Oon melko varma, ettei tuo lumimäärä sula kokonaan edes ennen juhannusta .. // Nastalla meinasi tulla tylsää, kun pysähdyttiin ottamaan kuvaa noista jäätävistä lumikasoista // Muuton keskellä ruuan tekeminen oli liian aikaa vievää, joten kaupan smoothiet ja valmisruuat oli aikas käteviä // Viimeinen vilkaisu tyhjään kämppään ja sit menoks!

Voittajafiilis

Tahmeasti alkaneen, mutta lopulta hyvin sujuneen lukupäivän jälkeen on ihan pakko tulla jakamaan fiiliksiä teidän kanssanne. Oikeastaan lukupäiväni ei ole vielä edes ohitse, sillä tarkoituksena on vielä tehdä muutamia kemian laskuja. Pieni tauko on kuitenkin tässä välissä paikallaan.

Heräsin aamulla kahdeksalta todella huonosti nukutun yön jälkeen. Silloin ei kauheasti väsyttänyt, mutta kun kotiuduin hamsuröntgenistä kymmenen jälkeen olin jo ihan valmis päiväunille. Tuntui, ettei lukemisesta tulisi yhtään mitään ja meinasin jo nukkua pienet päikkärit, mutta onneksi pakotin itseni avaamaan kirjan ja laittamaan ajastimen soimaan kahdenkymmenen minuutin päähän.

Kun lukeminen on vaikea aloittaa, laitan aina ajastimen soimaan. Fiiliksestä riippuen asetan ajaksi 20-30 minuuttia. Vähemmän kuin 20 minuuttia on liian vähän ja enemmän kuin 30 minuuttia tuntuu ikuisuudelta.

Ensimmäisen kaksikymmentä minuuttisen lopuksi lukeminen sujui jo paremmin, mutta pienen tauon jälkeen laitoin ajastimen vielä uudelleen päälle. Tämän jälkeen fiilis oli taas vähän parempi, mutta laitoin ajastimen varmuuden vuoksi vielä kolmannen kerran käyntiin.

Kolmannen 20:n minuutin pätkän jälkeen olin jo niin lukumoodissa, että sen jälkeen en tarvinnut enää ajastinta. Sain luettua lyhyiden taukojen siivittämänä ainakin kolme tuntia, kunnes iski jälleen megalomaaninen väsy.

Päätin etten nuku koko päivänä päiväunia, vaikka kuinka väsyttäisi, sillä haluan nukkua hyvät yöunet, jotta jaksan lukea huomennakin. Väsymyksen iskiessä nousin sängystä tai vähintäänkin suljin kirjan hetkeksi ja tein jotain muuta. Pieni silmien lepuuttaminen ja rentouttaminenkin auttoi nopeasti ja pystyin jatkamaan lukemista.

Nyt on todellakin voittajafiilis, kun selvisin tästä päivästä hereillä ja sain vielä luettuakin todella hyvin! Nyt kun teen vielä muutaman kemian tehtävän, niin voin alkaa nukkumaan ajoissa ja huomisesta tulee vielä tätäkin päivää tehokkaampi!

[caption id="attachment_59993" align="alignnone" width="720"] Kuva: Katja Kuivalainen[/caption]

Kuulumisia piiiitkästä aikaa!

Pitkästä aikaa luvassa on kuulumispostausta. Musta tuntuu, että tänä keväänä olen jauhanut jatkuvasti siitä ettei aika riitä ja jatkuvasti on aivan järjetön kiire. Sama kiire vaivaa edelleen, mutta tässä postauksessa en aio valittaa siitä tämän enempää.

Viime viikkoina olen viimeistellyt itsenäisiä kurssejani ja saanutkin kaksi kolmesta jo hoidettua. Enää on siis yksi jäljellä, jes! Tämän yhden itsenäisesti suoritettavan kurssin lisäksi, multa puuttuu liikkakurssista yksi suoritus, eli sekin on jo piakkoin purkissa sekä käyn vielä viimeisiä viikkoja kemian perusopintojen viimeistä kurssia. Sen jälkeen tämä vuosi on mun osalta ohitse.

Huhtikuun olen viettänyt suurimmaksi osaksi Oulussa, sillä taloyhtiössä käynnissä olevan remontin aiheuttama melu häiritsee lukemista. Tätäkin postausta kirjoittaessani istun autossa kohti Oulua. Kävin Jyväskylässä kahden päivän keikan kahden luennon takia ja tänäkin aamulla heräsin ennen kahdeksaa, kun alakerrassa alkoi laulaa jonkin sortin kovaääninen pora. Siihen jäikin sitten aamuksi suunnitellut lukemiset, kun kämpässä ei kuullut omia ajatuksiaan, niin koitapa siinä sitten lukea.

Ensi viikon vietän Jyväskylässä pakkaillen tavaroitani jälleen kerran muuttoa varten. Vappuaattona koittaakin neljäs muutto kahdeksan kuukauden sisään. Onneksi olen tässä jo pitkin kevättä rahdannut tavaroitani Ouluun, jotta muutossa on hieman vähemmän kannettavaa kuin aiemmilla kerroilla.

Lukeminen sujuu ihan okei. Välillä on ollut hankalampia ajanjaksoja, jotka ovat hidastaneet lukemista. Toivoisin kovasti olevani vähän pidemmällä jo tässä vaiheessa kevättä, mutta onneksi tällä hetkellä lukeminen sujuu hyvin ja fiilis on hyvä, joten saan otettua hyvän loppukirin ennen pääsykoetta. Erityisesti fysiikka kaipaa vielä opiskelua, mutta muuten koen olevani melko vahvoilla. Toki bilsaa ja kemiaakin pitää kertailla tulevien viikkojen aikana.

Tällä tai ensi viikolla olisi tarkoituksena tehdä viime kevään pääsykoe ja katsoa vähän missä asioissa on tapahtunut kehitystä viime vuoteen verrattuna. Postailen kehityskohteitani ja ajatuksiani viime kevään kokeesta sen jälkeen! Tsemppiä kovasti kaikille loppukiriin!

[caption id="attachment_59871" align="alignnone" width="720"] Pieni kurkistus mun viime päiviin kuvien muodossa.[/caption]

 

Hallitus vie opiskelijoiden tulot

Nyt kun Suomen hallitus on kaikessa viisaudessaan päättänyt leikata opiskelijoiden saamia tukia, haluan minäkin sanoa pari sanaa. Kerrataan kuitenkin ensin tärkeimmät faktat.

1.Opintotuki pienenee 250,28 euroon entisestä 337 eurosta

2.Opintolainan valtiontakauksen enimmäismäärä nousee 400 eurosta kuukaudessa 650 euroon per kuukausi

3.Korkeakouluopintojen maksimitukiaika laskee 64 kuukaudesta 54:ään

Olen opiskellut yliopistossa nyt vuoden ja asunut koko vuoden kimppakämpässä. Kimppa-asuminen menettelee, mutta tuskin kovinkaan moni koko opiskeluaikaansa haluaa viettää asuen kimppa-asunnossa yhden tai useamman ihmisen kanssa. Ne, jotka saavat kämppiksikseen ihmiset, joiden kanssa tulee toimeen, ovat onnekkaita.  Kaikilla ei kuitenkaan käy yhtä hyvä tuuri. Itse olen ollut onnellisten tähtien alla kämppiksien suhteen, mutta kaikkien kavereideni puolesta en voi sanoa samaa.

Kimppa-asuminen on lähes poikkeuksetta se halvin asumismuoto opiskelijalle, mutta siitä huolimatta vuokra ja mahdolliset sähkö-, vesi- ja nettilaskut vievät suurimman osan opiskelijan tuloista jo nyt. Jos tilille kilahtaa kuun neljäntenä päivänä nettona 504,69 euroa, ja siitä esimerkiksi 310 euroa menee asumiskuluihin, käteen jää vajaat 200 €.

Tämän alle 200 euroa pitäisi riittää muun muassa puhelinlaskuun, ruoka- ja hygieniatarvikkeisiin sekä mahdollisiin lääkkeisiin ja opiskeluun liittyviin hankintoihin. Ainiin. Pitäisihän elämässä olla muutakin kuin ne välttämättömimmät. Olisi ihan mukavaa käydä välillä juhlimassa, elokuvissa tai vaikka uimassa. Ja saattaahan puhelinkin hajota aivan yllättäen. Ja eri kaupungissa asuvaa perhettäkin olisi ihan mukava nähdä ainakin silloin tällöin, eikö?

Opiskelijoilla pienemmät tulot kuin työttömillä

Jo tälläkin hetkellä opiskelijat elävät pienemmillä tuloilla kuin esimerkiksi työttömät. Toki opiskelijoille on annettu mahdollisuus nostaa opintolainaa, minkä iso osa opiskelijoista tekeekin. Pienellä ja entisestään pienenevällä opintotuella ajetaan lähes kaikki opiskelijat nostamaan opintolainaa. Millä ne opiskelijat, jotka eivät työllisty valmistumisensa jälkeisinä vuosina lyhentävät lainaansa? Työmarkkinatuella tai peruspäivärahallako?

Myös tukikuukausien vähentäminen kymmenellä kuukaudella on aivan järjetöntä. Tulevaisuuden 54 tukikuukautta riittävät juuri ja juuri esimerkiksi lääketieteen lisensiaatin tutkintoon, mikäli sen suorittaa tavoiteajassa eli kuudessa vuodessa. Eli käytännössä lääkiksestä ei voi lähteä vaihtoon vuodeksi ellei halua opiskella viimeisiä kuukausia ilman tukea.

Minun korviini ehkä kaikista huvittavinta on se, että samaan aikaan kun opiskelijoilta leikataan, niin kansanedustajien palkkioita korotetaan. Asiasta uutisoi vastikään mm. Ilta-Sanomat. Mikäs siinä on yhteiskunnan pienituloisimmilta leikatessa, kun oma jo ennalta paksu palkkapussi kasvaa kasvamistaan.

Ei parempaakaan ole, jos ajatellaan, että tällainen korotus halutaan tehdä. En näe, että tässä ajankohdassa on mitään ongelmaa.

Kansanedustajien palkkiotoimikunnan puheenjohtajan Jouni Ekurin kommentti korotusten ajankohdasta Ilta-Sanomissa.

Lopuksi totean, että tässä taloudellisessa tilanteessa ymmärrän, että jostain täytyy leikata. Onko leikkausten kuitenkaan pakko kohdistua näin suurella mittakaavalla heihin, joiden varassa Suomen tulevaisuus on?

Tähtien tavoittelija: Jo huhtikuu!

Tämä postaus on vierailevan bloggaajan Tähtien tavoittelijan käsialaa. Tähtien tavoittelijan aiempia postauksia löydät mm. täältä.

Moikka taas! Viimeksi kirjoittelin helmikuussa ja nyt on jo huhtikuu. Pääsykokeeseen on 1,5 kuukautta aikaa. Hui.

Opiskelu on sujunut ihan kivasti olosuhteisiin nähden. Luen suunnilleen 30 tuntia viikossa hyvin karkeasti arvioiden. En seuraa tarkasti opiskeluaikaani vaan ennemmin sitä, mitä saan aikaan –jos saan. Esimerkiksi tänään on ollut hyvin hyvin takkuista, joten pidän suosiolla vapaapäivän ja aloitan huomenna heti aamusta.

Nyt käsittelyssä ovat hormonit, joita olen vältellyt tähän asti :) Esikoisen kanssa uusi yhteinen harrastus on anatomian ja fysiologian opiskelu (”Mikä solu tuo on?” kysyi hän, kun kuvassa olivat aivot :D). Koko viime viikonlopun pyhitin opiskelulle, kun olimme kuopuksen kanssa kaksin kotona. Onneksi hän on rauhallinen ja tyytyväinen opiskelukaveri, oikein mallitapaus!

Ei tässä sen ihmeempiä kuulumisia. Välillä iskee kunnon ahdistus, kun mistään ei tule väsymyksen takia mitään, mutta toisinaan saan muutamassa tunnissakin ihan kunnolla laskuja aikaiseksi. Jotenkin on silti hyvä fiilis, vaikken todellakaan tiedä, miten tämä päättyy. Hakupaperit on nyt heitetty Opintopolkuun, joten sekin puoli on kunnossa. Haen eri paikkaan kuin viimeksi, joten jos oikein hyvin käy, syksyllä muutamme uudelle paikkakunnalle.

Motivaatio on pysynyt hyvällä tasolla lähes koko ajan. Pieni notkahdus kävi tuossa viime kuun puolella, kun tuntui, etten opi mitään enkä varsinkaan riittävän nopeasti. Itseopiskelu luo myös epäilyksiä itselle omasta osaamistasosta. Eteneminen tuntuu todella hitaalta, mutta olen itselleni sanonut, että on parempi osata yksi asia kunnolla kuin viisi sinnepäin. Yritän siis keskittyä olennaiseen ja niitä epäolennaisempia asioita opettelen sitten, kun tärkeimmät ovat hallussa.

Energiatasonikin ovat nousseet sitten viime postaukseni. En ole koskaan oikein välittänyt kevätauringosta, se on jotenkin liian kirkas makuuni, mutta tänä vuonna olen toivonut runsaasti keväistä auringonpaistetta. Olen niitä ihmisiä, joilla säätila vaikuttaa mielialaankin, joten lukeminenkin (tosin sisätiloissa) sujuu paremmin kauniissa säässä ;) Lisääntynyt valo korvaa myös unenpuutettani, eikä enää väsytäkään samalla tavalla kuin talvella. Vielä kun loppuun asti jaksan uurastaa, niin lopputuloksesta riippumatta voin olla tyytyväinen itseeni.

Tsemppiä lukemiseen teille muillekin!

Lukupäiväni vol. 2

7.30 Herään olohuoneesta kuuluviin ääniin ja askeliin. Silmäni eivät suostu vielä aukeamaan, joten yritän jatkaa unia.

8.10 Herätyskello soi armottomasti ja tällä kertaa on pakko avata silmät. Nousen ylös.

8.30 Aamupalan aika! On harvinaista herkkua, kun pääsee suoraan kauhomaan puuroa kattilasta lautaselle eikä tarvitse itse keittää sitä.

8.40 Tämän aamun aloitan tehokkaasti. Avaan bilsan neloskurssin kirjan vain 30 minuuttia heräämiseni jälkeen.

10.00 Tasan kymmeneltä mun herätyskello ääntää sen merkiksi, että on aika pistää kirjat sivuun ja pukea vaatteet ja laittautua valmiiksi.

10.30 Olen valmis aiemmin kuin suunnittelin, joten ehdin selailla puhelintani kymmenen minuuttia.

10.40 Takki niskaan, kengät jalkaan ja autoon mars! Suunta kohti ensi kesän työpaikkaani.

11.00 Työsopimus kuntoon ja nimmarit alle. Nyt on yksi homma vähemmän tehtävänä.

11.45 Olen takaisin kotona. Leikin hetken veljeni kanssa, kunnes on aika palata takaisin ihmisbilsan pariin

12.10 Jatkan ihmisbilsan lukemista ja huomaan, että kirjaa on jäljellä enää muutama kappale!

12.45 Luen viimeisen sivun bilsan kirjasta ja vaihdan lennosta fysiikan ykköskurssin kirjaan. En ole lukenut kyseistä kirjaa kahteen vuoteen, joten tänä keväänä ajattelin ihan vain varalta lukaista sen nopeasti läpi, jos siellä sattuisi olemaan jotain mitä muissa kirjoissa ei ole.

13.15 Nälkä yllättää, joten jätän kirjat hetkeksi ja käyn syömässä kevyen kanasalaatin.

13.25 Pikainen ruokatauko on ohi ja palaan takaisin fysiikan ihmeelliseen maailmaan.

14.05 Fysiikka ei meinaa napata millään, joten pidän tauon ja tulen yllättäen nakitetuksi lapsenvahtivuoroon.

14.40 Lapsenvahtivuoro on ohitse ja fysiikan lukeminen jatkuu..

15.55 Huhhuh, luen viimeisen sivun fysiikka 1-kirjasta ja suljen kirjan nopeasti. Totean, että ei kirjassa mitään uutta tietoa tainnut olla ja työnnän sen kaappiin muiden kirjojen sekaan.

 

16.00 Jälleen ruoka-aika. Äidin helmoissa olemisessa on ainakin se hyvä puoli, että ruoka tulee valmiina pöytään! Tänään on tarjolla seikeittoa.

16.15 Tänään aion suorittaa tammikuussa aloittamani ruotsin verkkokurssin loppuun. Tehtävänä on enää kaksi kirjallista tehtävää ja viiden kappaleen kieliopit ja tehtävät.

18.50 Ei mennyt ihan kuin Strömsössä ja kirjallisista tehtävistä jo ensimmäinen osoittautui huomattavasti hankalammiksi kuin uskalsin epäilläkään. Pakersin tehtävän kanssa ainakin puolitoista tuntia. Sain kuitenkin käytyä läpi kolme kappaletta ja niihin liittyvät kieliopit ja tehtävät sekä toisen kirjallisista tehtävistä. Huomiseksi ei siis jäänyt kuin kaksi kappaletta ja toinen kirjallisista tehtävistä.

19.00 Päivän ensimmäisten uutisten aika. En kauheasti katso tv-uutisia, vaan luen mieluummin ne netistä. Kotona ollessa uutisilta ei kuitenkaan voi välttyä, kun äiti niitä katsoo vähän väliä.

19.30 Salkkareiden aika..

20.30 Vähän iltapalaa, Greyn anatomian odottelua ja tämän postauksen kuvakollaasien tekoa ja tekstien kirjoittelua.

21.00 Greyn anatomian aika!

22.00  Iltatoimet ja aika painua pehkuihin. Takana on pitkä päivä: paljon lukemista ja opiskelua. Huominen kuluu samalla kaavalla. Öitä!

Kuukauden kootut // maaliskuu

Jälleen on yksi kuukausi hurahtanut ihan huomaamatta ohitse. Näin kuun viimeisenä päivänä on hyvä muistella kuluneen kuukauden tapahtumia. Tätä koostetta tehdessäni huomasin, että kokeilin tässä kuussa aika paljon uusia juttuja!

Maalikuu alkoi sitseillä. Nämä sitsit oli ekat, joissa kävin ja oli kyllä huippukokemus! Teemana oli Las Vegas // Kuun alussa lumikenkäilin ehkä toista kertaa elämässäni. Laajavuoren päältä oli aika hyvät maisemat! // Turkinpippuri-valkosuklaa pannari tuttifruttikastikkeella ja kermavaahdolla Pannukakkutalossa. Oli kyllä hyvää, mutta hieman pienempikin pannari olisi riittänyt // Ihmisen fysiologia ja anatomia-kirja on todella mielenkiintoista luettavaa. Yhtenäkin iltana aloin lukemaan kirjaa 23.45 enkä meinannut millään malttaa lopettaa.

Oulun suurin nähtävyys - Toripoliisi. Oli ihan pakko napata kuva ohikulkiessa // Maaliskuun puolenvälin jälkeen alkoi Liigan playoffit, joten pelejä on tullut kateltua yksi jos toinenkin // Juttujakin olen kirjoittanut kahden viikon aikana varmaan lähemmäs 12 000 merkin edestä // Mun mielestä lähemmäs 20 asteen pakkanen ja aurinkolasit ei sovi yhteen. Jos paistaa aurinko, saisi ulkona pärjätä muulla varustuksella kuin untuvatakilla ja nahkahansikkailla.

Olin tapellut mun aiemman puhelimen kanssa jo melkein puoli vuotta ja nyt maaliskuun puolessa välissä mulla meni hermot kokonaan sen kanssa. Päädyin hankkimaan Samsungin A5 (2016)-puhelimen ja siihen olen kyllä ollut todella tyytyväinen! // Tässä kuussa maistoin ensimmäistä kertaa noita Arlan Luonto+-jugurtteja. Maistoin kaikkia makuja ja ehdoton suosikkini niistä oli kuvassa näkyvä omena-pinaatti ja inhokkini oli appelsiini-porkkana // Maaliskuussa kuljin ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen Oulun joukkoliikenteen bussilla. Lukioaikana käytin bussia päivittäin, mutta sen jälkeen en ole Oulussa kummemmin bussilla liikkunut. Ensimmäinen matkakin sujui oikein hyvin, kun myöhästyin heti bussista.. // Kävin myös muutamana päivänä kirjastolla lukemassa

Bilsan 4-kurssia olen lukenut kahdesta kirjasta yhtäaikaa, koska totesin että kirjoissa on aika paljonkin eroavaisuuksia. Teen muistiinpanot siten, että luen jonkin aiheen ensin toisesta kirjasta ja kirjoitan muistiinpanot ja sen jälkeen toisesta kirjasta ja täydennän aiempia muistiinpanojani // Maalikuun lopussa vietettiin pääsiäistä. Meidän ainoat pääsiäiskortisteet taisi tänä vuonna olla nuo pajunoksat // Kokosin myös veljeni leluille Ikeasta tilatun hyllyn. Tuon hyllykön kokoaminen oli tosi helppoa ja nopeaa, siinä kesti max. 30 minuuttia.

Onnibussit tuli tutuksi jälleen maaliskuun aikana, kun kulutin niiden penkkejä ainakin viisi kertaa // Töhnämunat loppui kaupoista, joten tein niitä itse. Laitoin suklaamunien sisälle kermasta, mangorahkasta, tomusokerista ja sitruunankuoresta ja -mehusta tekemääni töhnää // Ajoin pääsiäisenä mönkijällä ekaa kertaa elämässäni. Jäin mönkkärillä huristeluun aivan koukkuun, enkä malta odottaa seuraavaa kertaa // Mun tavoite on tyhjentää kuivaelintarvikekaapit niin tyhjäksi kuin mahdollista ennen muuttoa, joten leivon aina välillä erilaisia leivoksia ja kutsun kaverit syömään niitä. Tällä kertaa vuorossa oli herkulliset Dumle-muffinssit // Heräsin tänä "aamuna" 3.00 ja lähdin bussilla kohti Oulua klo 4.00. Tällä hetkellä kello ei ole vielä edes kahtatoista ja olen jo aivan valmis ottamaan parin tunnin päiväunet.

Korkeakoulujen yhteishaku

Tällä viikolla koitti se päivä, kun tein yhteishaun. Pitkällisten pohdintojen ja pääsykoepäivien selvittelyiden jälkeen sain täytettyä kaikki lomakkeen kuusi hakukohdetta. Tällä hetkellä päällimmäinen tunne on helpotus, sillä nyt haku on tehty.

Viime keväänä hain muun muassa opiskelemaan fysiikkaa ihan vain siltä varalta, jos en muualle pääse. Fysiikka ei kuitenkaan koskaan ole ollut lempiaineeni, joten se oli se "vihon viimeinen vaihtoehto".

Kuluneen vuoden aikana olen päässyt aika hyvin perille niistä asioista, mitkä minua kiinnostaa. Esimerkiksi tiedän, että pelkkä kemia ei ole minun juttuni, mutta esimerkiksi biokemia saattaisi ollakin. Tänä keväänä täytin siis hakulomakkeen pelkästään niillä koulutuksilla, jotka minua oikeasti kiinnostavat ja joista voin kuvitella valmistuvani.

Hakulomakkeeni näytti tältä:

Tänä vuonna nuo muutkin viisi paikkaa ovat kuitenkin sellaisia, että mikäli en lääkikseen vieläkään pääsisi minun ei tarvitsisi katua valintojani.

Mukana on siis kolme terveydenhoitoon liittyvää alaa, biokemia sekä kaksi media-alan tutkintoa. Eräs ystäväni totesi listan nähtyään, että "Tuo lista näyttää ihan sulta" ja olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan. Tuo lista näyttää multa, sillä nuo ovat niitä asioita, joista oikeasti olen kiinnostunut. Lääkis on tottakai ykkösvaihtoehtoni ja sinne pääsemisen eteen teen töitä koko ajan. Tänä vuonna nuo muutkin viisi paikkaa ovat kuitenkin sellaisia, että mikäli en lääkikseen vieläkään pääsisi minun ei tarvitsisi katua valintojani.

Miltä teidän hakulomakkeet näyttää? Onko siellä pelkästään lääkis vai onko kaikki kohdat täynnä kuten minulla? :)

Liebster Award-haaste

Minna Rajala haastoi minut blogissaan tekemään Liebster Award-haasteen. Kiitos Minnalle haasteesta! Kyseinen haaste on kiertänyt ainakin täällä Stoorissa jo jonkin aikaa, joten se on varmasti ainakin osalle teistä entuudestaan tuttu. Haasteessa on siis tarkoituksena vastata yhteentoista minut haastaneen bloggaajan keksimään kysymykseen, keksiä itse uudet 11 kysymystä ja haastaa uusia bloggaajia. Haaste on suunnattu uusille tai vielä suurelle yleisölle tuntemattomille blogeille.

Oletko enemmän aamu- vai iltaihmisiä?

Tämä on hankala kysymys, sillä en ole oikein aamu- enkä iltaihminen vaan olen tehokkaimmillani päiväsaikaan. Jos kuitenkin pitäisi valita näistä kahdesta toinen, sanoisin olevani enemmän aamuihminen, sillä herään melko aikaisin enkä yleensä valvo yhtätoista pidempään illalla.

Rohkeinta, mitä olet tehnyt?

Rohkein tekoni tähän mennessä on varmaankin muutto Jyväskylään. Muutto oli suoranainen hyppy tuntemattomaan ja vaati paljon rohkeuden keräämistä.

Lempielokuvasi?

Tykkään eniten erilaisista musikaaleista ja romanttisista komedioista. Suomalaisista elokuvista lempparini on Ainoat oikeat ja ulkomaalaisista varmaankin Holiday.

Minne haluaisit matkustaa ja miksi?

Olen halunnut matkustaa Australiaan varmaan viimeiset 5-6 vuotta. Ausseissa mua houkuttelee kaikista eniten sen kaukainen sijainti, lämpö sekä upeat hiekkarannat. Olisi huippua päästä Australiaan esimerkiksi vaihtoon, jolloin maan kulttuuriin ja elämäntyyliin kerkeäisi tutustua kunnolla. Olen niin kateellinen ystävälleni, joka viettää parhaillaan välivuottaan Ausseissa.

Jos saisit valita yhden elämänohjeen, mikä se olisi?

"Never give up on something you really want. It's difficult to wait, but more difficult to regret."

[caption id="attachment_55801" align="aligncenter" width="720"] Kuva: Rosa Säkkinen[/caption]

Mistä haaveilet juuri nyt?

Haaveilen siitä, että pääsen lääkikseen tänä kesänä, ettei mun tarvitsisi stressata varasuunnitelmista.

Entä mikä on parasta juuri nyt?

Parasta just nyt on se, että ulkona paistaa aurinko ja kevät ja kesä on tulossa. Parasta on myös se, että saan viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa.

Lempivuodenaikasi?

Kesä. Inhoan talvea ja kauheaa vaatekerrosta, joka pitää pukea ennen ovesta ulos astumista. Kesällä on parasta, kun on lämmintä eikä ulosmeneminen edellytä kerrospukeutumista ja nastakenkiä.

Häiritsevin tapasi?

Mulla on todella lyhyt muisti tietyissä asioissa. Muistan kyllä erinomaisesti tärkeät asiat, mutta jos joku pyytää mua tuomaan kaupasta pakastepusseja, niin ei ole toivoakaan että muistaisin. Se on minusta todella häiritsevää ja siitä on tullut käytännössä jo tapa.

Viimeisin kirja, minkä luit?

Lukion biologian kolmoskurssin kirja

Minkä taidon haluaisit osata nykyistä paremmin/haluaisit oppia?

 Haluaisin oppia tekemään parempia haastatteluja. Kuten olen joskus aiemmin blogissa maininnut, teen lätkätoimittajana juttuja eräälle jääkiekkosivustolle. Mulla ei kuitenkaan ole mitään toimittajan koulutusta ja erityisesti haastattelukysymysten keksiminen aiheuttaa usein päänvaivaa. Haluaisinkin siis kehittyä erityisesti kysymysten keksimisessä ja sitä kautta myös kirjoittaa haastattelujutut paremmin.

Kysymykset seuraaville:

1. Mikä sai sinut innostumaan bloggaamisesta?
2. Neljä lempipizzatäytettäsi?
3. Lempikirjasi?
4. Mikä on suurin haaveesi?
5. Kummasta pidät enemmän kirjoittamisesta vai kuvaamisesta?
6. Mainitse kaksi vahvuuttasi ja yksi heikkous
7. Mikä saa sinut nauramaan?
8. Mikä on lempisomesi? Perustele
9. Asia/tehtävä, jota et saa millään aloitettua?
10. Mikä on suosikkileivonnaisesi?
11. Mikä on parasta bloggaamisessa?

Haastan seuraavaksi kaikki pääsykoe-/ lääkisblogeja kirjoittavat tekemään tämän haasteen! Jos tartutte haasteeseen, niin linkatkaa postauksenne ihmeessä kommentteihin :)

Kolikonheittoa

Kemian ylppärit on nyt ohi ja olen tässä muutaman päivän keskittynyt tekemään koulujuttuja. Tämä viikonloppu oli todella monessa tehtävässä deadlinena, joten parin päivän aikana on tullut kirjoiteltua useampia esseitä ja oppimispäiväkirjakirjoituksia.

Kemian yo-koe meni hyvin, oikeastaan paremmin kuin ennen koetta uskalsin toivoakkaan. Tein koetta vajaat neljä ja puoli tuntia ja kokeen jälkeen fiilis oli hyvä. Vilkaisin YTL:n hyvän vastauksen piirteitä ja hyvin samanlaisia vastauksia olin saanut. Pisteitä en kuitenkaan uskalla vielä arvailla, koska en yhtään tiedä muistinko/osasinko enää tehdä kaikkia välivaiheita jne mitä ylppäreissä vaaditaan. Uskon kuitenkin, että arvosana korottuu.

Koulujutut on tämän viikon deadlinejen osalta nyt hoidettu, joten tänään on tarkoitus lukea muutama kappale bilsaa ja huomenna sitten palata kunnon lukurytmiin ja -tahtiin takaisin. Kuten viime postauksessa mainitsinkin, on todella kivaa vaihtelua päästä lukemaan pitkästä aikaa bilsaa ja fysiikkaa. Kemia tulee hetkellisesti jo korvista ulos..

Yhteishaku alkoi keskiviikkona, mutta mulla on edelleen pohdinnassa muutaman viimeisen hakukohteen kohtalo, joten hakua en ole vielä tehnyt. Odottelen jotain suurta valaistumista tapahtuvaksi lähipäivinä näiden hakukohteiden suhteen.. Mikäli tätä suurta valaistumista ei tapahdu, niin sitten pitää varmaankin heittää kolikkoa tai jotain. No ei, en oikeasti aio heittää kolikkoa, sillä viime kevään kolikonheitto haun suhteen oli todella huono päätös. Lupaan pitää teidät ajantasalla yhteishaun suhteen, kunhan itsekin pääse perille suunnitelmistani :)

Jos joku teistä oli keskiviikkona kemian ylppäreissä, niin kertokaa toki ajatuksianne kokeesta!

[caption id="attachment_54877" align="aligncenter" width="720"] Kuva: Katja Kuivalainen[/caption]

Kemian ylioppilaskirjoitukset

Kirjoitin kemian syksyllä 2013 ja se oli ensimmäinen reaali, jonka kirjoitin. En yllättynyt kovinkaan paljoa siitä, että kemian koe ei mennyt aivan putkeen. Sain siitä paljon huonomman kuin mitä tavoittelin ja mietin kemian uusimista niin syksyllä 2014 kuin keväällä 2015:kin. Tulin kuitenkin kummallakin kerralla siihen tulokseen, ettei aikaa ollut tarpeeksi. Syksyllä 2015 kemiaa opiskellessani päätin kuitenkin, että tulevana keväänä on mun aika kokeilla korottaa arvosanaa.

Kemian opiskelu yliopistossa antaa hyvät pohjat korottamiseen ja nyt lukiokirjoja lukiessani olen huomannut, kuinka paljon mun ymmärrys kemian suhteen on kasvanut näiden reilun kuuden kuukauden opintojen aikana. On siis jopa toivoa, että saan arvosanaani korotettua.

Olen myös huomannut sen, että lukiokirjoissa on yllättävän paljon asioita, joita ei ole vielä yliopiston kursseilla käsitelty. Niitä olen viime viikkoina yrittänyt parhaani mukaan palautella mieleeni. Lukiossa myös lasketaan paljon enemmän kuin yliopistokursseilla, joten erityisesti viimeisen viikon olen näpytellyt laskinta ahkerasti ja plärännyt Maolia kannesta kanteen, jotta aika ei keskiviikkona kulu vääriin asioihin.

En ole ottanut kokeesta suurempaa stressiä itselleni ja olen yllättävänkin rauhallisin mielin näin 36 tuntia ennen kokeen alkua. Siitä saa kuitenkin erillisen todistuksen, jota ei tarvitse kenellekkään näyttää, mikäli käy niin hassusti ettei arvosana korotu..

Olen lukenut kemiaa ylppäreitä varten kuitenkin sen verran, että keskiviikon jälkeen saan keskittyä jonkin aikaa pelkästään biologiaan ja fysiikkaan. Toki kemiaa pitää vielä kevään mittaan lukea lisää, mutta ainakin sitä ennen aion lukea loput bilsan ja fysiikan kirjat. Odotan jo innolla, että pääsen takaisin bilsan kirjojen kimppuun ja aloittamaan fysiikan kirjat, sillä kemiaa on sattuneesta syystä viime kuukausina tullut opiskeltua aikas paljon..

[caption id="attachment_54363" align="aligncenter" width="720"] Kuva: Katja Kuivalainen[/caption]

Viime päivät

Kuten postaustahdista on saattanut päätellä, ajan vähyys on iskenyt jälleen kerran. Tämä viikko on onneksi viimeinen, jolloin mulla on juttuja yliopistolla neljänä päivänä viidestä. Ensi viikosta eteenpäin käyn yliopistolla kahdesti viikossa, maanantaina ja tiistaina.

Vähäisestä luentomäärästä, taloyhtiössä alkavasta remontista ja muutamasta muustakin asiasta johtuen tulen viettämään suurimman osan seuraavista puolestatoista kuukaudesta Oulussa. Huhtikuun lopussa sitten jo muutankin Ouluun ihan virallisesti.

Sain tänään kuulla, että pääsen tekemään muutaman päivän keikkaduunin huhtikuussa. Odotan tätä alle viikon pätkää tosi innolla, sillä uudet haasteet on aina tosi jees! Muutenkin viime päivinä olen järjestellyt asioita liittyen tuleviin kuukausiin. Ostin muun muassa seitsemällä eurolla kaikki huhtikuun bussimatkat JKL-Oulu-välillä. Mun mielestä on ihan hullua, että voi saada kuusi bussilippua yhteensä seitsemällä eurolla noinkin pitkälle matkalle?!? Tilasin myös Oulun joukkoliikenteen bussilipun, jotta pääsen kulkemaan kotoa kirjastolle lukemaan.

Ensi viikolla on edessä kemian kirjoitukset, joita varten opiskelen päivittäin. Haluan nimittäin todella saada korotettua arvosanaani vähintään E:hen. Ensi viikolla myös alkaa yhteishaku, hrrrrr. Älkää kysykö mihin aion hakea. Tiedän, että lääkis on ykkönen, mutta viisi muuta kohtaa on edelleen tyhjänä. Luulen, että tänä vuonna en, kahdesta aiemmasta vuodesta poiketen, teekkään yhteishakua heti ensimmäisenä päivänä vaan joudun pohtimaan valintojani hieman pidempään.

Tässä pikainen päivitys viime päiviin. Olen edelleenkin siis ihan hengissä, vaikka edellisestä postauksesta on kulunut hetkinen. Voi olla, että seuraavan kerran kuulette musta vasta kemian ylppäreiden jälkeen. Voi toki myös olla, että ajastan teille jonkin aiemmin kirjoittamani lähes valmiin postauksen loppuviikoksi mikäli vain kerkeän. Katsellaan siis, kovasti tsemppiä kaikille! :)

[caption id="attachment_53464" align="aligncenter" width="720"] Saas nähdä kuinka tehokkaasti fysiikan tenttiin voi opiskella pelkkien videoiden avulla..[/caption]

Kuukauden kootut // helmikuu

Mihin helmikuu katosi? Musta tuntuu, että kirjoitin tammikuun vastaavaa postausta vasta viikko sitten, mutta onhan siitä jo neljä viikkoa.. Tässä postauksessa siis nopea kertaus helmikuun tapahtumista.

Helmikuussa puin haalarit päälle useampaankin otteeseen. Tämän kuvan taisin napata, kun yritin päättää yläosaa poikkareihin // Tässä kuussa tuli istuskeltua luennoilla todella paljon // Tutustuin Fazerin uusiin suklaisiin. Näistä kahesta tykkäsin enemmän vadelma&lakritsi-valkosuklaasta.

Tykkään tehdä seinäpostereita värikkäille papereille. Ostin siis Lidlistä kunnon nipun värillisiä papereita sekä tukun uusia kyniä // Picnicin patongit ovat taivaallisia. Suosittelen lämpimästi! // Helmikuussa katsoin myös muutaman jakson Haluatko miljonääriksi-ohjelmaa. Täytyy sanoa, että kuvassa olevan naisen osuus ohjelmassa oli varsin hauskaa katseltavaa // Välillä päästiin nauttimaan aurinkoisistakin päivistä

Snapchatin livevideopuhelu-ominaisuus on todella kätevä. Kaveri voi vaikka lähettää livevideota lätkäpelistä ja samalla voin kirjoittaa blogipostausta läppärillä // Äidin kanssa hemmottelimme itseämme Sacher-kakkupaloilla // Maisemakuva Oulu-Tornio-väliltä. Suurin osa matkasta näyttää siis tuolta.. // Helmikuun suosikkiruokani oli kanasalaatti

Tykkään Enbuske, Veitola & Salminen-talkshowsta. Sitä seurasinkin helmikuussa viikoittain // Helmikuussa myös treenasin aktiivisesti // Rocky road brownie vei kielen mennessään // Tottakai helmikuuhun mahtui myös paljon opiskelua

Löysin Lidlistä kuun lopussa ihanan pirteät treenitrikoot. Nuo trikoot ovat olleet viime päivinä hyvinkin aktiivisessa käytössä // Tottahan toki helmikuussa tuli käytyä muutamassa lätkäpelissä // Lisää opiskelua // Tammikuun lopussa leivoin persikkajuustokakkua ja kutsuin kavereita maistelemaan sitä. Tämän kuun lopussa leivoin suklaakakkua mascarpone-kermakuorrutteella ja viimeistelin sen persikan paloilla. Myös tämä kakku katosi samaisten kavereiden suihin vaikkei ehkä ollutkaan yhtä hyvää kuin juustokakku :)

Matkakuumeilua

Olen loman tarpeessa. En kuitenkaan tarkota mitä tahansa lomaa, vaan ulkomaan matkaa. En varsinaisesti siis koe olevani loman tai levon tarpeessa, vaan haluan päästä reissuun ulkomaille! Edellisestä ulkomaan matkastani on yhdeksän kuukautta eli ei mitenkään ihan hirvittävän kauan, mutta olisi niiin mukavaa päästä käymään jossain uudessa maassa lähiaikoina. Tällä hetkellä ei olisi väliä suuntautuisiko reissu johonkin aurinkoiseen ja lämpimään paikkaan vai viileämpään kaupunkikohteeseen, kunhan vain jonnekkin pääsisi. Matkakuume on siis pahasti päällä, jälleen kerran.

Ulkomailla käyminen, uuteen kulttuuriin tutustuminen ja uusien ruokien maistaminen tuo ihanaa vaihtelua arkeen. Ihan muutaman päivän kaupunkireissukin piristää kummasti. Edellinen ulkomaanmatkani suuntautui Lontooseen ja sitä ennen kävin Visbyssä.

Mahdollisuutta reissuun lähtemiseen ei tällä hetkellä kuitenkaan ole, joten täytyy tyytyä katselemaan kuvia aikaisemmilta reissuilta. Tässäpäs teillekin muutamia räpsyjä parin vuoden takaisesta reissusta kesäiseen Gotlantiin. Suosittelen lämpimästi reissua Gotlantiin, aivan huikea paikka etenkin loppukesästä. Itse olin Visbyssä elokuun alussa keskiaika-viikkojen aikaan. Ja vaikka historia ei kiinnostakaan minua, niin kokemus oli silti ihan huippu. Visby kaupunkinakin oli vanhan kaupungin muureineen ja katuineen todella miellyttävä paikka.