Asiat täytyy järjestää tärkeysjärjestykseen etenkin jos tehtävää on paljon. Priorisointi voi olla vaikeaa ja ainakin itse haluaisin ehtiä tehdä kaiken ja suoriutua tekemästäni vieläpä mahdollisimman hyvin. Kaikkea ei kuitenkaan voi tehdä ja vielä mahdottomampaa on suoriutua kaikesta erinomaisesti. Välillä siis täytyy priorisoida ja tehdä kompromisseja.
Viime aikoina olen oppinut tai paremmin sanottuna joutunut opettelemaan priorisoinnin jalon taidon. Viimeksi eilen totesin, että on aivan mahdoton projekti valmistautua kolmeen tenttiin+kemian ylppäreihin tulevien kolmen viikon aikana. Heivasin siis suosiolla yhden tenteistä pois, jotta aikaa ylppäreihin valmistautumiselle jää enemmän.
Ei ole kiva heittää seitsemän viikon aherrusta kyseisen kurssin parissa + hiellä ja tuskalla kerättyjä demopisteitä hukkaan, mutta kurssista ei näillä näkymin ole mitään hyötyä tulevaisuuttani ajatellen, joten paras päätös tällä tilanteessa on skipata se. Jos siltä tuntuu, voin kuitenkin tehdä tentin myös myöhemmin keväällä.
Aiemmin en osannut tai halunnut jättää mitään välistä tai siirtää myöhemmäksi ja se näkyi myös stressitasoissani. Olin jatkuvasti stressaantunut ja "vaikeiden" päätösten tekeminen sai minut entistä stressaantuneemmaksi. Välillä en osannut päättää jäänkö kipeänä kotiin vai menenkö kouluun, koska en halunnut jäädä jälkeen opetetuista asioista.
Tälläisinä hetkinä huomaan kuinka paljon nämä viimeiset kuusi kuukautta ovat kasvattaneet mua ja kuinka paljon olen oppinut itsestäni tässä ajassa. Joitain asioita mainitakseni olen esimerkiksi oppinut itsestäni oppijana paljon asioita, joita en aiemmin ole rekisteröinyt, olen oppinut kuuntelemaan omia fiiliksiäni paremmin ja osaan tehdä hankaliakin päätöksiä, jotka ovat itselleni parhaaksi.
Huomaan, että stressaan nykyään aiempaa vähemmän, mikä varmasti osittain johtuu siitä, että olen alkanut oikeasti ajattelemaan asioita ja niiden tärkeyttä sitä kautta onko niistä todella minulle hyötyä vai ovatko ne enemminkin turhia/yhdentekeviä. Yksi uudenvuodenlupauksistani oli kiinnittää huomiota ajankäyttööni ja sitä lupausta olen toteuttanut onnistuneesti vuodenvaihteesta saakka. Käytän nykyään enemmän aikaa asioihin, jotka koen itselleni tärkeiksi ja jätän yhdentekevät ja turhan asiat vähemmälle huomiolle. Asioiden priorisointi on siis osoittautunut hyödylliseksi ihan käytännössäkin!
Millaisia ajatuksia ajankäyttö ja -hallinta herättää teissä? Osaatteko jo priorisoida asioita vai pitäisikö siihen alkaa kiinnittää aiempaa enemmän huomiota?
Priorisointi tuntuu hankalalta, vaikka sitä olenkin opetellut -ja opettelen yhä. Tunnistan itsessäni samaa kuin mitä tekstissä kerroit: tekisi mieli tehdä "kaikki" eikä skippailla.. Vaikka faktahan on, että ihmisellä ei riitä aika aivan kaikkeen!
VastaaPoistaMusta tuntuu, että tämäkin on sellainen asia mitä opetellaan läpi elämän. Jokainen asia on niin erilainen ja vaatiin eri verran huomiota ja aikaa. Se olisi jokaisen ehdottomasti hyvä muistaa, että kaikkeen ei todellakaan riitä aikaa, vaan pitää osata luopua joistakin asioista :)
VastaaPoista