Haaste: Miksi minusta tulee lääkäri?

Sain viime postauksen kommentteihin pyynnön ottaa osaa erääseen "haasteeseen". Tällä haasteella haasteen aloittaja haluaa kartoittaa miksi lääkäreiksi halunneet/haluavat/jo valmiit lääkärit haluavat olla lääkäreitä. Tarkempi selonteko löytyy haasteen aloittajan blogista: http://laaketiedetta.blogspot.fi/2014/05/miksi-minusta-tulee-laakari.html?m=1

Kysymys ja vastausvaihtoehdot:
Miksi minusta tulee/tuli lääkäri?
1) Haluan vilpittömästi auttaa sairaita.
2) Koska olen Jumalasta seuraavana.
3) Tämä on kutsumusammatti.
4) Tässä ammatissa saa rahaa ja naisia/miehiä.
5) En keksinyt muutakaan.
6) Haluan antaa panokseni lääketieteen hyväksi ja ehkä edistää tulevaisuudessa tiedettä löytämään parannuskeinoja sairauksiin.
7) Äiti käski.
8) Aivoni tarvitsevat haasteita. Minusta ei olisi tehtaaseen liukuhihnatöihin.
9) Haluan Nobel-palkinnon. 
10) Ammatti siinä kuin muutkin.

Omat vastaukseni perusteluineen:

1) Haluan vilpittömästi auttaa sairaita. - En oikein tiedä miten perustelisin tämän. Kuulostaa ehkä kliseiseltä, mutta tämä on yksi niistä syistä miksi aloin pohtia lääkärin uraa joskus yläasteella. Samoihin aikoihin muutama sukulaisistani oli vakavasti sairaita ja ajattelin, että jonain päivänä haluan pystyä tekemään jotain konkreettista heidän hyväkseen.

3) Tämä on kutsumusammatti. - Kaikille lääkärin ammatti ei ole varsinaisesti se kutsumusammatti, mutta koen että minulle se saattaisi olla juuri sitä.

6) Haluan antaa panokseni lääketieteen hyväksi ja ehkä edistää tulevaisuudessa tiedettä löytämään parannuskeinoja sairauksiin. - Tämäkin on ehkä hieman kliseinen, mutta tottahan se on. Lääketiede kehittyy kokoajan ja ennen tappaviin tauteihin on keksitty ja keksitään koko ajan parannuskeinoja. Jos olen lääkäri, niin tottakai haluan antaa ihmisille mahdollisuuden elää terveenä ja kuolla vanhuuteen sairauksien sijasta.

8) Aivoni tarvitsevat haasteita. Minusta ei olisi tehtaaseen liukuhihnatöihin. - Kyllästyn todella helposti asioihin, jotka ovat yksitoikkoisia. En usko, että voisin tehdä koko työuraani alalla, jossa tekisin päivästä päivään täysin samoja asioita.

Tässä minun vastaukseni ja perusteluni. Miksi te haluatte tulla lääkäreiksi? Kertokaa omia vastauksianne ja perustelujanne kommenttiboksissa tai omissa blogeissanne!                                         

  

Kuva googlen kuvahausta. (En saa kännykällä joistain syystä laitettua linkkiä tähän..)

Päätöksiä

Oon vältellyt bloggerin avaamista viimeiset kaksi viikkoa. Lupasin postata viikkojen mitkälie lukemiset jo liian kauan sitten, mutta en vieläkään ole tehnyt sitä. Miksi?

Syitä on monia, hyviä ja huonoja, riippuen siitä miten asiaa katsoo. Perimmäinen syy on kuitenkin se, että tällä hetkellä olen liian väsynyt lukemaan. En sitä ole halunnut myöntää itselleni enkä kenellekkään muullekkaan, mutta puolitoista viikkoa sitten ymmärsin sen. Kirjoitusten loputtua pidin viikon "lomaa", jonka jälkeen kävin kiinni bilsan kirjoihin. Lukeminen oli todella tahmeaa eikä mikään tuntunut uppoavan. Valmennuskurssit veivät lukuaikaa päivästä ja tuntien jälkeen lukeminen tuntui mahdottomalta saavutukselta. Yritin parhaani mukaan lukea ja kirjoittaa muistiinpanoja lukemastani, mutta yksinkertaisesti mikään ei jäänyt päähän. Kahlasin kolme bilsan kirjaa ja niihin meni aikaa varmaan kolme viikkoa. Normaalilla tahdillani olisin lukenut nuo kolme kirjaa viikkoon, enintään 10 päivään, nyt aikaa kului ainakin 21 päivää ellei jopa enemmänkin. Välillä pelkkä kirjojen ajatteleminen aiheutti ahdistusta. Silloin ymmärsin ottaa aikalisän ja antaa itselleni aikaa. Aiemmassa postauksessa puhuin motivaation puutteesta, mutta sittemmin olen tajunnut ettei kyse ole motivaation puuttumisesta, vaan jaksamisesta. Haluan edelleen päästä lääkikseen ja tulla lääkäriksi, mutta ennen uuden opiskelu-urakan aloittamista tarvitsen tauon. Kesäloma, 3 kuukautta, ei riitä vaan tarvitsen välivuoden, jolloin voin levätä, tehdä töitä ja saada uusia kokemuksia. Kahdentoista vuoden opiskelun jälkeen on mielestäni aivan perusteltua pitää taukoa, jos kokee sen tarpeelliseksi. Haluan nähdä ja kokea välillä jotain muutakin, kuin pelkkiä koulukirjoja, läksyjä ja koeviikkoja. Uskon, että välivuoden jälkeen voin jatkaa opiskelua täysin uudella energialla ja paljon valmiimpana. 

Joten siis tänä keväänä (20 päivän päästä), käyn pääsykokeessa tekemässä sen minkä osaan ilman paineita sisäänpääsystä. Käyn valmennuskurssit loppuun ja luen sen verran kun tuntuu hyvältä, mutta en kasaa itselleni yhtään enempää stressiä. Tiedän, että tämä kaikki saataa kuulostaa listalta tekosyitä, mutta toivon että edes yritätte ymmärtää. Ei ollut todellakaan helppo päätös "heittää hukkaan" hyvää pohjaa fysiikassa, joka minulla oli jo kirjoituksiin lukemisen ansiosta ja päättää muutenkin "ottaa rennommin" tämän kevään pääsykokeet. Vaikka päätös oli äärimmäisen vaikea, on elämä sen jälkeen ollut huomattavasti helpompaa kuin ennen sitä, kun vielä tuskailin huonon omantunnon ja valtavien paineiden kanssa. Erään läheisen ihmisen sanoin: "Ei opiskelujen takia saa ajaa itseään loppuun."

Saatan postailla jotain ennen pääsykokeita, mutta viimeistään pääsykokeen jälkeen postaan fiiliksiä kokeesta! 

Tsemppiä kaikille teille, joilla on vielä voimia lukea! Tsemppiä myös teille, jotka tuskailette samanlaisten ongelmien kanssa kuin minä!