Tällä kertaa postaan vähän kuulumisia. Muistelin tuossa yksi päivä millaisissa fiiliksissä olin vuosi sitten lukemisen suhteen, ja täytyy sanoa, että fiilikset on (onneksi) täysin erilaiset nyt.
Vuosi sitten painin kirjoituksista johtuneen väsymyksen kanssa. Kirjoitusten jälkeen tuntui, että pakka on ihan tyhjä. Nautin kyllä elämästä muuten täysillä, mutta jos menin lähellekään koulukirjoja, niin iski pakokauhu. Jos avasin kirjan, sain luettua kappaleen tai pari, mutta 10 minuuttia sen jälkeen en enää muistanut mitä olin juuri lukenut. En välttämättä muistanut edes olinko lukenut kemiaa, biologiaa vai fysiikkaa.
En todellakaan halunnut myöntää ongelmaa itselleni ja vielä vähemmän kenellekään muulle, joten sysäsin ongelman vain pois mielestäni. Jossain vaiheessa ihmiset kuitenkin alkoi kysellä miten lukeminen sujuu ja ihmetellä miten en vietä jokaista vapaahetkeäni kirja kädessä. Aluksi heitin kehiin valkoisia valheita siitä kuinka lukeminen "vähän" tökki milloin mistäkin syystä. Lopulta oli vain pakko myöntää, ettei lukemisesta tule yhtään mitään. Myöntäminen oli askel siihen, että lopulta hyväksyin asian itsekin.
Kuten blogia jo viime keväänä seuranneet varmaan muistaa, luin pääsykokeisiin oman jaksamiseni mukaan huhti- ja toukokuun ja menin pääsykokeisiin katsomaan millainen se tilanne on. Pääsykoeaamuna mua jännitti ihan törkeän paljon, mutta kun pääsin koesaliin ja sain paperin nenäni eteen, kaikki jännitys hävisi. Jännitys hävisi, mutta jostain kumman syystä mun henkeä ahdisti koko kokeen ajan todella epämiellyttävästi. Siitäkin kenties stressireaktiosta? selvittiin ja istuin koesalissa 4,5 h tehden kokeesta kaiken mitä sen hetkisillä taidoillani osasin. Sain kokeesta reilut 30 pistettä, mikä oli mielestäni hyvin siihen nähden, että ainoa aine jota olin koko keväänä lukenut kunnolla oli fysiikka. Toki kävin lyhyet valmennuskurssit myös bilsasta ja kemiasta, mutta niitä en sen kummemmin lukenut.
Jos sitten vertaan viime kevään fiiliksiä tähän kevääseen, niin huhhuh, ei ihminen paljon enempää eri fiiliksissä voisi olla. Tottakai tähänkin kevääseen on jo tähän mennessä mahtunut paljon stressiä tms, mutta kaikesta huolimatta olen voimissani ja lukeminen maistuu. Olen tehnyt tosi paljon töitä, ehkä liikaakin, mutta uskon että työt on se, mikä on pitänyt mut järjissäni tämän luku-urakan keskellä. Kun menee töihin siellä ei ole aikaa ajatella lukemista, vaan ajatukset on ihan täysin muissa asioissa, mikä tuo ihanaa vaihtelua.
Seuraavat reilut/vajaat kuusi viikkoa (en ole ihan tarkkaan laskenut paljonko pääsykokeeseen on aikaa) aion panostaa täysillä pääsykokeeseen, koska tällä kertaa olen osannut mitoittaa voimani ja jaksamiseni oikein. Jaksan ottaa kunnon loppukirin ja olla 20. toukokuuta valmiina tekemään parhaani pääsykokeessa. Ainoa tavoite on sisäänpääsy. Tällä kertaa en tavoittele vain kokemusta pääsykoetilanteesta, vaan tavoitteeni on päästä sisään. Jos en pääse, opiskelen ensi vuoden vaikkapa sitten fysiikkaa yliopistossa, ja haen keväällä uudestaan. Jos pääsen, niin olen ONNELLINEN.
VALTAVASTI TSEMPPIÄ KAIKILLE LOPPUKIRIIN!
