Ensikertalaiskiintiö

Bongasin tämän päiväisestä Kalevasta jutun liittyen tuleviin kolmannen asteen yhteishakuihin ja ensikertalaiskiintiöihin. Jutussa sanottiin, että lääketieteelliseen tulee hyvinkin luultavasti valtakunnallisesti yhtenäinen ensikertalaiskiintiö (eli siis tarkoittaa sitä, että ensikertalaisille varataan prosentuaalisesti sama määrä paikkoja jokaisessa lääkiksessä.) Tämän hetkisten epävirallisten tietojen mukaan ensikertalaisille varataan 65 % paikoista. Eli, jos esimerkiksi Oulun lääkikseen otetaan 150 uutta opiskelijaa, niin 97 tai 98 niistä varataan ensikertalaisille.

Miltä teidän korviinne kuulostaa tuollainen prosenttiosuus? En tiedä minkä verran "ensikertalaisia" aiempina vuosina on sisäänpäässyt, mutta sanoisin että ainakin suoraan lukiosta lääkikseen hakevien sisäänpääsy tulee helpottumaan huomattavasti. Toki pitää muistaa ottaa huomioon myös ne, jotka kuuluvat ensikertalaiskiintiöön, vaikka eivät ole tuoreita ylioppilaita.

Itse en henkilökohtaisesti juuri opiskelupaikan vastaanottaneena hihku innosta näiden kiintiöiden suhteen, mutta minkäs teet. Ensi keväänä täytyy sitten vaan lukea kahta kauheammin, jotta sisäänpääsy onnistuu kiintiöistä huolimatta. Alla oleva quote kiteyttää sanomani täydellisesti.

Kuva weheartit.comista

Tulosten jälkeen

Tässä postauksessa kertaan hieman kuluneen viikon tapahtumia ja mitä opiskelupaikan saamisen jälkeen on pitänyt tehdä.

Kun katsoin Opintopolusta lopulliset tulokset ja näin tulleeni hyväksytyksi Jyväskylän yliopistoon kemian alalle, siitä hetkestä alkoi tietynlainen "uusi vaihe". Olin kyseisellä hetkellä töissä, mutta kun muutama tunti sen jälkeen pääsin kotiin, niin ensimmäinen asia oli asunnon etsintä ja lukuisten asuntohakemusten täyttö. Olin jo aiemmin katsonut ja kirjoittanut ylös esimerkiksi ne kohteet, joihin aion KOASin kautta jättää hakemuksen. Tein soluasunto-, soluyksiö- ja yksiöhakemukset KOASille heti saman päivän aikana.

Seuraavana päivänä hain asuntoa Kortepohjan ylioppilaskylästä ja lukuisilta vuokrafirmoilta. Jyväskylässä kuitenkin etenkin yksiöiden vuokrat on sen verran korkeita, että yksityisiltä markkinoilta yksiön vuokraaminen on lähes mahdottomuus opiskelijalle, joka ei käy töissä tai saa vanhemmiltaa merkittävää taloudellista tukea. 

Asuntohakemuksien jälkeen oli lukuisten työhakemusten vuoro. Työhakemuksia olen kuluneen viikon aikana tehnyt arviolta ainakin 20. En edes muista kaikkia paikkoja joihin olen jo hakenut. Olen näpytellyt avoimia hakemuksia, lähetellyt sähköposteja esim. kauppojen myymäläpäälliköille ja täyttänyt/kirjoittanut hakemuksia avoimiin työpaikkoihin. Tavoitteena on siis saada työpaikka opiskelujen oheen. 

Tällä hetkellä olen onneksi jo siinä onnellisessa asemassa, että olen saanut kämpän eli mulla on yksi stressin aihe vähemmän. Lähipäivinä on tarkoitus tehdä päiväreissu Haaparannan Ikeaan ja käydä ostamassa vielä puuttuvia huonekaluja, keittiötarvikkeita ja tekstiilejä. Tavaroiden muutto olisi tarkoitus toteuttaa elokuun puolen välin kieppeillä ja itse lähden pysyvästi Jyväskylään tämän hetkisen työsopimuksen loputtua, elokuun viimeisellä viikolla. Siitä alkaa täysin uusi elämä täysin uudessa ympäristössä. Saa nähdä mitä tuleva vuosi tuo tullessaan!

PS. Aiempaan postaukseen liittyen: Aika moni on toivonut minun jatkavan bloggaamista myös ensi keväänä. Haluatteko lukea postauksia pelkästään lääkikseen hakemiseen liittyen vai haluatteko kuulla jo syksyllä kemian alan yliopisto-opiskelusta?

KUVA: WEHEARTIT.COM

Blogin tulevaisuus?

Mulla on takataskussa vielä muutama postaus/postausidea, jotka aion toteuttaa mutta sen jälkeen kaikki on auki. Pidän blogin kirjoittamisesta valtavasti ja vaikka tämä blogin kautta kokosimme täksi kevääksi lukupiirinkin, niin en koe saavuttaneeni tällä blogilla aivan sitä mitä bloggaamisen aloitettuani tavoittelin.

Tavoitteenani/toiveenani oli, että tämä blogi olisi lääkikseen hakijoille väylä vaihtaa mietteitä ja kuulumisia. Vaikka niitäkin on välillä vaihdettu, olisin halunnut enemmän sitä, että myös te lukijat kerrotte omasta pääsykoevalmistautumisestanne kommenttibokseissa. Ehkä en asiaa ilmaissut tarpeeksi selvästi alussa, mutta olen yrittänyt postauksissa haastaa teitä kommentoimaan ja osallistumaan.

Luulen ja tiedänkin, että tästä blogista on ollut hyötyä joillekkin ja myös se oli yksi tavoitteistani. Tein viime keväänä (siis kevät 2014) syvissä vesissä rämpiessäni sen päätöksen, että jaan tarinani teille täällä, ja siitä sainkin paljon kiitosta. Vaikeista hetkistä ei nimittäin usein haluta puhua julkisesti.

Blogin sivunlatausluvut ovat olleet suuremmat kuin olisin ikinä arvannut. Selvästikin lääkikseen hakeminen on aihe joka kiinnostaa ja josta luetaan. Nyt on kuitenkin harkinnan ja päätöksien aika. Aion hakea lääkikseen myös keväällä 2016, mutta se tulenko päivittämään blogia valmistautumisestani ei ole varmaa. Haluan kuulla teidän mielipiteenne ennen kuin teen lopullisen päätöksen. 

Kerro siis kommenttiboksissa haluatko lukea mun pääsykoevalmistautumisesta enää keväällä 2016 vai oliko jo kaksi kevättä riittävästi? 

Tulokset

Tässä viimein postaus, jonka perään on kyselty. Hmm mitenhän aloittaisin tämän.. No tärkein ja se varmasti teitä kaikkia eniten kiinnostavin asia heti alkuun: en päässyt lääkikseen, mutta minusta tulee opiskelija siitä huolimatta. Aloitan syksyllä 99% varmuudella kemian opinnot Keski-Suomessa. 99% varmuudella siksi, että olen ottanut paikan vastaan ehdollisena, koska olen varasijalla toiseen hakukohteeseeni.

Hain siis yhteishaussa kuuteen paikkaan enkä yhteenkään niistä saanut suoraa hylsyä. Nimittäin olin lääkikseen varasijalla xxx ja biokemialle varasijalla xx. Turhan kauaksi ei sisäänpääsy jäänyt kummastakaan noista, vaikka lääkiksen varasija olikin kolmenumeroinen. Kolmanteen hakukohteistani eli kemiaan sitten pääsin suoravalinnalla ja jos oikein tulkitsin tuloskirjettä, niin olisin päässyt myös kaikkiin kolmeen alimpaan hakukohteeseeni.

Jos mietin sitä hetkeä kun näin lääkiksen tulokset (ne tulivat siis omista tuloksistani ensimmäisenä), niin ensimmäinen reaktio ei ollut valtava pettymys tai järkytys. Olin nimittäin valmistautunut "negatiiviseen" tulokseen jo useita viikkoja. Olin käsitellyt ne pettymyksen tunteet jo aiemmin eikä lopullisen tuloksen näkeminen enää nostanut pettymystä pintaan kovinkaan pahasti. Toki tunne oli ikävä, sillä tämä oli jo toinen epäonnistunut yritys.

Seuraavana päivänä opintopolkuun ilmestyi biokemian tulokset ja silloin koin positiivisen järkytyksen, kun näin että olin varasijalla välillä 10-20. En nimittäin lukenut ollenkaan kirjaa mikä pääsykoetta varten olisi pitänyt lukea. Biokemialle otetaan sisään kuitenkin vain 30, joten varasijalta xx sisäänpääseminen on täysi mahdottomuus.

Lopullista varmistusta tulevasta opiskelupaikastani jouduin odottamaan vielä taas seuraavaan päivään, ja kun avasin Opintopolun ruokatunnillani töissä outo ja täysin odottamaton tunne valtasi mut. Kemian opiskelu yliopistossa ei missään vaiheessa ollut mulle se mieluisin vaihtoehto vaan mieluummin aloittaisin syksyllä opinnot lääkiksessä. Kuitenkin kun näin kemian kohdalla tummennetun tekstin hyväksytty sykkeeni kiihtyi ja suu vääntyi hymyyn. Valituksi tuleminen kahden varasijan jälkeen oli ihan mieletön tunne, vaikka opiskelupaikka kemialla ei se ykkös- tai kakkostoive ollutkaan ja vaikka kyseinen opiskelupaikka sijaitsee yli 300 kilometrin päässä kodista, perheestä ja ystävistä.

Kuluneen viikon aikana on tapahtunut paljon enkä viitsi tunkea kaikkea sitä tähän postaukseen. Kirjoitan viikonlopun aikana toisen postauksen, jossa kerron niistä asioista.

Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on paljon lukijoita, jotka myös hakivat lääkikseen! Miten teidän kävi? Kertokaa ihmeessä oma tarinanne kommenttiboksissa tai lähettäkää se blogin sähköpostiin. Mua kiinnostaisi kuulla! :)