Kuukauden kootut // helmikuu

Mihin helmikuu katosi? Musta tuntuu, että kirjoitin tammikuun vastaavaa postausta vasta viikko sitten, mutta onhan siitä jo neljä viikkoa.. Tässä postauksessa siis nopea kertaus helmikuun tapahtumista.

Helmikuussa puin haalarit päälle useampaankin otteeseen. Tämän kuvan taisin napata, kun yritin päättää yläosaa poikkareihin // Tässä kuussa tuli istuskeltua luennoilla todella paljon // Tutustuin Fazerin uusiin suklaisiin. Näistä kahesta tykkäsin enemmän vadelma&lakritsi-valkosuklaasta.

Tykkään tehdä seinäpostereita värikkäille papereille. Ostin siis Lidlistä kunnon nipun värillisiä papereita sekä tukun uusia kyniä // Picnicin patongit ovat taivaallisia. Suosittelen lämpimästi! // Helmikuussa katsoin myös muutaman jakson Haluatko miljonääriksi-ohjelmaa. Täytyy sanoa, että kuvassa olevan naisen osuus ohjelmassa oli varsin hauskaa katseltavaa // Välillä päästiin nauttimaan aurinkoisistakin päivistä

Snapchatin livevideopuhelu-ominaisuus on todella kätevä. Kaveri voi vaikka lähettää livevideota lätkäpelistä ja samalla voin kirjoittaa blogipostausta läppärillä // Äidin kanssa hemmottelimme itseämme Sacher-kakkupaloilla // Maisemakuva Oulu-Tornio-väliltä. Suurin osa matkasta näyttää siis tuolta.. // Helmikuun suosikkiruokani oli kanasalaatti

Tykkään Enbuske, Veitola & Salminen-talkshowsta. Sitä seurasinkin helmikuussa viikoittain // Helmikuussa myös treenasin aktiivisesti // Rocky road brownie vei kielen mennessään // Tottakai helmikuuhun mahtui myös paljon opiskelua

Löysin Lidlistä kuun lopussa ihanan pirteät treenitrikoot. Nuo trikoot ovat olleet viime päivinä hyvinkin aktiivisessa käytössä // Tottahan toki helmikuussa tuli käytyä muutamassa lätkäpelissä // Lisää opiskelua // Tammikuun lopussa leivoin persikkajuustokakkua ja kutsuin kavereita maistelemaan sitä. Tämän kuun lopussa leivoin suklaakakkua mascarpone-kermakuorrutteella ja viimeistelin sen persikan paloilla. Myös tämä kakku katosi samaisten kavereiden suihin vaikkei ehkä ollutkaan yhtä hyvää kuin juustokakku :)

Matkakuumeilua

Olen loman tarpeessa. En kuitenkaan tarkota mitä tahansa lomaa, vaan ulkomaan matkaa. En varsinaisesti siis koe olevani loman tai levon tarpeessa, vaan haluan päästä reissuun ulkomaille! Edellisestä ulkomaan matkastani on yhdeksän kuukautta eli ei mitenkään ihan hirvittävän kauan, mutta olisi niiin mukavaa päästä käymään jossain uudessa maassa lähiaikoina. Tällä hetkellä ei olisi väliä suuntautuisiko reissu johonkin aurinkoiseen ja lämpimään paikkaan vai viileämpään kaupunkikohteeseen, kunhan vain jonnekkin pääsisi. Matkakuume on siis pahasti päällä, jälleen kerran.

Ulkomailla käyminen, uuteen kulttuuriin tutustuminen ja uusien ruokien maistaminen tuo ihanaa vaihtelua arkeen. Ihan muutaman päivän kaupunkireissukin piristää kummasti. Edellinen ulkomaanmatkani suuntautui Lontooseen ja sitä ennen kävin Visbyssä.

Mahdollisuutta reissuun lähtemiseen ei tällä hetkellä kuitenkaan ole, joten täytyy tyytyä katselemaan kuvia aikaisemmilta reissuilta. Tässäpäs teillekin muutamia räpsyjä parin vuoden takaisesta reissusta kesäiseen Gotlantiin. Suosittelen lämpimästi reissua Gotlantiin, aivan huikea paikka etenkin loppukesästä. Itse olin Visbyssä elokuun alussa keskiaika-viikkojen aikaan. Ja vaikka historia ei kiinnostakaan minua, niin kokemus oli silti ihan huippu. Visby kaupunkinakin oli vanhan kaupungin muureineen ja katuineen todella miellyttävä paikka.

Tavallinen (luku)päivä

Vietin eilen ansaittua vapaapäivää ja pyhitin sen kokonaan lukemiselle. Tässä postauksessa pääsette seuraamaan mun päivän etenemistä, joten pidemmittä puheitta, tervetuloa tutustumaan mun tavalliseen lukupäivään!

8.00 Herään vaikkei edes kello ole soimassa. Makaan vielä hetken sängyssä silmät kiinni ja koetan päästä selville jatkuuko juuri ennen nukkumaan menoa alkanut päänsärky edelleen. Päänsärky on onneksi kadonnut yön aikana ja uskallan avata silmäni.

8.15 Aloitan päiväni joka-aamuiseen tapaani purkamalla kännykkään yön aikana tulleet ilmoitukset, lukemalla mahdolliset sähköpostit ja selaamalla somet.

8.30-10.00 Haluan ottaa tänä aamuna rennosti, koska olen päättänyt että pyhitän tämän päivän lukemiselle. Lueskelen siis kymmeneen saakka erilaisia blogeja, katson Youtube-videoita ja näkemättä jääneitä ohjelmia.

10.00 Nousen sängystä, puen vaatteet ja sutaisen hiukset nutturalle. Väännän pikaisen aamupalan ja syön sen. Listaan samalla paperille myös asiat, jotka haluan saada tehtyä tämän päivän aikana.

10.30 Aikaa kaivaa kirjat kaapista ja aloittaa lukeminen. Tänään vuorossa on kemian kolmoskurssin lukeminen loppuun ja bilsan kolmoskirjan aloittaminen. Luen ensin kemian kirjan loppuun kahdessa puolen tunnin jaksossa. Laitan siis puhelimen ajastimeen 30 minsaa aikaa, ja pistän puhelimen hieman kauemmaksi. Tämän 30 minuuttisen aikana en koske puhelimeen. Kun puoli tuntia on kulunut, vastaan tulleisiin viesteihin, jaloittelen hieman ja ajastan uuden puolituntisen alkamaan.

11.45 Kemian kolmoskurssi on luettu ja vuorossa on bilsan kolmonen. Bilsan kolmoskurssi on mielestäni ehkä lukion tylsin ja turhin kurssi, joten tiedän ettei sen lukeminen tule olemaan helppoa. Lyhennän siis yhtäjaksoisen ajan kahteenkymmeneenviiteen minuuttiin. Luen kirjaa kaksi kertaa 25 minuuttia, kunnes vatsani alkaa äännellä nälän merkiksi.

13.00 Kaivan keittiön kaapeista esille pienen välipalan ja katson samalla muutaman jakson Uutta päivää. Tämä on päivän ensimmäinen pidempi tauko.

13.30 Puhelin muistuttaa lähettämään akkreditoinnin JYPin toimistolle, jotta pääsen tekemään juttua lauantain JYP-SaiPa-pelistä. Keskeytän siis UP-jakson ja näpyttelen nopeasti akkreditointi-sähköpostin.

14.00 Tauon jälkeen jatkan bilsan lukemista. Tällä kertaa musta tuntuu, että lukeminen sujuu helpommin, joten en laita ajastinta päälle vaan luen yhtäjaksoisesti sen verran kun keskittyneesti pystyn ja pidän pieniä taukoja.

15.10 Mun huono selkä alkaa kolmen jälkeen muistutella olemassaolostaan ja ajaa mut istuskelemaan lattialle jo toistamiseen päivän aikana. Sängyllä makaaminen ja istuskeleminen eivät siis ole selkävaivaiselle niitä parhaita työskentelyasentoja.

16.15 Nälkä yllättää uudelleen ja lopetan lukemisen. Tänään teen ruuaksi jauhelihaa tomattikastikkeessa ja spagettia. Ruoka valmistuu nopeasti, mutta ennen syömistä soitan vielä 15 minuutin puhelun mummille.

17.15 Aika vaihtaa vaatteet ja lähteä kohti kuntosalia. Puhun jo päivän toisen puheluni vielä ennen lähtöä.

17.35 Ovesta ulos täysi roskapussi toisessa kädessä. Roskat roskalaatikkoon ja muutaman sadan metrin kävely salille.

17.50 Olen salilla odottamassa tunnin alkua. Tänään osallistun BodyBalanceen. Kipeät lihakset vaativat venytystä ja kemiaa ja biologiaa sauhuavat aivot rentoutumista.

19.00 Tunti loppuu ja käppäilen takaisin kämpille.

19.30 Istun kone sylissä kämppiksen telkkarin eteen ja alan kirjoittaa tätä postausta. Samalla taustalla pyörii ensin Päivän sää ja sen jälkeen Salatut elämät ja The Voice of Finland.

21.00 Suihkun ja iltapalan aika. Pikkuhiljaa siirryn sängyn pohjalle lukemaan kirjaa ja kuuntelemaan musiikkia.

23.00 Yöunien aika.. Hyvää yötä ..zzz..

Ikea-mania

Pääsin viime lauantaina Ikeaan pitkästä aikaa. Odotin reissua aivan täpinöissäni siitä hetkestä asti, kun tammikuussa kuulin reissun olevan tulossa. Ikeassa käyminen on joka kerta yhtä hauskaa, oli varsinaista tarvetta käymiselle tai ei. Aina mukaan tarttuu tavaraa, välillä vähemmän ja välillä enemmän. Oulua lähin Ikea on Haaparannassa, joten samalla tulee käytyä myös pieni pyörähdys rakkaassa naapurimaassa Ruotsissa.

Mulla on tapana käydä Ruotsin puolella myös muutamassa muussa kaupassa, koska vaihtelu virkistää ja Ruotsin puolelta saa monia juttuja halvemmalla kuin Suomesta.

Tälle Ikea-reissulle ei ollut mitään suurempaa suunnitelmaa, sillä mitään varsinaista tarvetta millekkään suuremmalle ei ollut. Tämähän siis auttamatta tietää suurta määrää erilaisia heräteostoksia. Kauppaa kierrellessä mukaan tarttui vähän kaikenlaista keittiötarvikkeista vihkoihin ja silkkipaperista kangaskassiin. Alla olevissa kuvissa ei edes ole kaikki mitä ostin.

Huomaamatta tavaramäärä kasvoi ja kasvoi ja vasta niitä kassahihnalle latoessani huomasin, että hups hei kamaa onkin aika paljon. Noh, sain kuin sainkin kuitenkin tuotua kaikki ostamani tavarat yhdellä kertaa tänne Jyväskylään, vaikka laukussani oli hyvinkin rajallinen määrä tilaa millekään ylimääräiselle.

Sortuuko kukaan teistä suureen määrään heräteostoksia, kun pääsee Ikeaan tai vastaavanlaiseen kauppaan? Itsestäni ainakin tuntuu, että Ikeasta ei pääse koskaan tyhjin käsin ulos..

Priorisointi

Asiat täytyy järjestää tärkeysjärjestykseen etenkin jos tehtävää on paljon. Priorisointi voi olla vaikeaa ja ainakin itse haluaisin ehtiä tehdä kaiken ja suoriutua tekemästäni vieläpä mahdollisimman hyvin. Kaikkea ei kuitenkaan voi tehdä ja vielä mahdottomampaa on suoriutua kaikesta erinomaisesti. Välillä siis täytyy priorisoida ja tehdä kompromisseja.

Viime aikoina olen oppinut tai paremmin sanottuna joutunut opettelemaan priorisoinnin jalon taidon. Viimeksi eilen totesin, että on aivan mahdoton projekti valmistautua kolmeen tenttiin+kemian ylppäreihin tulevien kolmen viikon aikana. Heivasin siis suosiolla yhden tenteistä pois, jotta aikaa ylppäreihin valmistautumiselle jää enemmän.

Ei ole kiva heittää seitsemän viikon aherrusta kyseisen kurssin parissa  + hiellä ja tuskalla kerättyjä demopisteitä hukkaan, mutta kurssista ei näillä näkymin ole mitään hyötyä tulevaisuuttani ajatellen, joten paras päätös tällä tilanteessa on skipata se. Jos siltä tuntuu, voin kuitenkin tehdä tentin myös myöhemmin keväällä.

Aiemmin en osannut tai halunnut jättää mitään välistä tai siirtää myöhemmäksi ja se näkyi myös stressitasoissani. Olin jatkuvasti stressaantunut ja "vaikeiden" päätösten tekeminen sai minut entistä stressaantuneemmaksi. Välillä en osannut päättää jäänkö kipeänä kotiin vai menenkö kouluun, koska en halunnut jäädä jälkeen opetetuista asioista.

Tälläisinä hetkinä huomaan kuinka paljon nämä viimeiset kuusi kuukautta ovat kasvattaneet mua ja kuinka paljon olen oppinut itsestäni tässä ajassa. Joitain asioita mainitakseni olen esimerkiksi oppinut itsestäni oppijana paljon asioita, joita en aiemmin ole rekisteröinyt, olen oppinut kuuntelemaan omia fiiliksiäni paremmin ja osaan tehdä hankaliakin päätöksiä, jotka ovat itselleni parhaaksi.

Huomaan, että stressaan nykyään aiempaa vähemmän, mikä varmasti osittain johtuu siitä, että olen alkanut oikeasti ajattelemaan asioita ja niiden tärkeyttä sitä kautta onko niistä todella minulle hyötyä vai ovatko ne enemminkin turhia/yhdentekeviä. Yksi uudenvuodenlupauksistani oli kiinnittää huomiota ajankäyttööni ja sitä lupausta olen toteuttanut onnistuneesti vuodenvaihteesta saakka. Käytän nykyään enemmän aikaa asioihin, jotka koen itselleni tärkeiksi ja jätän yhdentekevät ja turhan asiat vähemmälle huomiolle. Asioiden priorisointi on siis osoittautunut hyödylliseksi ihan käytännössäkin!

Millaisia ajatuksia ajankäyttö ja -hallinta herättää teissä? Osaatteko jo priorisoida asioita vai pitäisikö siihen alkaa kiinnittää aiempaa enemmän huomiota?

Tähtien tavoittelijan helmikuu: intoa, edistystä ja pientä paniikkia

Tämä postaus on vierailevan bloggaajan Tähtien tavoittelijan käsialaa. Tähtien tavoittelijan aiempia postauksia löydät mm. täältä.

Kamalan nopeasti tammikuu hurahti ohi ja äkkiä pääsykokeeseen onkin enää reilu kolme kuukautta aikaa. Lukemisessa olen nyt siirtynyt uudelle tasolle (lue: paniikki alkaa nousta, kun lukupäiviä on enää alle sata ja oppimista vielä niiiiin paljon).  Tällä hetkellä paahdan Valmennuskeskuksen kurssimateriaaleja ja ABI- ja Yo-kirjoja. Lisäksi luen anatomiaa ja fysiologiaa laajemmin –ja mielestäni samalla helpommin- käsittelevästä teoksesta. Jännä miten asioiden yksinkertaistaminen saa ne vain tuntumaan entistä monimutkaisemmilta, viitaten siis lukiokirjojen sisältöön etenkin ihmisbiologian osalta.

Alan olla jotenkin toivoton lukemisen suhteen. Edistystä tapahtuu jatkuvasti, huomaan sen, mutta tuntuu, ettei aika riitä millään. Arjen pyöritys vie leijonanosan ajastani ja vaikka puolisoni lupaa pitää muksut poissa tieltä ja antaa tilaa opiskelulle, toteutus hieman ontuu ;) En myöskään muista, milloin viimeksi olen nukkunut kokonaisen yön. Väsymys tekee kirjoihin tarttumisesta ja etenkin asioiden omaksumisesta todella tahmeaa. No, kaikkihan tietävät unen merkityksen oppimiselle :)

Puitteet opiskelulleni ovat siis melko haastavat. Tilanteessani kääntöpuolena on kuitenkin mieletön into ja motivaatio. Jos minulla olisi rajattomasti aikaa lukemiseen, tuskin olisin siitä lähellekään näin innoissani :D Tässäkin tilanteessa yritän ajatella positiivisesti. Puitteet ovat mitä ovat, mutta mihin asti yllän, riippuu täysin itsestäni. Ajattelen tätä urakkaa niin, että kaikki mitä luen ja opin, on plussaa. Helposti tulee ajateltua negatiivisemmin, eli niitä asioita, jotka vielä puuttuvat tavoitteesta. Ja niitähän riittää, ainakin omalla kohdallani. Parempi siis keskittyä positiivisiin puoliin!

Tärkeintä itselleni tässä lukuprosessissa on pyrkiä säilyttämään mielenrauha. Stressaaminen ei auta minua ollenkaan, vaan vie vain resursseja tärkeämmiltä asioilta. Pieni stressi on toki hyvästä, mutta tarkoitan nyt sellaista minua helposti uhkaavaa, lamauttavaa en-pysty-tähän-ei-tässä-ole-mitään-järkeä –stressiä. Sitä pyrin välttämään viimeiseen asti. Olisi kyllä mahtavaa olla pääsykokeessa tänä vuonna yhtä rennoin mielin kuin viimeksi – silloin ei todellakaan stressannut! Tänä vuonna on niin paljon enemmän pelissä, pidempi valmistautuminen, todellinen halu päästä jne., joten hylkäävä tulos tuntuu tällä kertaa varmasti paljon pahemmalta.

Siispä kaikista esteistä (hidasteista!!!) huolimatta teen mahdollisimman paljon sen eteen, että saisin kesä-heinäkuussa postilaatikkooni paksun kirjeen sen ohuen kuoren sijasta :)

Lukuiloa!

Arki ja sen muutokset

Olin tänään luennolla, jossa käsiteltiin arjen hallintaa. Luennolla tehtiin lukuisia harjoituksia, jotka herättivät ainakin minut ajattelemaan kaikenlaista. Yhdessä tehtävistä piti kirjoittaa 4x4-ruudukkoon yhdelle riville neljä tärkeintä ihmistä, toiselle neljä tärkeintä tavaraa, kolmannelle neljä tärkeintä omaa taitoa tai kykyä ja neljännelle neljä tärkeintä tulevaisuuden haavetta.

Seuraavassa vaiheessa kyseisestä taulukosta piti raksia pois kuusi asiaa, joista voisi pakon edessä luopua. Suosittelen kokeilemaan, ei nimittäin ollut ihan helppoa päättää mistä kuudesta tärkeästä asiasta luopuisi.

Itse en ainakaan ollut valmis luopumaan kuin neljästä asiasta. Kaksi näistä oli tavaroita, yksi oma taito/kyky ja yksi tulevaisuuden haave. Kahta muuta asiaa en millään annetun ajan puitteissa saanut päätettyä. En toisaalta näin pidemmänkään pohtimisen jälkeen edelleenkään tiedä, mistä asioista olisin ollut valmis luopumaan edes pakon edessä niiden neljän lisäksi.

Tutusta, tietyllä kaavalla pyörivästä arjesta ja siihen liittyvistä asioista on todella vaikea luopua. Oli kyseessä sitten ihminen, taito, haave, tavara tai mikä tahansa, niin helppoa se ei ole. Tämän totesin syksyllä.

Kun muutin Jyväskylään opiskelemaan, mun koko arki ja elämä muuttui käytännössä yhden neljän tunnin bussimatkan aikana. Ennen bussiin hyppäämistä asuin vanhempien luona, missä ruoka oli työpäivän jälkeen hyvin usein valmiina odottamassa, pyykit pesi itse itsensä (ainakin melkein..), pihasta löytyi kaksi autoa, jolla ajella minne milloinkin ja postilaatikosta ei kolahdellut laskuja edes kerran kuukaudessa.

Neljän tunnin bussimatkan jälkeen Jyväskylässä odotti kämppä täynnä purkamattomia muuttolaatikoita ja tyhjyyttä huutava jääkaappi. Pyykit ei enää pessytkään itse itseään ja laskuja löytyi postilaatikosta harvase viikko. Työt vaihtui opiskeluun ja kaikki kaverit jäi Ouluun.

Muutos oli suuri ja uuden arjen rytmin luomiseen ja siihen tottumiseen kului aikaa. Alkua onneksi helpotti monenlaiset tapahtumat, joiden kautta pääsi tutustumaan muihin uusiin opiskelijoihin ja uuteen kaupunkiin.

 En halua valehdella ja sanoa, että muutos olisi ollut helppo, mutta kaikkeen tottuu. Tottuminen ei varmasti kenenkään kohdalla tapahdu silmänräpäyksessä vaan pikkuhiljaa.

Alun totuttelun jälkeen on oikeastaan ollut aika kivaa, kun voi syödä ihan mitä haluaa, mennä ja tulla miten haluaa ja tehdä mitä haluaa. Kukaan ei vahdi ja kysele jatkuvasti missä olet, minne menet ja milloin tulet. Voi olla, että tiedossa on pientä ahdistusta, kun muutaman kuukauden päästä tiedossa on muutto takaisin vanhempien nurkkiin kesän ajaksi..

Vinkkejä vaikeisiin hetkiin

Lukuprosessi on pitkä ja pitkään ajanjaksoon mahtuu hyviä ja huonompiakin hetkiä. Välillä lukeminen luistaa, mutta välillä tuntuu siltä ettei saa mitään aikaiseksi. Lukemattomuus aiheuttaa varmasti suurimmalle osalle meistä ahdistusta ja turhautumista, koska lukemattahan nyt ei tuloksia varmastikaan tule.

Tässä postauksessa jaan kanssanne keinoja, jotka itselläni auttavat noihin "huonompiin"/heikompiin hetkiin/ajanjaksoihin.

-Päämäärän palauttaminen mieleen - Kun lukeminen ei tunnu onnistuvan, mietin syitä miksi luen. Mietin kuinka tällä hetkellä opiskelemani ala ei tunnu omalta ja millainen fiilis olisi kesällä nähdä tulleensa hyväksytyksi lääkikseen. 

-Happihyppely tai treenaaminen - Käytän heikommat hetket hyväksi harrastaen liikuntaa. Treenatessa saan ajatukset pois lukemisesta ja usein treenin jälkeen lukeminen sujuu paremmin.

- Tauon pitäminen - Joulun alla lukeminen oli mulle ihan täyttä tuskaa eikä siitä meinannut tulla yhtään mitään. Yritin parin viikon ajan pakottaa itseni lukemaan, mutta eihän siitä tullut yhtään mitään. Jossain vaiheessa "luovutin" kokonaan ja pidin reilun viikon tauon. Tauon jälkeen lukeminen on maistunut ihan eri tavalla! Suosittelen siis ehdottomasti edes yhden tai kahden päivän taukoa, jos tuntuu ettei lukemisesta tule yhtään mitään.

- Puhuminen - Jos lukeminen ei luista, siitä kannattaa puhua jollekkin. Puhuminen auttaa ja keskustelukumppanilla saattaa olla hyviä vinkkejä lukemisen helpottamiseen. 

- Aineen vaihtaminen - Jos yrität lukea fysiikkaa ja se ei tunnu uppoavan, niin kokeile lukea kemiaa tai bilsaa. Jokin toinen aine saattaa upota paremmin! Myös laskeminen saattaa olla lukemista helpompaa välillä.

- Tavoiteporkkana - Aseta itsellesi tavoite ja palkinto, jonka saat mikäli saavutat tavoitteesi. Tavoite voi olla esimerkiksi tietyn kirjan lukeminen ja siitä muistiinpanojen tekeminen viidessä päivässä ja palkinto vaikkapa uuden treenipaidan ostaminen. 

Kuulumisia bussista

Kirjoittelin viikko sitten tällä hetkellä vallitsevasta jatkuvasta kiireestä. No, kuten postaustahdista on saattanut huomata kiire ei ole helpottanut mihinkään. Tätäkin postausta kirjoittelen bussissa Jyväskylä-Oulu väliltä. En ole viikkoon edes kerennyt miettimään mitään muuta blogiin liittyvää kuin vastaamaan muutamiin kommentteihin.

Bussissa istumisen aikana on onneksi aikaa keskittyä blogiin, koska en voi liikkuvassa ajoneuvossa lukea mitään pientä fonttia. Tietokoneen näytöltä lukeminen on helpompaa, kun näyttöä voi zoomata ja taustavalo on tarpeeksi kirkas.

Yliopisto-opiskelu aiheuttaa mulle tällä hetkellä todella paljon harmaita hiuksia, koska luentoja ja tehtävää on paljon, mutta samalla pitäisi ehtiä lukea pääsykokeisiin. Siitä syystä ostin bussilipun Ouluun ja lähdin kotikotiin keskellä viikkoa, jotta saan keskittyä lukemiseen. Jätän suosiolla torstain ja perjantain luennot välistä, menen kotiin ja keskityn pääsykoekirjoihin. Ykkösprioriteettini on tällä hetkellä kuitenkin pääsykoe eikä kemian opinnot.

Uskon, että saan kotona luettua paremmin ja päiviin eli virkeimpään lukuaikaan vapautuu kahden päivän aikana useampi tunti tehokasta lukuaikaa, kun ei "voi" mennä luennoille. Jos olisin jäänyt Jyväskylään, omatuntoni olisi pakottanut mut luennoille vaikka olisin harkinnut kotiin jäämistä. En nimittäin osaa jättää luentoja välistä ilman "hyvää" syytä..

Tälläistä on mun mielessä päällimmäisenä tällä hetkellä. Yritän tämän samaisen bussimatkan aikana valmistella myös toisen postauksen tälle viikolle, jotta saatte luettavaa loppuviikollakin! Toivotaan, että ensi viikolla kerkeän postailla taas paremmin.. Tehokasta lukuviikkoa kaikille!

Kun 24 tuntia ei meinaa riittää

Mulla on viime aikoina ollut todella kiire ja tuntuu ettei aika riitä millään kaikkeen mitä haluaisin päivän aikana saada tehtyä. Rästihommien lista alkaa olla jo turhauttavan pitkä, mutta loppua tälle kiireelle ei näy lähiviikkoina. Maaliskuun toisen viikon jälkeen onneksi loppuu päivittäinen koulunkäynti ja käyn siitä eteenpäin yliopistolla vain kahdesti viikossa.

Välillä tuntuu, että 24-tuntinen vuorokausi on liian lyhyt. Pyrin nukkumaan joka yö 7-9 tuntia, jotta jaksan. Esimerkiksi kahdeksan tunnin yöunien jälkeen hereilläolo aikaa jää 16 tuntia. Siitä yleensä 4-8 tuntia menee yliopistolla, 1-2 tuntia kotihommissa, 1-2 tuntia salilla ja loput kuluu pääsykokeisiin lukiessa tai demoja tehdessä.

Kiireestä ja stressistä huolimatta olen kuitenkin yllättävän pirteä koko ajan. Välillä tottakai väsyttää enemmän kuin muulloin, mutta tällä hetkellä olen löytänyt oikeanlaisen mielentilan tähän yliopisto-opintojen ja pääsykoelukujen yhdistämiseen ja saanut hyvän draivin päälle.

Uskon, että yksi syy tähän uuteen moodiin on tietynlaisen rytmin löytyminen. Aamulla lähden yliopistolle, iltapäivällä tulen kämpille, syön ja alan lukea. Muutaman tunnin jälkeen saatan päivästä riippuen lähteä salille. Salin jälkeen syön pienen välipalan ja jatkan lukemista. Jos illan aikana pitää tehdä esimerkiksi demotehtäviä, niin teen niitä yleensä vasta sen jälkeen kun olen lukenut pääsykokeisiin.

Lopetan myös lukemisen/demojen tekemisen joka päivä viimeistään kahdeksan ja yhdeksän välillä. Sen jälkeen olen antanut itselleni luvan ottaa rennosti eli kirjoittaa blogipostauksia, katsoa ohjelmia, youtube-videoita tai lukea jotain kevyempää kirjaa.

Välillä tuntuu, että "omaa aikaa" on todella vähän ja sen takia nukkumaan meneminen venyy todella usein lähemmäs puolta yötä mikä tarkoittaa useampina öinä alle seitsemän tunnin unia. Kahdeksan aamuja edeltävinä iltoina yritän kuitenkin alkaa nukkumaan yhdentoista jälkeen, jotta jaksan myös seuraavana päivänä.

Olen kuitenkin todella iloinen siitä, että olen vihdoin saanut luotua päivittäisen rytmin joka näyttää toimivan! Nyt tuntuu siltä, että hommat kerrankin etenee ja annan kaikkeni tälle projektille. Toivottavasti tämän hetkinen fiilis säilyy läpi kevään.

Miten teidän lukeminen edistyy? Kertokaa toki kuulumisianne kommenttiboksissa! Myös postaustoiveita saa esittää.

 

Persikkajuustokakku

En ole leiponut aikoihin, mutta perjantaina päätin, että nyt on aika kokeilla jotain uutta reseptiä. Mietin, että mitä minun tekisi mieli ja persikkajuustokakku tuli ensimmäisenä mieleeni. En ole aiemmin tainnut tehdä juustokakkua, mutta nyt täytyy kyllä vetää vähän kotiinpäin ja kehaista omaa tekelettä. Sen verran hyvää tämä persikkajuustokakku oli. Tästä taisikin tulla suosikkini, sillä en aiemmin ole kummemmin juustokakuista välittänyt.

Juustokakun alkuperäinen ohje on Ruokasurffausta-blogista. Tein ohjeeseen kuitenkin muutamia muutoksia, joten tässä ohje minun versiooni kyseistä herkusta.

Pohja

300 g Fazerina-keksejä
100 g sulaa voita

Täyte

300 g maustamatonta tuorejuustoa
4 dl kuohukermaa
800 g:n tölkki säilykepersikoita
6 liivatelehteä
2 tl vaniljasokeria
1 dl säilykepersikoiden lientä

Pinta

n. 400 g säilykepersikoita viipaleina

Tee näin

*murskaa keksit ja lisää joukkoon sulatettu voi
*painele voi-keksiseos irtopohjavuokaan tiiviisti ja laita jääkaappiin jähmettymään

*laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen noin 10 minuutiksi
*vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää sekaan vaniljasokeri
*sekoita joukkoon tuorejuusto
*soseuta 2/3 800 g:n persikkapurkista soseeksi ja sekoita kerma-tuorejuustoseokseen
*pilko loput persikoista pieniksi paloiksi ja lisää seokseen tuomaan suutuntumaa
*purista liivatteista ylimääräinen vesi pois, lämmitä noin 1 dl persikoiden lientä mikrossa lämpimäksi ja sekoita liivatteet nesteeseen
*kaada neste kerma-tuorejuustoseokseen koko ajan sekoittaen
*kaada täyte pohjan päälle irtopohjavuokaan
*laita jääkaappiin hyytymään ainakin 24 tunniksi. Itse hyydytin kakkua kaksi vuorokautta

*ennen tarjoilua viipaloi noin 400 g persikoita ja laita viipaleet kakun päälle

Koristelun jälkeen kakku on valmis tarjoiltavaksi!

Itse kutsuin muutaman kaverin kylään maistamaan kakkua ja kaikki heistä tykkäsivät kovasti. Suosittelen siis ehdottomasti kokeilemaan! :) Kakun tekeminen oli helppoa, mutta hyytyminen vie aikaa, joten kakku pitää tehdä reilusti etukäteen. Mitä pidempään kakkua hyydyttää, sitä paremmalta se maistuu. Maltti on siis valttia tämän leivoksen kanssa.