Ajatuksia pääsykokeesta

Pääsykoe on nyt ohi ja tässä on muutaman päivän kerennyt totutella taas siihen, ettei enää tarvitse hullunlailla lukea. Netflix ja kevyemmät kirjat ovat siis olleet ahkerassa käytössä viime päivinä.

Tänä keväänä mun fiilikset ennen pääsykoetta oli tosi epävarmat. Jotenkin tuntui etten osaa yhtään mitään, vaikka samalla tiesin, että varmasti osaan asiat. Kuitenkin sain hillittyä jännitystäni todella hyvin ja oikeastaan jännitys alkoi isommin puskea päälle vasta yliopistolle päästyäni. Koesalissa jännitys onneksi laantui ja pystyin aloittamaan kokeen täysin levollisin mielin.

Kokeen aluksi kirjoitin tietoni jokaiseen tehtäväpaperiin, jotta lopun kiireessä ne eivät pääsisi unohtumaan. Sen jälkeen selasin kokeen nopeasti läpi ja aloin tekemään tehtäviä järjestyksessä aloittaen kakkostehtävästä. Tein itselleni helpot tehtävät heti ja jätin aluksi vaikeammat välistä. Sitten aloitin kierroksen uudestaan. Tunti ennen kokeen loppua aloitin monivalintatehtävän ja sen jälkeen vielä viimeistelin yhden tehtävän loppuun.

Lopuksi tarkastin, etten ollut jättänyt välistä yhtään tehtävää, joihin osasin vastata.

Tämän vuoden koe oli rakenteeltaan ja erityisesti pisteytykseltään erilainen kuin aiempina vuosina ja se yllätti ainakin minut. Yleensä monivalintatehtävästä on saanut todella rankalla kädellä miinusta eikä tehtävää ole yleensä edes kannattanut tehdä, jos aika on mennyt tiukille. Tänä vuonna ko.tehtävästä sai kuitenki yli 90 pistettä, joten sitä ei voinut jättää välistä. Miinuksiakin sai vain vääristä vastauksista, ei tyhjistä kohdista.

Otinkin monivalintatehtävään sen tyylin, että vastasin vain niihin kohtiin, joiden vastauksen tiesin vähintään 90 %-varmasti.

Kemiaa vuoden opiskelleena olisin toivonut kokeeseen vaikeampia kemian tehtäviä. Tänä vuonna kemian tehtävät olivat mielestäni liiankin helppoja. Myös ihmisbilsaa olisin toivonut enemmän. Sitä oli loppujen lopuksi aika vähän. Fysiikan tehtävien suuri määrä ihmetyttää minua, sillä kuulemani mukaan fysiikkaa ei suuremmin lääkiksessä tarvi.

Kokeessa oli muutama tehtävä, joista erityisesti tykkäsin. Olin ennen koetta melko varma, että munuaisista kysytään jotain, joten pänttäsin munuaisten rakennetta ja toimintaa paljon ja onneksi niin, sillä niistähän kysyttiin! Munuaistehtävän tehtävätyyppi oli myös mielestäni todella kiva. Toinen tehtävä, josta pidin oli kemian tehtävä, jossa piti muodostaa ja tasapainottaa natriumatsidin reaktioyhtälö ja laskea muutama lasku.

Nyt tiedossa on melkein kuusi tuskallista viikkoa tuloksia odotellessa. Kokeesta jäi mulle hyvä fiilis ja toivon kovasti, että suoritukseni riittää sisäänpääsyyn. Mikäli ei riitä, niin tottakai olen pettynyt, mutta ainakin tiedän tehneeni parhaani.