Tähtien tavoittelijan kuulumisia lokakuulta

Tämä postaus on vierailevan bloggaajan kirjoittama. Nimimerkin Tähtien tavoittelija ensimmäinen postaus löytyy tästä linkistä.

Heippa taas!

Jonkinlainen lukurutiini on jo kehittynyt, joten on aika vähän avata tähänastista lukutaivaltani. Tähän mennessä opiskeltuna ovat fysiikan kurssit 1-6, kemiasta kurssit 1-3 ja biologian kurssit 1-3. Kohtuullisen hyvin olen siis aikataulussani, itsenäisyyspäivään mennessä pitäisi tätä tahtia tulla ”valmista”.

 Biologia on tähän mennessä takunnut eniten, siis ihan viime hakukerrasta asti. Osasyynä on varmasti se, että anatomia ja fysiologia sekä mikrobiologia ovat kuuluneet aiemman tutkintoni oppimäärään, joten kuvittelen osaavani, vaikka aika on tehnyt tehtävänsä myös tässä asiassa. Ehkä tiedättekin sen tunteen, kun lukiessa tuntuu, ettei asiassa ole mitään opeteltavaa. Tarkemmin ajateltuaan joutuu toteamaan, että vielä on paljon tehtävää niin kokonaisuuksien hahmottamisessa kuin yksityiskohtien muistamisessakin.

Tällä kertaa olen päässyt (lähes) sinuiksi biologian kanssa. Teen tiiviisti muistiinpanoja, pohdiskelen yhtäläisyyksiä/eroavaisuuksia asioiden välillä, linkitän niitä mielessäni aiemmin opittuun (usein töissä tulee vastaan sopivia caseja), kertaan itsekseni ja vielä puolisonkin kanssa. Monesti eka lauseeni miehelle tämän tullessa kotiin on: ”Arvaa mitä oon tänään oppinut?!” jota seuraa loputon puhetulva esim. luonnon happamoitumisesta… Tähän asti toinen puolisko on jaksanut teeskennellä kiinnostunutta :D kyselyiässä oleva esikoinen osaa myös esittää hienoja tarkentavia kysymyksiä, jos satun höpisemään ääneen kirjojeni ääressä.

Fysiikka ja kemia tuntuvat helpoilta tasan siihen asti, kunnes avaan kirjat ja alan laskea. Molemmat olivat kouluaikoina lempiaineitani, mutta kumpaakaan en jatkanut lukiossa, koska oli liian kiire päästä sieltä pois. Eli pakollisista kursseista arvosanat ja menoksi. Nyt ehkä vähän kaduttaa. MUTTA pidän toki haasteista -kutsuisin tätä ”ongelmaksi”, jos ko. sana kuuluisi sanavarastooni-, joten ei muuta kuin tulta päin ja uusia juttuja opiskelemaan. 

Täytyy tosin sanoa, että yllättävän hyvin olen saanut punaisesta langasta kiinni, jos suhteuttaa nyt osaamani asiat lähtötasoon. Tarkoitan siis, että vielä vuosi sitten en ollut koskaan avannut fy-ke-bin syventävien kurssien kirjoja. Matkaa ja tehtävää toki on, mutta niin on onneksi vielä aikaakin.

Opiskelu tuntuu tällä hetkellä ihan mukavalta. Se on tavallaan harrastus, minulla kun tätä välttämätöntä aherrusta on niin monella elämän eri osa-alueella. Tavoite onkin, että oppimisen ilo säilyy. On hieno fiilis, kun muistaa viime vuodelta jonkun vaikean laskun ja onnistuu sen ratkaisemaan. Monesti selailen hienoisesti ylemmyydentuntoisena viimekertaisia muistiinpanojani ja laskuyrityksiäni, jotka tällä kertaa sujuvat paremmin.

Sitä fiilistä, kun tajuaa edistyvänsä jatkuvasti, on mahdoton selittää. On mahtavaa ymmärtää joku kokonaisuus niin hyvin, että kykenee sen toiselle ihmiselle ymmärrettävästi selittämään. Tai jos vaan pääsee siihen kuuluisaan flow-tilaan, jossa kaikki rullaa. Niiden hetkien takia jaksaa taas.

Suurin osa ajasta on kuitenkin sitä puurtamista, jossa pitää vain tsempata itseään jatkamaan vielä tämän kappaleen ja vielä tämän laskun. Päivät ovat täynnä yritystä, erehdystä, kertaamista, kokeilua, muistelua ja ahdistustakin. Hetkiä, jolloin tuntuu, että olen ihan hullu ja miksi edes lähdin tähän taas jne jne. Sitten pysähdyn hetkeksi miettimään, miten loistavan lääkärin maailma minussa menettääkään, jos en nyt keskity tähän asiaan kunnolla, ja homma jatkuu.

Tsemppiä kaikille, niin luku-urakkansa jo aloittaneille kuin kirjojen avaamista vielä odottavillekin :)

- Tähtien tavoittelija

Kurkistus esiripun taakse: Millaista on olla lääkisopiskelija? Osa 3

 Tämä postaus on jatkoa "Kurkistus esiripun taakse: Millaista on olla lääkisopiskelija?" osille 1 ja 2. Voit lukea ne postaukset tästä ja tästä, jos et ole aiemmin lukenut niitä.

Kaikki kertomani pätee tietenkin vain ja ainoastaan Oulun lääkikseen, jos haet jonnekin muualle, niin luonnollisesti eroja on. Kuitenkin kaikissa Suomen lääkiksissä opiskelut aloitetaan kuitenkin samalla lailla, eli anatomian opiskelulla, sekä solu-ja kehitysbiologialla. Opiskelu itsessään on kohtuu samanlaista kaikkialla, paitsi Tampereella. Tampereella käytetään käsittääkseni jonkin verran enemmän potilastapausesimerkkejä tavanomaisen luennoilla istumisen sijasta ja muutenkin opiskelu on jo alusta sidottu enemmän käytäntöön (millä on sekä hyvät että huonot puolensa).

Lopuksi voisin koittaa antaa muutamia vinkkejä pääsykokeeseen. Tosin sillä alalla en todellakaan ole paras henkilö auttamaan. Mutta onneksi sitä varten on monia muita lähteitä, vaikkapa tämä blogi tai Epionen Älyvuoto. Mutta voin tietenkin kertoa mikä itseäni auttoi. Monet näistä ovat varmaankin teille ennestäänkin selviä. Mielessäpidettävää on myös luonnollisesti, että jokaisella on oma oppimistekniikka, eikä nämä neuvot välttämättä päde juuri sinuun.

-          Lue joka päivä. Tämä on ehkä tärkein oppi, jonka opin neljällä hakukerrallani. Aiempina vuosina kyllä luin kaikki kirjat useasti ja omasta mielestäni myös osasin asiat, mutta lukupäivien välillä saattoi olla viikkoja välissä. On parempi lukea vähemmän kerralla kuin koko kirja (tai useita) yhden päivän maratonina. Oikeastaan älä koskaan yritä lukea koko kirjaa kerralla.

Näin fokus pysyy paremmin asiassa eikä harhaudu sen laskemiseen montako sivua kirjasta on jäljellä eli tyhjään ”suorittamiseen”. Samoin oppiminen ei jää niin pinnalliseksi, vaan pitkäaikaismuistiin. Kannattaa tietenkin varoa ylipalamista, jos aloittaa liian aikaisin. Aluksi voisi vaikka pyhittää tunnin (tai puolikin) päivässä lukemiseen ja jaksamisen mukaan lopuksi 3-4 tuntia.

-          Pidä taukoja lukemisessa. On tieteellinen tosiasia, että viimeistään 30-45 minuutin jälkeen ihminen ei pysty kunnolla keskittymään lukemiseen. Tauon ei tarvitse olla pitkä, katso vaikka uutiset kännykästä tai kuuntele joku biisi silmät kiinni.

-          Aseta itsellesi tavoitteita. Mutta ei siis ”luen tämän kirjan tänään ja tuon huomenna”. Ennemmin kappale tai asiakokonaisuus mittatikkuna.  Älä siirry seuraavaan kappaleeseen ennen kuin ymmärrät edellisen asiasisällön. Jokaista yksityiskohtaa ei tietenkään kannata yrittää muistaa, varsinkaan ensimmäisellä kerralla, mutta ymmärrä suuri kuva. Esimerkiksi munuaisten toiminnasta ei tarvitse muistaa koko reniini-angiotensiini- aldosteriini-systeemiä ekalla kerralla, mutta kannattaa muistaa, että munuaiset säätelevät natriumin takaisinimeytymistä ja verenpainetta erittämällä hormoneja (ja kummin päin säätely toimii tietenkin).

-          Lue enemmän kuin lukion oppimäärä. Ensinnäkin tästä on suunnattomasti hyötyä jos ja kun pääsette lääkikseen, sillä lukiokirjat ovat niin täynnä yksinkertaisesti väärää ja harhaanjohtavaa tietoa. Toiseksi se auttaa ymmärtämään asioita ja ilmiöitä syvällisemmin ja suuri kuva pysyy paremmin mielessä. Tämä ei siis tarkoita, että pää pitäisi täyttää yksityiskohdilla, joita ei olla mitenkään käsitelty lukion oppimäärässä (huom! ei siis yksittäisissä lukiokirjoissa. Toiset kirjasarjat ovat parempia kuin toiset) vaan vain auttaa muistamaan paremmin yleiskuvan, kun tietää myös jotain yksityiskohtia.

Itse käytin Epionen valmennuskirjoja vuosilta 2012-2015 ja Galenosta, koska ne sai kirjastosta ja olen köyhä opiskelija, jolla ei ole varaa maksaa valmennuskurssista. Tosin, jos uusia painoksia (jotka ovat yleensä parhaita) haluaa saada, kannattaa varata viimeistään joulu-tammikuussa, ainakin Oulussa.

-          Prosessoi tietoa aina samalla kun luet. Tee muistiinpanoja, laske laskuja, piirrä mindmappeja yms. Hyvät muistiinpanot ovat aina ilo lukea, mutta vielä tärkeämpää on, että jos teet muistiinpanot kunnolla, et välttämättä edes tarvitse niitä jälkikäteen. Älä koskaan suoraan kopioi kirjasta muistiinpanoja, yritä sanoa sama asia omilla sanoillasi. Näin ymmärrät sen ja se siirtyy suoraan pitkäaikaiseen säilömuistiin.

-          Laske. Tämä on ehkä toiseksi tärkein neuvo. Laske kunnes oksennat, käy oksella ja jatka laskemista. Yksi laskettu lasku on saman arvoinen kuin kymmenen luettua vastausta. ’Nuff said. Erityisesti vanhat pääsykoetehtävät ja yo-kokeet ovat kullanarvoisia. Itse tein kaikki vanhat pääsykokeet ja yo-kokeet kemiasta ja fysiikasta viimeiseltä kymmeneltä vuodelta.

-          Tämä on ehkä vähän kyseenalainen, mutta älä keskity biologiaan. Kokeessa biologian tehtävistä on helppo saada jotain pisteitä ”sinnepäin-vastauksilla”, mutta vaikea saada täysiä pisteitä hyvilläkin vastauksilla. Lisäksi arvostelu oli ainakin tänä vuonna aika natsi nimenomaan biologiassa. Ehkä vain Oulussa. Toiseksi kirjoitustehtävät vievät paljon kallisarvoista aikaa. Laskutehtävissä riittää, että tekee mitä osaa ja siirtyy seuraavaan tehtävään. Totta kai jos olet hyvä biologiassa, kannattaa pelata omilla vahvuuksilla, mutta kyllä kaikkien kolmen aineen taitojen on totta kai syytä olla hallussa.

-          Opettele käyttämään laskintasi nopeasti. Tämä on ehdoton varsinkin jos olet tottunut käyttämään graafista laskinta, koska sitä ei saa käyttää ja auta armias, että normaali funktiolaskimen käyttö on hidasta siihen verrattuna.

-          Älä jämähdä aineistoon. En ole vieläkään lukenut tämän vuoden pääsykokeen aineistoa, mitä nyt silmäilin ja etsin pari oikeaa riviä joista sain ehkä pari-kolme raakapistettä. Toisinaan aineistoa ei vain tarvitse. Toisinaan voi tulla aivan järkyttävä tiiliskivi jonka lukemiseen yksistään kestää tunti.(2013:n koe katson sinua nyt) Useimmiten aineiston painoarvo verrattuna siihen käytettyyn aikaan on vähäinen.

-          Kolmen vuoden ajan MAOL on ollut paras ystäväsi, mutta nyt on aika pärjätä omillaan ilman sen vahvaa käsivartta olkapäillä tukemassa. MAOLin jättämää kylmää ja tyhjää aukkoa on pakko yrittää paikata resuisella huivilla, joka Kaavakokoelman nimellä tunnetaan. Ja pääsykokeen kylmät tuulet tuivertavat ympärilläsi… Kannattaa panna mieleen oikeastaan lähes kaikki MAOLin kaavat fysiikasta ja kemiasta tai vähintään niiden paikka kaavakokoelmassa. Kuitenkin kerran kaavakokoelma kannattaa vilkaista kokeen alussa, sillä siellä saattaa olla ylimääräisiä taulukoita, joista on hyötyä joissain tehtävissä.

-          Lopuksi:. Luota itseesi äläkä stressaa liikoja. Kun on valmistautunut hyvin ja uskoo omiin kykyihinsä ei voi kuin onnistua. Etsi itsellesi paras opiskelustrategia. Tee töitä säännöllisesti ja kovasti. Ei kukaan muukaan siinä salissa ole supermies tai –nainen, on vain kovasti töitä tehneitä ihmisiä joista osa pääsee lääkikseen. Tule sinäkin tänne vain, täällä on hauskaa!

Tämä oli tämän postaussarjan toistaiseksi viimeinen osa. Lisää saattaa olla luvassa, mutta aikaisintaan ensi vuoden puolella. Jos tämä postaussarja oli mieleesi, niin kerro siitä toki kommenttiboksissa! 

Kurkistus esiripun taakse: Millaista on olla lääkisopiskelija? Osa 2

Tämä postaus on jatkoa eilen julkaistulle "Kurkistus esiripun taakse: Millaista on olla lääkisopiskelija? Osa 1"-postaukselle. Ennen tämän lukemista kannattaa käydä lukemassa edellinen postaus tästä linkistä.

Opiskelu Oulussa koostuu pitkälti luennoilla istumisesta 8-12, mikä on vapaaehtoista useimmiten, lukuunottamatta pakollisia luentoja, joita on ehkä pari kertaa viikossa ja jotka useimmiten käsittelevät etiikkaa tai kansanterveystietoa (jossa opetus on ”tupakka ja kolesteroli on pahaa, mkay?” –tasoa).

Iltapäivällä on yleensä sitten harjoitustöitä, jotka ovat pakollista opetusta, ja joissa päästään sitten enemmän käytännönläheisesti opiskelemaan. Olen päässyt tökkimään ja tutkimaan tähän mennessä epäonnisilta kurssikavereiltani muun muuassa silmiä, korvia, refleksejä, ottanut laskimoverinäytteen ja leikellyt sian sydäntä. Lisäksi olen tutkinut mikroskoopilla omaa vertani ja muita kudoksia.

Harjoitustyöt ovat ainakin omasta mielestäni olleet sekä antoisinta että haastavinta mitä opinnoilla on ollut tarjota tähän mennessä. Töissä on oppinut yhdistämään teoreettisen tiedon käytännön lääkärin työhön, mutta ne ovat myös ylivoimaisesti työläimpiä tehtäviä. Jokaisella harjoituskerralla on työtentti, jonka läpäistääkseen ainakin itsellä täytyy lukea 1-4 tuntia per kerta. Ja näitä harjoituksia on 2-3 kertaa viikossa. Kaikkia harjoituksia ei kuitenkaan tarvitse läpäistä.

Kaiken kaikkiaan, ei ole ollenkaan harvinaista, että osa lääkisläisistä opiskelee jopa 10-12 tuntia vuorokaudessa 5-7 päivänä viikosssa kun huomioi luennot, harjoitustyöt, varsinaisiin kurssitentteihin lukemisen, esseet ja kaiken muun sälän. Siis pelkkä opiskelu, ilman harrastuksia, kavereita, bileitä yms. Lähteenä olen käyttänyt lounaspöytäkeskusteluja.

Tämä on ollut itselleni suurin kulttuurishokki, olinhan tottunut huomattavasti vähäisempiin työmääriin ja ennen kaikkea vapaampaan aikatauluun lukiossa ja myös fysiikalla. Aivan vastaaviin tuntimääriin en yllä mutta nopealla laskulla kyllä minullakin muutama viime viikko asettuu 40-60 opiskelutunnin haarukkaan. Joten kyllä täällä hommia joutuu paiskimaan.

Ei se kuitenkaan ole niin kauheaa ole kuin olen sen varmaan saanut kuulostamaan. Rytmiin oppii nopeasti ja verrattuna pääsykoeurakkaan tämä opiskelu on silkkaa lepolomaa. Lisäksi hyvä porukka ja yhteishenki sekä se, että kaikki muut ovat samassa veneessä tarjoaa mittaamatonta tukea. Aina löytyy joku jolle ventiloida opiskelustressiä, ja sitten jaksaa taas seuraavaan päivään.

Kuitenkin krooninen ajanpuute opiskelujen ja muiden lääkisläisten kanssa sosiaaliseeraamisen takia johtaa mielestäni huonoimpaan puoleen lääkiksessä opiskelussa: sinä elät tavallaan ”lääkiskuplassa”. Jos vanhemmat vaikka sattuvat asumaan pitemmän matkan päässä toisella paikkakunnalla, ei heitä ehdi tapaamaan välttämättä pariin kuukauteen.

Jopa samassa kaupungissa asuvien kavereiden kanssa joutuu miettimään kahvittelut ja ”yksillä käymiset” kalenterin ja lukujärjestyksen kanssa. Yhteydet muihin kuin lääkiskavereihin jäävät lähes vääjäämättä harvemmalle. Oikeastaan kaikki yhteydet ”ulkomaailmaan” harvenevat. Eräskin kanssaopiskelija kertoi ettei kerkeä enää edes Kalevaa lukea muutoin kuin viikonloppuna. On tosin mahdollista, että hän hieman liioitteli.

Huolimatta ajanpuuttesta ja kuplista (tai ehkä niiden vuoksi) en kyllä vaihtaisi tätä mihinkään. Mielenkiintoisten asioiden opettelu, mukavat opiskelukaverit ja tunne, että on oikealla alalla enemmän kuin häivyttävät kaikki huonot puolet.

Postaussarjan kolmas ja tällä erää viimeinen osa julkaistaan huomenna kello 12. Muista käydä lukemassa myös se.

Kurkistus esiripun taakse: Millaista on olla lääkisopiskelija? Osa 1

Tässä postauksessa esitellään toinen blogin vierailevista bloggaajista: Joonas. Joonaksen postaukset ovat lääkisopiskelijan näkökulmasta eli Joonas opiskelee lääkiksessä nyt ensimmäistä vuotta. Postauksia tulee nyt kolme, eli tämän lisäksi huomenna ja ylihuomenna, muistakaa siis käydä tsekkaamassa myös ne!

KURKISTUS ESIRIPUN TAAKSE

Moi!

Vähän erilainen blogipostaus tällä kertaa:  Aion nimittäin puhua, millaista opiskelu LÄÄKIKSESSÄ on kuhan sinne on ensin päässyt. Vähän taustatietoja ensin: olen 22-vuotias oululainen nuori mies. Pääsin vihdoin lääkikseen tänä vuonna neljännellä hakukerralla eli takana on nyt huimat kaksi ja puoli kuukautta opiskelua lääkiksessä. Sekin tuntuu jo ikuisuudelta. Tämä ei ole kuitenkaan ensimmäinen kerta kun olen tutustumassa yliopistoelämään, sillä vietin kaksi vuotta Oulussa fysiikan opiskelijana.

Kaiken kaikkiaan opiskelu lääketieteellisessä tiedekunnassa on yllättävän erilaista verrattuna muihin koulutusaloihin yliopistossa ja, ehkä jopa lähempänä lukio-opiskelua. Pakollista opetusta on paljon eikä lukujärjestyksessä ole käytännössä mitään valinnaista. Töitä kyllä joutuu tekemään paljon, mutta jos selvisi pääsykokeisiin luvusta, se ei tunnu enää miltään.

Ehdin jo tänä keväällä ajatella että, onko tässä enää mitään järkeä enää edes hakea. Olin jo yrittänyt ja epäonnistunut kolme kertaa, ehkä minusta ei vain ollut lääkikseen, ehkä en vain ole tarpeeksi hyvä. Kaiken lisäksi olin jo niin vanhakin, ei sitä koko elämää voi vain opiskeluun käyttää, pitäisihän se joku tutkintokin saada ennen kolmeakymppiä.

No, kaipa olen liian itsepäinen ja tyhmä luovuttamaan, koska en selvästikään kuunnellut itseäni. Nyt täällä opiskellessani tälläiset aatokset tuntuvat täysin kohtuuttomilta.

Porukkaa on kaikenikäistä ja useimmilla muillakin on jo useampi hakukerta takana. Mutta pääasia on, ettei ketään oikeastaan kiinnosta kauhiasti muiden menneisyys, nyt ollaan samassa veneessä ja piirit ovat pienet.(tai no, suhteellisen pienet: meidänkin vuosikurssilla on 145 yleisen opiskelijaa ja viitisenkymmentä hampaalaista.) Ihmisiä kannustetaan todella aktiivisesti tutustumaan toisiinsa, erityisesti omaan vuosikurssiinsa, mutta myös vanhempiin opiskelijjoihin ja myös opetushenkilökuntaan, mikä oli aivan ennenkuulumatonta ainakin fysiikalla.

Tutustuminen tapahtuu tietenkin erilaisissa bileissä, urheilukerhoissa, moninaisissa harrastejärjestöissä ja vähintäänkin pakollisissa harjoitustöissä, joissa porukka on jaettu pienryhmiin. Se auttaa kummasti tutustumaan toiseen ihmiseen, kun pistelette toisianne neuloilla tai työnnätte metallitikkuja nieluun. Suosittelen kokeilemaan.

Myös spontaanimpia tapahtumia järjestetään. Esimerkiksi kun tätä kirjoitan olen juuri tullut juoksulenkiltä parinkymmenen muun fuksin kanssa. Varsinkin aluksi oma noin kymmenen hengen pienryhmä on totta kai se sosiaalinen ankkuri johon turvautua. Kaiken tämän seurauksena on lopulta todella tiivis opiskelijaporukka, huolimatta väenpaljoudesta.

Eka tentti ja "syysloma"

Heipparallaa! Mulla oli tänään mun yliopistouran ensimmäinen tentti. Tentti oli kemian peruskurssi 1:sen tentti, joten pääosin lukiotiedoilla pärjäsi. Jonkin verran kurssilla oli uutta asiaa, jota sitten opettelin ahkerasti ja luulen pärjänneeni tentissä ainakin melko hyvin. Lähdin tenttiin tavoitteena läpipääsy ja uskon, että ainakin läpi tentti menee. Aikaa tentin tekemiseen oli nelisen tuntia, mutta en salissa viihtynyt puoltatoista tuntia pidempään. Edellinen koe, jota olen ollut vakavissani tekemässä oli lääkiksen pääsykoe ja siitä ehkä vähän jäi päälle se kiire tehdä tehtäviä. Tänäänkin tein tehtäviä hirveällä hyöryllä, kunnes huomasin, että hupsista koko koe (viisi tehtävää) olivat tehtynä ja aikaa ei ollut kulunut edes kahta tuntia.

Tentin ja huomisaamun labrojen lisäksi, mulla on tällä viikolla vain yksi luento, jonka pystyn katsomaan jälkikäteen netistä, joten päätin pitää tässä välissä pienen syysloman. Mun syysloma alkaa huomenna puolenpäivän jälkeen ensin työhaastattelulla ja jatkuu sen jälkeen rennommissa merkeissä. Suunnitelmissa on muun muassa käydä ensi kertaa tällä kaudella lätkäpelissä ihan vain katsojana ja loppuviikosta lähdenkin sitten suunnistamaan kohti pohjoista.

Syysloman jälkeen alkaakin marraskuu olla jo melko lähellä ja tarkoitus on tosiaan jonain marraskuun pimeänä iltana aloitella lukion biologian kirjojen pläräily. Henkinen valmistautuminen luku-urakan aloittamiseen on koko ajan käynnissä jossain mielen sopukoissa. Olisin suurella innolla aloittamassa lukemista jo vaikka heti, mutta yritän vähän vielä toppuutella itseäni, etten aloittaisi liian aikaisin ja loppukeväällä sitten kyllästyisi lukemiseen.

Mutta tämmöistä höpinää tällä kertaa. Kerrankin oli sopivasti aikaa päivitellä kuulumisia! Tsemppiä syksyyn kaikille! :)

Kuva weheartit.com

Ensimmäinen vieraileva bloggaaja esittäytyy

Puhuin loppukesästä ideastani, että täällä blogissa lukemisestaan kertoisivat myös muut pääsykokeisiin valmistautujat. Linkki aiempaan postaukseen tästä. Mukaan pääsee ihan koko syksyn ja alkukevään ajan, joten jos tämä postaus saa sinut innostumaan mukaan jakamaan lukukuulumisiasi isommalle porukalle, niin pistä viestiä osoitteeseen slblog@outlook.com.

Tässä postauksessa esitellään siis ensimmäinen omasta luku-urakastaan kertova vieraileva bloggaaja. Hän esiintyy blogissa nimimerkillä Tähtien tavoittelija ja ensimmäisessä postauksessaan hän kertoo taustastaan, lähtökohdistaan ja lukusuunnitelmastaan.

Perustiedot

25+-v perheellinen terveysalan ammattilainen aikoo ”jatko-opintoihin”. Yli 15 vuoden opinnot alakoulusta AMK:hon eivät sitten riittäneetkään, vaikka valmistuessa siltä tuntuikin.

Ensimmäinen yritys v. 2015. Tavoitteena lääkis 2016.

Ihmiset, jotka tietävät tästä yrityksestä, on laskettavissa yhden käden sormilla. Ja nyt, tosin nimimerkin suojista, jaan tämän kokemuksen ”koko maailmalle”. Tervetuloa mukaan!

Taustaani

Lukio on käyty hyvä tovi sitten (yo 2009) ja pääsykoetta varten opiskeltavista 18 fysiikan, kemian ja biologian kurssista olen lukioaikana suorittanut vain 4 (pakolliset, eli 1 fysiikka, 1 kemia ja 2 biologiaa). Käytännössä kaiken olen siis opiskellut itsenäisesti, ensikosketus ko. aineiden syventäviin kursseihin on ollut 12/2014 – 5/2015 välisenä aikana.

Perhe on opiskelun kannalta sekä haaste että suurin voimavarani. Arki on yhtä tasapainoilua ihan ilman opiskeluakin. Lisänä vielä kokopäivätyö, joten ajan vähäisyys on todellinen haaste. Siksi olen tällä kertaa ajoissa.

Lukusuunnitelma

Lukemiset aloitin tänä vuonna jo elokuussa. Olen kertaillut paria kurssia kerrallaan oppiainetta vaihdellen. Tavoitteena tällä kierroksella on palauttaa mieleen aiemmin opiskeltua sekä vahvistaa perusosaamista.

Tällä hetkellä opiskeltuna ovat fysiikan kurssit 1-4, kemian kurssit 1-3 ja biologian kurssit 1-2. Olen siis suurin piirtein puolivälissä. Samaa vauhtia jos jatkan, olen kerrannut kaikki kurssit joulukuun puoleenväliin mennessä, mutta nopeampi eteneminen olisi suotavaa. Pyrin kuitenkin siihen, että vaikeisiin kursseihin käytän enemmän aikaa ja helpommat selailen nopeammin läpi.

(Tämä on siis vasta toinen kerta koko elämäni aikana, kun opiskelen näitä kursseja, joten siksi etenen hitaasti.)

Kunhan pääsen jonkin verran jyvälle asioista, voin alkaa yhdistellä kokonaisuuksia sekä tehdä soveltavampia tehtäviä. Valmennuskeskuksen itseopiskelumateriaalit odottavat vuoroaan, vielä ei ole rohkeus riittänyt tarttua niihin!

Suunnitelmiani kun katsoo, voi todeta, että minusta nyt ei ainakaan kannata ottaa mallia missään suhteessa :D Olen välillä ihan hukassa sen suhteen, mitä ja miten kannattaisi opiskella. Mutta kyllä se tästä vähitellen selkenee. Tärkeimmät aseeni ovat hyvä asenne ja järjetön motivaatio, ja niillä mennään läpi harmaan kiven!

Kuva weheartit.com

Pikainen päivitys lukemisesta

Syyskuu kului aivan hurjaa vauhtia ja nyt elelläänkin jo lokakuun puolella. Sen verran paljon tapahtumia oli syyskuun aikana, etten kerennyt edes miettimään blogijuttuja. En ole vielä päättänyt, milloin alan varsinaisesti lukemaan pääsykoetta varten. Koko ajan tässä opiskelen toki kemiaa, mutta en siltikään ajattele varsinaisesti opiskelevani vielä pääsykoetta varten vaikka sehän on periaatteessa se syy miksi kemialla opiskelen. Varmaankin marraskuun puolella alan pikkuhiljaa kaivelemaan lukiokirjoja kaapista ja lukemaan fysiikkaa tai biologiaa. Kemian alan lukemaan vasta vuoden vaiheen jälkeen lukiokirjoista. Kun olen tehnyt lukusuunnitelmani, lisään sen tuonne "Lukusuunnitelma 2015-2016" sivulle, mihin on linkki bannerin alapuolella. Viikottainen lukusuunnitelma tulee myös oikeaan sivupalkkiin.

Jos teillä on jotain mitä haluaisitte kuulla yliopisto-opiskelusta tai kemian opiskelusta tai jostain muusta, niin otan mielelläni vastaan postausehdotuksia kommenteissa! 

Tässä vielä muutama kuva liittyen Jyväskylässä järjestettävään todella suosittuun Kauppakadun Approon, johon osallistuin torstaina.