Kuukauden kootut // toukokuu

Toukokuu hurahti ohitse yhtä nopeasti kuin oikeastaan koko kulunut lukuvuosi. Hirveästi tapahtumia ei tämän kuun aikana ole ollut, vaan enimmäkseen kuukausi on kulunut ensin pääsykokeisiin päntätessä ja sen jälkeen rentoutuessa ja töitä tehdessä.

Kuun alussa osallistuttiin säbäjoukkueen kanssa pienimuotoiseen turnaukseen // Ouluun muuton jälkeen Jungle Juice Bar on tullut melko tutuksi.. // Kuun alussa sain myös tiedon siirtohaun tuloksista // Kesän eka jätski mummin tarjoamana

Eksyin Jungle Juice Bariin näemmä toisenkin kerran, hups // Uusista hiuksista oli ihan pakko ottaa peiliselfie vaatekaupan sovituskopissa.. // Toukokuussa tuli myös testattua Friends&Brgrs. Ei ollut ehkä niin huippupaikka, mitä olin etukäteen kuullut. Annokset oli hintaansa nähden aika pieniä // Kävin myös tenttireissun Jyväskylässä kuun puolen välin paikkeilla

Jyväskylä on kyllä kaunis kesäkaupunki // Oon ehkä joskus ennenkin kehunut Picnicin patonkeja? No kehun taas, ne on sairaan hyviä! // Viimeisiä kertailuja pääsykoetta varten // 18. päivä koitti se päivä, jota varten olin valmistautunut monta kuukautta

Tottakai rikoin nilkkani muutama päivä ennen pääsykoetta ja vietin yhden kokonaisen päivän päivystyksessä jonottaen. Meinasi iskeä paniikki, kun yhtäkkiä olikin yksi päivä vähemmän lukuaikaa // Oli aika hyvä fiilis, kun sai repiä kaikki muistiinpanot pois seiniltä // Netflix on ollut suurkulutuksessa pääsykokeen jälkeen // Rrrakastan tätä Fazerin uutta suklaata

Uusi Daim-makukin oli aika hyvä. Se ei kuitenkaan voita minttu-daimia! // En voinut ajaa autoa viikkoon nilkan takia, mutta pyöräily onnistui // Tottakai erään lämpimän päivän kunniaksi täytyi saada jäätelöä // Kuun lopussa halusin kokeilla hopeatoffee-turkinpippuripaloja. Mun veli rakastui erityisesti tuohon kuorrutteeseen. Ilmeisesti oli siis aika hyvää. Kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Muutoksen tuulia

Nyt kun pääsykoeruljanssi on ohitse on aika myös tehdä muutoksia blogissa. Olen tullut nyt siihen tulokseen, että mikäli en vieläkään lääkikseen pääse, niin tulevaa ensi kevään lukuprojektia en tule enää tämän ja viime kevään tavoin käymään läpi blogissani.

Tämä päätös tarkoittaa siis sitä, että Suuntana lääkis-blogin tarina tulee päätökseensä heinäkuussa tuloksien saapumisen jälkeen, kunhan olen niitä vielä tässä blogissa käsitellyt. Minun bloggaamiseni ei kuitenkaan tule päätökseensä, sillä tykkään tästä hommasta niin paljon, että aion jatkaa sitä uuden nimen alla.

Uusi blogini löytyy jo nyt tämän linkin alta.

Seuraavat noin kuusi viikkoa aion postailla kumpaankin blogiin, joten luettavaa löytyy edelleenkin.

Jos en lääkikseen vieläkään pääse, niin varmaankin tulen kirjoittamaan myös ensi keväänä postauksia hakuprosessista uuteen blogiini, mutta en samanlaisessa mittakaavassa kuin tänä keväänä. Jatkossa blogini tulee siis keskittymään laaja-alaisemmin eri asioihin kuin mitä tähän mennessä.

Tämän ja uuden blogini sosiaaliset mediat pyörivät myös vielä seuraavat kuusi viikkoa Suuntana lääkis-käyttäjänimen alla. Sen jälkeen niiden nimet tulee muuttumaan paremmin uutta blogiani vastaaviksi.

Kaksi ja puoli vuotta on kulunut ihan hurjalla tahdilla ja on tietyllä tavalla haikeaa kun tietää, että pitkä projekti tämän blogin parissa tulee pian päätökseensä. Olen kuitenkin jo pidemmän aikaa halunnut tehdä postauksia myös muista aiheista, joten tuntuu kaikista luontevimmalta tehdä se kokonaan uuden bloginimen alla. Haluan kiittää teitä kaikkia lukijoita jo nyt kuluneista vuosista ja toivon, että te pysytte blogini mukana myös jatkossakin.

Kesätyöt

Pääsykokeesta on nyt kulunut tasan viikko. Viikko on kulunut hyvinkin rennoissa merkeissä, mutta tänään on aika aloittaa kesätyöt. Onnekseni pääsin töihin samaan paikkaan, jossa työskentelin koko välivuoteni ajan ja viime joulun. Työkaverit ja talon tavat ovat siis jo ennalta tuttuja.

Olen todella hyvässä asemassa sen suhteen, että mulla ylipäätään on kesätyöpaikka. Todella moni kavereistani jäi kokonaan ilman kesätöitä. Musta jotenkin tuntuu siltä, että 15-17-vuotiaille on tarjolla jos jonkinlaista kesätyöseteliä tai muuta vastaavaa kaupunkien ja kuntien tukemaa työtä. Yli 18-vuotiaat ovat kuitenkin tietyllä tavalla oman onnensa varassa.

Ainakin sillon kun minä olin alle 18, kaikille alaikäisille yli 15-vuotiaille jaettiin kesätyösetelit, joilla sai hakea töitä Oulun alueelta. Toki täysi-ikäisillekin on joitain kaupungin järjestämiä töitä, mutta niitä ei ole läheskään kaikille halukkaille.

Työkkäri tarjoaa työttömille työnhakijoille mahdollisuutta tehdä töitä tuetusti eli siten, että Kela maksaa työnantajalle tietyn suuruisen korvauksen työntekijän palkasta. Mielestäni tämän tyyppinen systeemi pitäisi olla myös opiskelijoille kesän ajaksi.

Minä työskentelin välivuoteni aikana muutaman kuukauden juuri työttömille työnhakijoille tarkoitetussa "harjoittelussa" tämän hetkisessä kesätyöpaikassani, minkä jälkeen yritys palkkasi minut "oikeaksi" työntekijäksi. Sain harjoittelun aikana jalkani oven väliin ja osoitettua, että olen palkkaamisen arvoinen.

Nyt melkein kaksi vuotta myöhemmin, en kadu hetkeäkään, että tein töitä muutaman kuukauden ns. riistopalkalla, koska sen ansiosta hommasin itselleni työpaikan paitsi edelliseksi talveksi, kevääksi, kesäksi ja jouluksi, toivottavasti myös tuleviksikin kesiksi.

Mitä yritän tässä postauksessa siis sanoa on se, että kannattaa tehdä töitä huonommallakin palkalla(=n. 600 e/kk), sillä se voi poikia työmahdollisuuksia jatkossa.

Ajatuksia pääsykokeesta

Pääsykoe on nyt ohi ja tässä on muutaman päivän kerennyt totutella taas siihen, ettei enää tarvitse hullunlailla lukea. Netflix ja kevyemmät kirjat ovat siis olleet ahkerassa käytössä viime päivinä.

Tänä keväänä mun fiilikset ennen pääsykoetta oli tosi epävarmat. Jotenkin tuntui etten osaa yhtään mitään, vaikka samalla tiesin, että varmasti osaan asiat. Kuitenkin sain hillittyä jännitystäni todella hyvin ja oikeastaan jännitys alkoi isommin puskea päälle vasta yliopistolle päästyäni. Koesalissa jännitys onneksi laantui ja pystyin aloittamaan kokeen täysin levollisin mielin.

Kokeen aluksi kirjoitin tietoni jokaiseen tehtäväpaperiin, jotta lopun kiireessä ne eivät pääsisi unohtumaan. Sen jälkeen selasin kokeen nopeasti läpi ja aloin tekemään tehtäviä järjestyksessä aloittaen kakkostehtävästä. Tein itselleni helpot tehtävät heti ja jätin aluksi vaikeammat välistä. Sitten aloitin kierroksen uudestaan. Tunti ennen kokeen loppua aloitin monivalintatehtävän ja sen jälkeen vielä viimeistelin yhden tehtävän loppuun.

Lopuksi tarkastin, etten ollut jättänyt välistä yhtään tehtävää, joihin osasin vastata.

Tämän vuoden koe oli rakenteeltaan ja erityisesti pisteytykseltään erilainen kuin aiempina vuosina ja se yllätti ainakin minut. Yleensä monivalintatehtävästä on saanut todella rankalla kädellä miinusta eikä tehtävää ole yleensä edes kannattanut tehdä, jos aika on mennyt tiukille. Tänä vuonna ko.tehtävästä sai kuitenki yli 90 pistettä, joten sitä ei voinut jättää välistä. Miinuksiakin sai vain vääristä vastauksista, ei tyhjistä kohdista.

Otinkin monivalintatehtävään sen tyylin, että vastasin vain niihin kohtiin, joiden vastauksen tiesin vähintään 90 %-varmasti.

Kemiaa vuoden opiskelleena olisin toivonut kokeeseen vaikeampia kemian tehtäviä. Tänä vuonna kemian tehtävät olivat mielestäni liiankin helppoja. Myös ihmisbilsaa olisin toivonut enemmän. Sitä oli loppujen lopuksi aika vähän. Fysiikan tehtävien suuri määrä ihmetyttää minua, sillä kuulemani mukaan fysiikkaa ei suuremmin lääkiksessä tarvi.

Kokeessa oli muutama tehtävä, joista erityisesti tykkäsin. Olin ennen koetta melko varma, että munuaisista kysytään jotain, joten pänttäsin munuaisten rakennetta ja toimintaa paljon ja onneksi niin, sillä niistähän kysyttiin! Munuaistehtävän tehtävätyyppi oli myös mielestäni todella kiva. Toinen tehtävä, josta pidin oli kemian tehtävä, jossa piti muodostaa ja tasapainottaa natriumatsidin reaktioyhtälö ja laskea muutama lasku.

Nyt tiedossa on melkein kuusi tuskallista viikkoa tuloksia odotellessa. Kokeesta jäi mulle hyvä fiilis ja toivon kovasti, että suoritukseni riittää sisäänpääsyyn. Mikäli ei riitä, niin tottakai olen pettynyt, mutta ainakin tiedän tehneeni parhaani.

Tähtien tavoittelija: Ohi on!

Tämä postaus on vierailevan bloggaajan Tähtien tavoittelijan käsialaa. Tähtien tavoittelijan aiemman postauksen löydät täältä.

En sitten malttanut olla hiljaa heinäkuuhun asti… Pääsykoe on nyt (onnellisesti?!) ohi, joten on aika vähän purkaa tämänkertaista kokemusta. Koesalista poistuin noin seitsemän tuntia sitten ja saavuimme juuri äsken kotiin, joten tässä uunituoreet fiilikset.

Päällimmäisenä tunteena on väsymys. Olimme eilen hotellilla vasta iltakahdeksan jälkeen, ja Suomi-peli oli pakko katsoa – enkä kadu. Lisäksi heräsin yöllä klo 4.35 enkä ollut enää millään saada unta. Kello soi kuudelta, mutta torkahdin – hups – ja heräsin kahdenkymmenen minuutin kuluttua. Tuli kiire aamupalalle ja sieltä koepaikalle. Kupillisen kahvia sain alas.

Koe jännitti etukäteen, mutta kun pääsin koepaikalle, pahin jännitys oli tiessään. Juttelin niitä näitä muiden kokelaiden kanssa matkalla koesaliin. Paikalleni päästyäni ei jännittänyt enää yhtään, hymyilytti vain ja odotin, milloin saisi kääntää paperit. Koko koe meni virnistellessä varmaan aika typerännäköisesti, koska oli vaan niin mukavaa. Oli mukavaa olla kokeessa. Oli mukavaa huomata, että jopa osaa jotakin. Oli mukavaa, että aikaa tuntui olevan ruhtinaallisesti. Oli mukavaa, kun tiesin, että kun saan tämän tehtyä, pääsen lomalle ainakin hetkeksi.

En osaa yhtään sanoa, miten koe meni. Kokeen aikana oli hyvä fiilis, joka jatkui kokeen jälkeenkin jonkin aikaa. Viime vuonna kokeen jälkeen oli lähes samanlainen fiilis, joten se nyt ei kerro mitään. Kokeessa ei ollut aineistoa, mikä vähän harmitti, koska koen olevani vahvimmillani esim. viime vuoden pääsykokeen kaltaisessa kokeessa. Hetken tehtäviä taivasteltuani aloitin rastimalla monivalinnoista sellaiset, jotka ensinäkemältä vaikuttivat selkeiltä. Sen jälkeen tein sopivassa järjestyksessä tehtäviä eteenpäin, ja koko kokeen kävin alusta loppuun suunnilleen kolme kertaa, jotta kaikki tuli tehdyksi. En mene sen kummemmin yksityiskohtiin, koska ensinnäkään en enää muista tarkkaan yksittäisiä tehtäviä enkä toiseksi halua liiaksi muistella koko koettelemusta :D

Jännitys ei estänyt selkeää järjenjuoksua enkä mennyt paniikkiin missään vaiheessa. Pysyin siis hyvin rauhallisena koko ajan, mikä olikin päätavoitteeni. Tein tehtävät maltilla ja pyrin huolellisuuteen. Vältin hyppimistä tehtävästä toiseen, mutta siirryin rivakasti eteenpäin, jos en heti osannut. Ennen yhtä olin jo tehnyt kaikki tehtävät niin hyvin kuin osasin ja loppuajan kävin kokeen vielä huolella läpi tarkastaen jokaisen tehtävän vielä erikseen.

Summa summarum: kokeesta ei jäänyt minulle jossiteltavaa. Jos en pääse, tiedän sen johtuvan heikoista taidoista, en olosuhteista. No, okei, voisin syyttää esim. huonoja yöunia tai väärän värisiä sukkia (äiti on sanonut, että yllä pitää aina olla punaista, koska se tuo itsevarmuutta!), mutta en nyt lähde siihen. Olen tyytyväinen suoritukseeni, kävi miten kävi. Tein parhaani, ja jos se ei riitä, joudun aivan ansaitusti opiskelemaan lisää ensi vuotta varten.

Tuloksia odotellessa!

Ps. Laskin huvikseni tämän hakukerran aikana käyttämäni vihot aikavälillä elokuu 2015 – toukokuu 2016. Saldoksi sain lähes 8 täyttä vihkoa fysiikan laskuja, 5 täyttä vihkoa kemian tehtäviä ja 3,5 vihkoa biologiaa sekä lisäksi 3 vihkoa vanhoja pääsykoetehtäviä ja sekalaisia tehtäviä kaikesta pääsykokeeseen liittyvästä. Järjetön määrä. Uurastettu siis on, nyt on aika levätä :D

Viime hetken kuulumiset

Nyt alkaa olla lukuprojekti tämän kevään osalta ohitse. Lukuunottamatta tietenkin itse koetta. Tämän hetkinen fiilis on suoraan sanottuna aika epävarma. Määrällisesti olen lukenut jonkin verran vähemmän kuin viime vuonna, mutta lukeminen on ollut tänä keväänä huomattavasti laadukkaampaa.

Läpi koko lukuprosessin havahduin hetkiin, kun huomasin oikeasti ymmärtäväni jonkin asian pelkän ulkoa opettelun sijasta. Tänä keväänä olen jotenkin myös hahmottanut kokonaisuuksia paljon aiempaa paremmin.

Kahlasin lukion fysiikat ja kemiat läpi lähes kokonaan opettelemalla asiat ulkoa ja menestyin niinkin ihan okei. Kuluneen vuoden aikana olen kuitenkin, pitkälti yliopisto-opintojen ansiosta, alkanut oikeasti ymmärtämään asioita ja niiden syitä ja seurauksia. Voitte varmasti uskoa, että fiilis on aika huippu, kun havahtuu siihen, että "Hei mä oikeasti ymmärrän tän asian ja tiiän mistä tää johtuu."

Toivon, että tämä asioiden ymmärtäminen helpottaa niiden soveltamista pääsykokeessa ja sitä kautta siivittää mut tarpeeksi hyvään suoritukseen, jolla pääsee sisään lääkikseen.

Aiemmin puhuin siitä, että aion viimeisenä iltana tehdä jotain kivaa, jotta saan pääkopalle vähän lepoa. Noh, sunnuntaina kävi pieni äksidentti, jonka seurauksena mun nilkka murtui. Hauskanpito tapahtuukin tänä iltana siis kotona löhöillen. Onneksi telkkarista tulee lätkää, niin on jotain mitä katsoa.

Hurjan paljon tsemppiä kaikille huomiseen kokeeseen! :)

[caption id="attachment_63266" align="aligncenter" width="720"] Nämä + vesipullo ja henkkarit lähtee huomenna mun mukaan yliopistolle.[/caption]

Pääsykokeeseen alle viikko!

Hehheh, enää muutama päivä pääsykokeeseen. Mua ei oikeastaan vielä jännitä. Enemmän mua stressaa se koenko olevani valmis vielä tekemään koetta. Jotenkin tänä keväänä, lukemisesta huolimatta, tuntuu siltä etten osaa yhtään mitään, vaikka oikeasti osaankin. Tuntuu siltä, ettei mikään lukumäärä riitä ja asiaa on ihan epätoivoisen paljon.

Jotenkin aiempina keväinä tällaista fiilistä ei vielä ole ollut. Ehkä tämä fiilis iski juuri tänä keväänä sen takia, että nyt tiedän mitä on opiskella alaa, joka ei kiinnosta. Nyt on paljon kovempi halu päästä sisään kuin ehkä aiempina vuosina.

Useampi ihminen on kysellyt multa miten aion käyttää viimeiset päivät ennen pääsykoetta. Mun on tarkoituksena kerrata ja paljon. Bilsan osalta kertaaminen on aikalailla loppusuoralla, mutta fysiikkaa ja kemiaa ja erityisesti haastavampia tehtäviä pitää vielä tehdä paljon. Tiistai-illan aion (ainakin yritän) ottaa ihan rennosti ja keksiä jotain mukavaa tekemistä, jotta uni tulee illalla paremmin.

Viime vuonna olin edellisenä iltana töissä seitsemän tuntia, joten uni tuli aika kivasti kun pääsin kotiin ja sainkin nukuttua todella hyvät yöunet ennen pääsykoetta.

Tätä postausta kirjoittelen jälleen kerran, tällä kertaa kylläkin varmaankin viimeistä kertaa, bussissa Jyväskylä-Oulu-väliltä. Kuten olen jossain sivulauseessa saattanut mainita, muutin Jyväskylästä Ouluun vappuna. Toinen asia, minkä olen Instan puolella paljastanut mutta blogissa en, on se, että mut on valittu siirtohaun kautta opiskelemaan biokemiaa Ouluun. Tämä tarkoittaa siis sitä, että mikäli en lääkikseen pääse, niin Jyväskylään en enää ainakaan kemian opintojen pariin palaa.

Tänään kävin Jyväskylässä päiväseltään hoitamassa viimeiset tentit ja mikäli ne pääsin läpi, niin mun opinnot kemialla on nyt purkissa, sormet siis ristiin. Jyväsjärven rantaa myöten yliopistolle kävellessäni sain ihastella kesäisen vihreää ja lämmintä Jyväskylää.

Äitienpäivä

Tänään juhlitaan kaikkia äitejä ja mummoja. Meillä äitienpäivään on perinteisesti kuulunut täytekakun syöminen heti aamulla sekä lahjojen ja itsetehtyjen korttien antaminen äidille ja mummille.

Näin äitienpäivän kunniaksi pääsin viimeinkin kaivamaan kaapeista - tai oikeastaan muuttolaatikoista - talvella Ikeasta ostamani paketointitarvikkeet. Ennen tätä ne ovat jääneet kokonaan käyttämättä, mutta nyt äitienpäivälahjaa paketoidessani onneksi muistin niiden olemassaolon. Silkkipaperin, pakettikortin ja paperinarujen myötä paketista tuli aika kivan näköinen vaikka itse sanonkin.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja mummuille! 

Tähtien tavoittelija: Viimeisiä viedään!

Tämä postaus on vierailevan bloggaajan Tähtien tavoittelijan käsialaa. Tähtien tavoittelijan aiemman postauksen löydät täältä.

Toukokuu on saapunut. Apua, nytkö jo? Ja toisaalta: vihdoinkin. Fiilikseni pääsykokeen suhteen risteilevät näiden kahden ajatuksen välillä. Hetkittäin toivon, että minulla olisi opiskeluaikaa vielä vaikka kaksi kuukautta (tai vuosi…) mutta pääosin ajattelen, että onneksi se on kohta ohi, lopputuloksesta riippumatta! Opiskelukuukausia minulle on kuitenkin tällä hakukerralla kertynyt ruhtinaalliset yhdeksän, ja taitaapa olla niin, että viimeisin täysin opiskeluvapaa viikonloppu on vietetty maaliskuussa.

Täyttä höyryä olen siis mennyt eteenpäin – tai siis olosuhteet huomioiden, jollekin muulle tämä ”höyry” olisi silkkaa hidastelua :D. Tunnen kuitenkin itseni ja omat resurssini ja huomaan, että opiskelu on vaatinut veronsa. Siksikin olen onnellinen siitä, että tämä hakukerta on kohta muisto vain. Vähän silti mietityttää, miten osaan relata kokeen jälkeen, kun syksystä lähtien olen käyttänyt lähes jokaisen liikenevän hetkeni kirjojen ääressä…

Pääsykokeessa päätavoitteenani on pysyä rauhallisena. Se koe on kuitenkin vain kasa paperia, ei sen kummempaa. Jos ”epäonnistun”*, maailma ei kaadu, kukaan ei kuole eikä mitään peruuttamatonta ole tapahtunut. Hermojen hallintaa olen harjoitellut vanhoja pääsykokeita (myös Galenos-aikaisia) tekemällä. Selvää edistystä on ollut havaittavissa viime vuoteen verrattuna, mikä on antanut toivoa ja lisännyt motivaatiota entisestään.

Pääsykokeen jälkeen aion lakaista kaiken siihen liittyvän pois silmistä, välttää katsomasta malliratkaisuja yhtä onnistuneesti kuin viime vuonnakin sekä - mikä tärkeintä – nauttia kesästä ja lomasta! Sitä odotellessa :)

Tsempit viimeisiin päiviin muillekin ahertajille! Palataan heinäkuussa asiaan (jos uskallan tulla kertomaan tulokseni!)

*) epäonnistuminen on lainausmerkeissä, koska pidän onnistumisena jo sitä, että selviän kohtuullisen selväjärkisenä oikeaan paikkaan oikeaan aikaan ja saan nimeni kirjoitettua oikein!

Kuukauden kootut // huhtikuu

Vapun ja muuttokaaoksen takia huhtikuun kuukauden kootut tulee näin muutaman päivän myöhässä. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, eikö? ;)

Huhtikuun alussa kävin kirjoittamassa nimmarini työsopimukseen. Tiedossa on siis kesätyöt jo erittäin tutussa Halpa-Hallissa! // Suoritin hikihatussa itsenäisiä kursseja // Kuun alkupuolella oli  myös yhdet 1-vuotisbileet. Synttärisankari pääsi maistamaan täytekakkua eka kertaa elämässään ja leveästä hymystä päätellen kakku oli aika hyvää :D

Aika kulunut lausahdus on, että "kevät on jääkiekkoilijan parasta aikaa". No, sitä se on myös meille toimittajille! Huhtikuussa tuli maaliskuun tapaan istuttua aika monta tuntia ja iltaa jäähallilla // En millään malttais odottaa, että marjakausi alkaa ja pääsee syömään tuoreita marjoja. Vielä toistaiseksi pitää kuitenkin tyytyä pakastemarjoihin // Löysin kaupasta Milkan Oreo-suklaata, jota oli pakko päästä maistamaan pitkästä aikaa. Maku ei ehkä ollutkaan ihan niin hyvä kuin mitä muistelin.. // Löysin pitkän etsinnän tuloksena viimeinkin takin, jollaisesta olin haaveillut jo pidemmän aikaa.

Stockan Hulluilta päiviltä bongasin RitterSportin sitruunaisen valkosuklaalevyn. Ai, että tämä oli ihanan erinmakuinen valkosuklaa // Huhtikuuhun on myös mahtunut säbän pelaamista.. // .. ja Oulu-Jyväskylä välin ravaamista milloin milläkin kulkuneuvolla. // Yksi mun oululainen kaveri tuli käymään Jyväskylässä muutaman päivän visiitillä, niin tokihan häntä piti käyttää Vaajakoskella Pandan tehtaanmyymälässä.

Kuten taisin jo aiemmin mainita, niin huhtikuuhun on mahtunut paaaljon lätkää ja haastatteluja. Liigakiekosta maajoukkuekiekkoon ja NHL-pelaajiin saakka.

Kuun loppupuolella kävin keikan erittäin lumisessa Kuusamossa. Oon melko varma, ettei tuo lumimäärä sula kokonaan edes ennen juhannusta .. // Nastalla meinasi tulla tylsää, kun pysähdyttiin ottamaan kuvaa noista jäätävistä lumikasoista // Muuton keskellä ruuan tekeminen oli liian aikaa vievää, joten kaupan smoothiet ja valmisruuat oli aikas käteviä // Viimeinen vilkaisu tyhjään kämppään ja sit menoks!