Tämä postaus on vierailevan bloggaajan Tähtien tavoittelijan käsialaa. Tähtien tavoittelijan aiemman postauksen löydät täältä.
On tullut totuuden hetki. Tätä on odotettu viikkotolkulla, välillä kauhusta kankeana ja toisinaan jopa aivan rennoin mielin. Ajatukset ovat vaihdelleet toiveikkuudesta ahdistuksen kautta silkkaan epätoivoon. Joka toinen päivä on tuntunut, ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia ja joka toinen päivä pikkuruinen toivo on nostanut päätään ja kuiskannut: Jospa sittenkin?
Tänä aamuna kädet täristen avasin Opintopolun. Olin aavistanut, että tulokseni tulevat tänään, joten heti herättyäni kaivoin avainluvut esiin ja yritin henkisesti valmistautua siihen, mitä sieltä tulee. Ensin koko systeemi heitti minut ulos, mutta lopulta pääsin kohtaan, jossa hakemukseni tulos latautui. Minua ei ole koskaan jännittänyt niin paljon, voin kertoa, vaikka takanani on jo monia vastaavia kokemuksia.
Ja vihdoin se latautui: Opiskelupaikka myönnetty! Suuni avautui isoksi kuin mikä ja töllötin sitä tekstiä aivan tyhmänä. Siis MITÄ?! Ja sitten tuli huuto AAAAGHHH minä tein sen MINUSTA TULEE LÄÄKÄRI!!! 2-vuotiaani kysyi ”Äiti, itkettääkö sinua?” ja minä rutistin häntä lujasti ja sanoin, että ei, äiti on vain niin onnellinen!
Kävimme koko perheellä juhlajätskillä ja vietimme ihanan kauniin aurinkoisen kesäpäivän lapsuuteni maisemissa. Vieläkin tuntuu aivan epätodelliselta, voiko tämä olla tottakaan! Koko vuoden olen opiskellut todella ahkerasti, siitäkin huolimatta, etten noin vuoteen ole nukkunut kuin yhden (!!!) kokonaisen yön ja kärsin pahoista kivuista koko syksyn ennen nuorimmaiseni syntymää. Kuopukseni syntyi uudenvuoden tienoilla ja kevään luin sitten vauveli kainalossa.
Sen haluan sanoa teille kaikille, jotka siellä ruudun toisella puolella joko odottelette omia tuloksianne tai olette kenties jo aloittaneet uuden luku-urakan, että te pystytte tähän. Jos minä, useamman pienen lapsen äiti olemattomalla lähtötasolla ei-ensikertalaisena olen päässyt tähän pisteeseen, te pystytte tähän myös, siitä ei ole epäilystäkään!
Tässä ei nyt ole päätä eikä häntää, koska ajatukseni ovat yhtä puuroa :D Ehkä paremmalla ajalla vielä kirjoittelen kokeesta tarkemmin, mutta juuri nyt, tällä hetkellä tärkeää on vain se, että olen max 57 sisälle päässeen ei-ensikertalaisen joukossa. Ja kyllä, kliseisesti voin sanoa, että kaikki se vaiva ja masennus ja ahdistus ja vapaa-ajan puute ON tämän hetken arvoista!
Loppuun vielä aforismi, jonka jostain luin: ”Kurkota kuuhun. Jos putoat, laskeudut tähdelle.”
Minun tähteni on saavutettu, olen päässyt tavoitteeseeni. Ja tästä matka vasta alkaa! Kiitos jo tässä vaiheessa mukanani kulkemisesta, on ollut ilo jakaa kokemukseni teille. Kaikkea hyvää teille lukijani!
Cian kommentti: Toivotan omasta puolestani valtavan paljon onnea Tähtien tavoittelijalle sisäänpääsystä sekä onnea tuleviin opintoihin!
Oulun tulokset julkaistaan ennakkotietojen mukaan tiistaina, joten minun tuloksistani kuulette tiistain, keskiviikon tai torstain aikana. Tsemppiä muillekkin tuloksien odotukseen :)
Vau! Onneksi olkoon, aivan mahtavaa! Se (sisäänpääsy) on siis mahdollista :D
VastaaPoistaOnnea tähtien tavoittelija! Minulla samat lähtökohdat, ensimmäinen hakukerta oli tänä vuonna. Vielä ei tärpännyt mutta ensi vuonna uudelleen. Olen siis myös jo ns. "alalla". Muistin tuossa, kun puhuit luonnon happamoitumisesta jossain postauksessa ja siitä, että nyt se oli sinulle auennut. Huvitti, sitähän tämän vuoden kokeessa juuri kysyttiinkin! :-)
VastaaPoistaPaljon onnea!! :)
VastaaPoistaKiitos! Kyllä, sisäänpääsy näköjään on mahdollista, jopa tällä taustalla :D
VastaaPoistaKiitos! Tsemppiä sinulle jatkoon, toivottavasti ensi vuosi on sinun :) Heh, mielenkiinnolla katson kyllä, paljonko olen saanut pisteitä havupuusta. Veikkaan, etten lähellekään täysiä :D
VastaaPoistaKiitos! :)
VastaaPoistaVau onnea!!! Vitsi kun tuli hyvä mieli puolestasi, olen juttujasi täällä lomassa lukenut.
VastaaPoistaTäällä on aloiteltu hiljalleen lukeminen joulukuussa töiden ohella, sain vauvan toukokuussa ja nyt sitten on jatkettu päivittäisiä lukuja milloin ehtinyt. Mukana ihastuttaa 5v isoveli. Syksy vielä pitää pusertaa molemmat lapset kainalossa mutta tammikuusta jää isäkin kotiin niin saadaan paremmin opiskeltua. Tämä kyllä antoi hirveästi tsemppiä tänne!
Kiitos! Ihana kuulla, että voin tarinallani tsempata luku-urakassa :) onnea vauvasta ja tsemppiä kovasti urakkaan! Se vaatii todella paljon, mutta kun pääsee rajan paremmalle puolen niin kaikki vaiva unohtuu, vähän niin kuin synnytyksen jälkeenkin ;) Toivottavasti ensi vuosi on sulle suotuisa!
VastaaPoistaWau! Onnea mahtavasta saavutuksesta! :) Ihan huippua lukea jotain tällaista. Itse olen ihan pikkutytöstä lähtien unelmoinut lääkärin ammatista. Nyt on aika tehdä sille jotain. Kiitos tästä! :)
VastaaPoistaVoi kiitos! On aina mukava kuulla, että pystyy jotakuta inspiroimaan :) Todellakin on aika alkaa tavoitella unelmiaan, koska yrittämättä ei mitään voi saavuttaa! Tsemppiä kovasti luku-urakkaasi :)
VastaaPoista