Olin tänään luennolla, jossa käsiteltiin arjen hallintaa. Luennolla tehtiin lukuisia harjoituksia, jotka herättivät ainakin minut ajattelemaan kaikenlaista. Yhdessä tehtävistä piti kirjoittaa 4x4-ruudukkoon yhdelle riville neljä tärkeintä ihmistä, toiselle neljä tärkeintä tavaraa, kolmannelle neljä tärkeintä omaa taitoa tai kykyä ja neljännelle neljä tärkeintä tulevaisuuden haavetta.
Seuraavassa vaiheessa kyseisestä taulukosta piti raksia pois kuusi asiaa, joista voisi pakon edessä luopua. Suosittelen kokeilemaan, ei nimittäin ollut ihan helppoa päättää mistä kuudesta tärkeästä asiasta luopuisi.
Itse en ainakaan ollut valmis luopumaan kuin neljästä asiasta. Kaksi näistä oli tavaroita, yksi oma taito/kyky ja yksi tulevaisuuden haave. Kahta muuta asiaa en millään annetun ajan puitteissa saanut päätettyä. En toisaalta näin pidemmänkään pohtimisen jälkeen edelleenkään tiedä, mistä asioista olisin ollut valmis luopumaan edes pakon edessä niiden neljän lisäksi.
Tutusta, tietyllä kaavalla pyörivästä arjesta ja siihen liittyvistä asioista on todella vaikea luopua. Oli kyseessä sitten ihminen, taito, haave, tavara tai mikä tahansa, niin helppoa se ei ole. Tämän totesin syksyllä.
Kun muutin Jyväskylään opiskelemaan, mun koko arki ja elämä muuttui käytännössä yhden neljän tunnin bussimatkan aikana. Ennen bussiin hyppäämistä asuin vanhempien luona, missä ruoka oli työpäivän jälkeen hyvin usein valmiina odottamassa, pyykit pesi itse itsensä (ainakin melkein..), pihasta löytyi kaksi autoa, jolla ajella minne milloinkin ja postilaatikosta ei kolahdellut laskuja edes kerran kuukaudessa.
Neljän tunnin bussimatkan jälkeen Jyväskylässä odotti kämppä täynnä purkamattomia muuttolaatikoita ja tyhjyyttä huutava jääkaappi. Pyykit ei enää pessytkään itse itseään ja laskuja löytyi postilaatikosta harvase viikko. Työt vaihtui opiskeluun ja kaikki kaverit jäi Ouluun.
Muutos oli suuri ja uuden arjen rytmin luomiseen ja siihen tottumiseen kului aikaa. Alkua onneksi helpotti monenlaiset tapahtumat, joiden kautta pääsi tutustumaan muihin uusiin opiskelijoihin ja uuteen kaupunkiin.
En halua valehdella ja sanoa, että muutos olisi ollut helppo, mutta kaikkeen tottuu. Tottuminen ei varmasti kenenkään kohdalla tapahdu silmänräpäyksessä vaan pikkuhiljaa.
Alun totuttelun jälkeen on oikeastaan ollut aika kivaa, kun voi syödä ihan mitä haluaa, mennä ja tulla miten haluaa ja tehdä mitä haluaa. Kukaan ei vahdi ja kysele jatkuvasti missä olet, minne menet ja milloin tulet. Voi olla, että tiedossa on pientä ahdistusta, kun muutaman kuukauden päästä tiedossa on muutto takaisin vanhempien nurkkiin kesän ajaksi..
Mie oon kanssa "joutunut" asumaan kaikki kesät vanhempien luona, töiden takia. Vaikka muutto tänne Jykylään olikin aika shokki, niin kyllä siihen on tottunut niin hyvin, ettei kesä vanhempien luona ollutkaan enää niin ruusuinen, vaikka laskuja ei tullutkaan ja ruoka ilmestyi nenän eteen. Omaa kotia alkaa kyllä silti kaivata sangen nopeasti, sen voin luvata!
VastaaPoistaUskon sen, että omaa kotia alkaa kaivata aika äkkiä.. :D Kun on tottunut omaan rauhaan, niin sitä varmasti kaipaa kun asuu vanhempien luona.
VastaaPoistaTunnistin itseni tuosta kohdasta, että elämä muuttui täysin bussimatkan aikana. Muutin viime syksynä toiseen kaupunkiin opiskelemaan. Alkuun ei ollut helppoa ja alkuinnostuksen jälkeen olen huomannut, että ei minulla ole Tampereella muuta kuin koulu. Sopeutuminen uuteen paikkaan vie aikaa, mutta olen ylpeä siitä, miten uskalsin ottaa sen rohkean askeleen muuttaa muualle. :)
VastaaPoistaSe on ehkä paras tapa kuvata sitä kuinka arki ja elämä todellakin muuttui yhtäkkiä. Rohkean askeleen ottamisesta on syytäkin olla ylpeä, sillä se ei todellakaan ole helppo päätös/askel. :)
VastaaPoista