Tulokset

Tiistaina koitti se hetki, mitä on nyt kuutisen viikkoa odoteltu melko tiiviisti. Kun tulos vihdoin kahdentoista aikoihin päivittyi minunkin Opintopolkuuni, ei se ollut toivotunlainen. En päässyt lääkikseen tälläkään kertaa. Varasijan numeron perusteella olin pärjännyt kokeessa paljon viime vuotta paremmin, mutta siltikään se ei riittänyt.

Muiden hakukohteideni tuloksia en ole vielä saanut, joten en vielä tiedä missä opiskelen syksyllä, mutta sen tiedän ettei se paikka ole lääkis. Vieläkään.

Fiilis ei luonnollisesti ole hyvä, mutta toisaalta päällä on kova tarmo sen suhteen, että ensi kevättä varten teen kaikkeni ja silloin pääsen sisälle, en rajaa hipoen vaan rajat reilusti ylittäen. Aion siis vielä ensi keväänä hakea lääkikseen. Musta tuntuu, että mun pitää hakea vielä kerran ettei ainakaan tarvitse katua asiaa vuosien päästä.

Tällä hetkellä mua ei suoraan sanottuna hirveästi huvita ruotia tuntemuksiani tämän enempää näin julkisesti. Aion käydä katsomassa valintakoettani ensi viikolla, joten siitä on luvassa postaus mahdollisesti ensi viikolla.

Toivotan valtavasti onnea kaikille sisäänpäässeille ja valtavan paljon tsemppiä niille, joita onni ei tänä keväänä suosinut! Kyllä se aurinko joskus paistaa meillekkin :)

Tähtien tavoittelija: Tulokset, vihdoin ja viimein

Tämä postaus on vierailevan bloggaajan Tähtien tavoittelijan käsialaa. Tähtien tavoittelijan aiemman postauksen löydät täältä.

On tullut totuuden hetki. Tätä on odotettu viikkotolkulla, välillä kauhusta kankeana ja toisinaan jopa aivan rennoin mielin. Ajatukset ovat vaihdelleet toiveikkuudesta ahdistuksen kautta silkkaan epätoivoon. Joka toinen päivä on tuntunut, ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia ja joka toinen päivä pikkuruinen toivo on nostanut päätään ja kuiskannut: Jospa sittenkin?

Tänä aamuna kädet täristen avasin Opintopolun. Olin aavistanut, että tulokseni tulevat tänään, joten heti herättyäni kaivoin avainluvut esiin ja yritin henkisesti valmistautua siihen, mitä sieltä tulee. Ensin koko systeemi heitti minut ulos, mutta lopulta pääsin kohtaan, jossa hakemukseni tulos latautui. Minua ei ole koskaan jännittänyt niin paljon, voin kertoa, vaikka takanani on jo monia vastaavia kokemuksia.

Ja vihdoin se latautui: Opiskelupaikka myönnetty! Suuni avautui isoksi kuin mikä ja töllötin sitä tekstiä aivan tyhmänä. Siis MITÄ?! Ja sitten tuli huuto AAAAGHHH minä tein sen MINUSTA TULEE LÄÄKÄRI!!! 2-vuotiaani kysyi ”Äiti, itkettääkö sinua?” ja minä rutistin häntä lujasti ja sanoin, että ei, äiti on vain niin onnellinen!

Kävimme koko perheellä juhlajätskillä ja vietimme ihanan kauniin aurinkoisen kesäpäivän lapsuuteni maisemissa. Vieläkin tuntuu aivan epätodelliselta, voiko tämä olla tottakaan! Koko vuoden olen opiskellut todella ahkerasti, siitäkin huolimatta, etten noin vuoteen ole nukkunut kuin yhden (!!!) kokonaisen yön ja kärsin pahoista kivuista koko syksyn ennen nuorimmaiseni syntymää. Kuopukseni syntyi uudenvuoden tienoilla ja kevään luin sitten vauveli kainalossa.

Sen haluan sanoa teille kaikille, jotka siellä ruudun toisella puolella joko odottelette omia tuloksianne tai olette kenties jo aloittaneet uuden luku-urakan, että te pystytte tähän. Jos minä, useamman pienen lapsen äiti olemattomalla lähtötasolla ei-ensikertalaisena olen päässyt tähän pisteeseen, te pystytte tähän myös, siitä ei ole epäilystäkään!

Tässä ei nyt ole päätä eikä häntää, koska ajatukseni ovat yhtä puuroa :D Ehkä paremmalla ajalla vielä kirjoittelen kokeesta tarkemmin, mutta juuri nyt, tällä hetkellä tärkeää on vain se, että olen max 57 sisälle päässeen ei-ensikertalaisen joukossa. Ja kyllä, kliseisesti voin sanoa, että kaikki se vaiva ja masennus ja ahdistus ja vapaa-ajan puute ON tämän hetken arvoista!

Loppuun vielä aforismi, jonka jostain luin: ”Kurkota kuuhun. Jos putoat, laskeudut tähdelle.”

Minun tähteni on saavutettu, olen päässyt tavoitteeseeni. Ja tästä matka vasta alkaa! Kiitos jo tässä vaiheessa mukanani kulkemisesta, on ollut ilo jakaa kokemukseni teille. Kaikkea hyvää teille lukijani!

Cian kommentti: Toivotan omasta puolestani valtavan paljon onnea Tähtien tavoittelijalle sisäänpääsystä sekä onnea tuleviin opintoihin!

Oulun tulokset julkaistaan ennakkotietojen mukaan tiistaina, joten minun tuloksistani kuulette tiistain, keskiviikon tai torstain aikana. Tsemppiä muillekkin tuloksien odotukseen :)

Tuloksien odottelua ja sisustusvimmaa

Tulokset tulee jo ensi viikolla, apuaaa! Pikkuhiljaa alkaa jännittää. Tähän asti olen pystynyt sysäämään tuloksien odottelun aika hyvin taka-alalle, mutta nyt alkaa jo vähän jännittää. Oon tässä muutaman viikon aikana kerennyt tehdä vaikka ja mitä. Tärkein asia on varmaankin kämpän hommaaminen, joka on nyt virallisesti hoidettu. Kävin tänään rustaamassa nimmarini vuokrasoppariin, joten mulla on kämppä heinäkuun alusta alkaen.

Mun alkuperäinen suunnitelma oli hankkia kämppä vasta elo- tai syyskuusta alkaen, mutta olen katsellut vuokra-asuntoja jo useamman viikon ja nyt kohdalle sattui täydelliseltä paikalta vastaremontoitu ja budjettiin sopiva kämppä, joten eihän sitä voinut jättää hakematta. Lisäksi älysin, että yhteishaun uloksien julkistamisen jälkeen samoja kämppiä hakee huomattavasti suurempi joukko, joten totesin saavani varmimmin kämpän haluamaltani alueelta, kun haen sitä jo nyt. Suureksi yllätyksekseni ja ilokseni kyseisen asunnon omistaja valitsi just mut usean hakijan joukosta.

Kämpän varmistumisen jälkeen tähän nimeltämainitsemattomaan neitiin on iskenyt aivan järkyttävä sisustusvimma. Oon nyt neljän päivän aikana kerennyt ostaa mm. sohvan, keittiön verhot ja kaikenlaista sisustuskamaa. Näiden lisäksi olen kolunnut Ikean nettisivut läpi ainakin kymmeneen kertaan enkä meinaa malttaa odottaa puoltatoista viikkoa, että pääsen paikanpäälle Ikeaan.

On jotenkin ihan huippua päästä ekaa kertaa asumaan ihan itsekseen ja pystyä sisustamaan kämppä just sillä tavalla, mistä itse tykkää ja laittaa jokanen tavara just siihen kohtaan, mikä tuntuu itsestä parhaimmalta. Sain asua kuluneen vuoden ihan huippujen kämppiksien kanssa, mutta on silti täysin eri asia asua yksin vs. asua kimppakämpässä. On myös paljon kivempi ostaa kämppään tavaroita, kun tietää että siinä asunnossa tulee asumaan luultavasti useamman vuoden.

Tämän blogin viimeiset viikot on käsillä ja tuloksien tulemisen jälkeen suunnitelmissa on tehdä kaksi postausta. Toinen tuloksista ja toinen, jossa käyn pääsykokeen tarkemmin läpi. Aion käydä tsekkaamassa oman pääsykokeeni läpi tuloksesta riippumatta. Sen jälkeen postailen pelkästään toisessa blogissani, joka löytyy osoitteesta ciakristiina.blogspot.fi.

Ylioppilaskirjoitusten korottaminen

Kävin viime maanantaina hakemassa lukiolta todistuksen kemian yo-kirjoitusten arvosanan korottamisesta. En ole aiemmin tainnut täällä blogissa puhuakkaan mitään siitä, minkä lopullisen arvosanan YTL minulle soi kemian kirjoituksista tänä keväänä.

Muutama viikko sitten sain ilokseni kuulla kirjoittaneeni kemiasta L:n. Mun koe lähti alustavan tarkastuksen jälkeen 44 pisteellä, mutta lautakunnassa pisteet nousi 45:teen.

Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2014 ja syksyllä 2013 kirjoittamani kemia oli todistuksessani C. Sitä oli siis syytä korottaakkin, siihen nähden, että kemia oli lukiossa yksi lempiaineistani. En sano C:n olevan huono arvosana, mutta kun saat sen lempiaineestasi, jota olet opiskellut lukiossa kolme vuotta hikihatussa, niin C ei suoraan sanottuna paljoa lämmitä. Olin miettinyt korottamista jo heti syksyllä 2014 ja sen jälkeen joka syksy ja kevät, kunnes tänä keväänä päätin sen tehdä, ja jälkikäteen sanottuna, hyvä että tein. Parempaa tulosta en olisi voinut saada.

Mun tavoite oli korottaa arvosanaa edes M:ään tai E:hen, enkä olisi todellakaan uskonut, että mun osaaminen riittää L:ään. Olin siis todella yllättynyt ja iloinen, kun kuulin tuloksen.

Jos joku teistä on pettynyt omiin tuloksiinsa, niin suosittelen harkitsemaan korottamista. Se vaatii paljon lukemista ja työntekoa, mutta tuloksen paraneminen on sen arvoista. Ja jos tulos ei parane, niin ainakin tietää yrittäneensä parhaansa. Suurimpaan osaan jatkokoulutuspaikoista huomioidaan ylioppilaskokeiden tulokset, joten mitä paremmat ne on, sitä paremmat mahdollisuudet on tulla valituksi.

Minä korotin arvosanaani samassa lukiossa, josta itse kirjoitin ylioppilaaksi, mutta korottaminen on mahdollista myös aikuislukioissa. Aikuislukiossa on myös mahdollista käydä ko. aineen kursseja uudelleen, joten siihenkin mahdollisuuteen kannattaa tutustua, jos tuntuu siltä ettei itsenäinen opiskelu riitä.

AMK:n pääsykokeet

Olin perjantaina AMK:n pääsykokeissa ensimmäistä kertaa ikinä. Nämä pääsykokeet oli ensihoitajan ja sairaanhoitajan tutkintoja varten. Sain kutsun siis ensihoitajan pääsykokeisiin, mutta samasta aineistokokeesta ja haastattelusta lasketaan pisteet myös sairaanhoitajan tutkinto-ohjelmaan.

Yliopistojen pääsykokeissa olen käynyt nyt jo kolmena keväänä, mutta ammattikorkean pääsykokeet oli ihan uusi juttu mulle. Mua jännitti nämä pääsykokeet jopa enemmän kuin lääkiksen pääsykokeet tänä keväänä.

En ollut aiemmin käynyt pääsykokeissa joihin sisältyy haastattelu ja ennakkoessee, ja erityisesti haastattelu jännitti etukäteen melko paljon. Haastattelija oli kuitenkin todella mukava, ja vaikka osa kysymyksistä oli vaikeita, niin musta tuntui, että pystyin antamaan hyvän vaikutelman itsestäni ja sopivuudestani kyseiseen ammattiin.

Aineistokokeessa oli matikan, äikän ja enkun osiot ja ne tuntui melko helpoilta. Yhden matikan tehtävän tiedän tehneeni väärin, sillä kertolaskujen allekkainlasku (siis ilman laskinta) oli unohtunut aivan kokonaan lukioaikana ja sen jälkeen. Pitkässä matikassa ei vielä mun lukioaikana tarvinnut yhtäkään laskua laskea ilman laskinta, joten hieman vaikeampi kertolasku meni ihan päin mäntyä. Pitänee siis hieman kertailla sitä..

Kaiken kaikkiaan pääsykokeesta jäi hyvä fiilis ja toivon, että pääsen jompaan kumpaan kahdesta ensimmäisestä hakukohteestani: lääkikseen tai opiskelemaan ensihoitajaksi. Vielä on vajaat neljä viikkoa tulosten odottelua tiedossa.. Viime yönä näin jo hyvin todentuntuista unta siitä, että tänään olisi jo 1.7. Aamulla herätessäni jouduin kuitenkin vielä pettymään.. :D