Tämä postaus on vierailevan bloggaajan Tähtien tavoittelijan käsialaa. Tähtien tavoittelijan aiemman postauksen löydät täältä.
On aika jättää vierailevan bloggaajan roolini taakse. Viime syksynä ryhtyessäni tähän tehtävään en tiennyt, kuinka minun kävisi. Epävarmuutta tilanteeseeni toi lähestyvä kuopuksen syntymä ja vauva-aika, jota on mahdotonta ennakoida. Luku-urakkaa aloittaessani en voinut tietää, pääsisinkö edes pääsykokeeseen asti vai pitäisikö opiskelu keskeyttää vaativan perhe-elämän vuoksi. Olen äärimmäisen kiitollinen rauhallisesta vauvasta, joka mahdollisti opiskeluni, sekä tietysti puolisoni antamasta tuesta tässä valtavassa urakassa.
Kulunut vuosi on ollut kaikessa hektisyydessään elämäni paras. Tällä hetkellä olen edelleen äitiyslomalla, joka päihittää kaikki aiemmat äitiyslomat. Olen ehkä vähän hullu, mutta olen nauttinut aivan älyttömästi koko opiskeluprosessista! On ollut ihanaa syventyä fysiikan kinkkisiin laskuihin, kemian kommervenkkeihin ja biologian pieniin tärkeisiin yksityiskohtiin. Opiskelu on tuonut tarvitsemaani vaihtelua perhe-elämään ja ollut ”omaa aikaani”, jolloin olen saanut rauhassa puurtaa minulle merkityksellisen asian parissa. (Aika on jo kullannut muistot tehokkaasti, kuten ehkä havaitsette ;))
Vaikka saan tämän ehkä kuulostamaan helpolta, todellisuus on kaikkea muuta. Kulunut vuosi on ollut myös elämäni raskain. Taustallani on monia asioita, joiden vuoksi elämäni ei ole ollut helppoa eikä tule sitä olemaankaan vielä vuosikausiin. Vuodenvaihteessa tuntui hetkisen melkoisen mustalta, mutta ilokseni olen nyt huomannut valon lisääntyneen elämässäni huomattavasti. En pidä mitään itsestäänselvyytenä, vaan koetan aina muistaa, että asiat voisivat olla hyvin paljon huonomminkin. Se, joutuuko unelma-ammattiin pääsemisen vuoksi lukemaan pääsykokeeseen kuukauden vai viiden vuoden ajan, on loppujen lopuksi opiskelupaikan saamisen jälkeen täysin merkityksetöntä.
Olen perheeni kanssa jättämässä entisen elämämme taaksemme. Tulevaisuus on taloudellisesti heikompi kuin nykyinen elämämme, mikä vaatii varmasti sopeutumista koko perheeltä. Joudumme luopumaan paljosta, mutta haluan ajatella, että saamme tilalle enemmän. Tulevaisuuden epävarmuudesta huolimatta päällimmäisinä tunteinani ovat innostus ja jännitys. Uusi alku, mahtavaa! Ja toivon mukaan opiskeluaika ei kestä loppuelämää :)
Olen tyytyväinen siihen, että päätin jakaa hakuprosessini teidän kanssanne. Jos yksikin lukija on tarinastani saanut pontta pyrkiä kohti unelmaansa, olen enemmän kuin onnellinen. Muistakaa, että (lähes) kaikki on asenteesta kiinni! Olosuhteet ovat mitä ovat, mutta tehkää kaikkenne, olkaa rohkeita, määrätietoisia ja sinnikkäitä. Jos niin päätätte, tulevaisuus on teidän!
Kaikkea hyvää kaikille lukijoilleni ja toivottavasti tekemänne työ palkitaan! Jos jotakuta kiinnostaa tarinointini jatkossakin, oma blogini löytyy osoitteesta arjenunelmientasapaino.blogspot.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysymyksiä, toiveita, ideoita..?