Mulla on viime aikoina ollut todella kiire ja tuntuu ettei aika riitä millään kaikkeen mitä haluaisin päivän aikana saada tehtyä. Rästihommien lista alkaa olla jo turhauttavan pitkä, mutta loppua tälle kiireelle ei näy lähiviikkoina. Maaliskuun toisen viikon jälkeen onneksi loppuu päivittäinen koulunkäynti ja käyn siitä eteenpäin yliopistolla vain kahdesti viikossa.
Välillä tuntuu, että 24-tuntinen vuorokausi on liian lyhyt. Pyrin nukkumaan joka yö 7-9 tuntia, jotta jaksan. Esimerkiksi kahdeksan tunnin yöunien jälkeen hereilläolo aikaa jää 16 tuntia. Siitä yleensä 4-8 tuntia menee yliopistolla, 1-2 tuntia kotihommissa, 1-2 tuntia salilla ja loput kuluu pääsykokeisiin lukiessa tai demoja tehdessä.
Kiireestä ja stressistä huolimatta olen kuitenkin yllättävän pirteä koko ajan. Välillä tottakai väsyttää enemmän kuin muulloin, mutta tällä hetkellä olen löytänyt oikeanlaisen mielentilan tähän yliopisto-opintojen ja pääsykoelukujen yhdistämiseen ja saanut hyvän draivin päälle.
Uskon, että yksi syy tähän uuteen moodiin on tietynlaisen rytmin löytyminen. Aamulla lähden yliopistolle, iltapäivällä tulen kämpille, syön ja alan lukea. Muutaman tunnin jälkeen saatan päivästä riippuen lähteä salille. Salin jälkeen syön pienen välipalan ja jatkan lukemista. Jos illan aikana pitää tehdä esimerkiksi demotehtäviä, niin teen niitä yleensä vasta sen jälkeen kun olen lukenut pääsykokeisiin.
Lopetan myös lukemisen/demojen tekemisen joka päivä viimeistään kahdeksan ja yhdeksän välillä. Sen jälkeen olen antanut itselleni luvan ottaa rennosti eli kirjoittaa blogipostauksia, katsoa ohjelmia, youtube-videoita tai lukea jotain kevyempää kirjaa.
Välillä tuntuu, että "omaa aikaa" on todella vähän ja sen takia nukkumaan meneminen venyy todella usein lähemmäs puolta yötä mikä tarkoittaa useampina öinä alle seitsemän tunnin unia. Kahdeksan aamuja edeltävinä iltoina yritän kuitenkin alkaa nukkumaan yhdentoista jälkeen, jotta jaksan myös seuraavana päivänä.
Olen kuitenkin todella iloinen siitä, että olen vihdoin saanut luotua päivittäisen rytmin joka näyttää toimivan! Nyt tuntuu siltä, että hommat kerrankin etenee ja annan kaikkeni tälle projektille. Toivottavasti tämän hetkinen fiilis säilyy läpi kevään.
Miten teidän lukeminen edistyy? Kertokaa toki kuulumisianne kommenttiboksissa! Myös postaustoiveita saa esittää.
Vaihtelevasti sujuu täällä luku. Välillä tulee viikko kun jaksaa lukea päivittäin 7-8 tuntia ja on kunnon luku-moodi päällä. Sitten taas on paaljon niitä päiviä kun ei vaan onnistu. Silloin tuntuu turhalta kiemurrella kirjan äärellä kun ei jää mitään päähän ja aivot ei vaan suostu keskittymään mihinkään mitä yrittää oppia. Siitä seuraa turhautunut olo ja masennus kun jää jälkeen lukusuunnitelmasta. Olisikin kiva kuulla vinkkejä keskittymisen palauttamiseen ja mitä sinä teet sellaisilla hetkillä (jos niitä on).
VastaaPoistaTuo 7-8 tuntia päivässä on jo todella kunnioitettava suoritus! Itselläni ei vielä toistaiseksi yliopisto-opintojen puitteissa ole toivoakaan ehtiä lukea noin paljoa päivittäin.
VastaaPoistaItse olen ainakin todennut, että niinä päivinä kun ei millään tunnu onnistuvan, niin lukeminen kannattaa jättää välistä ja koittaa uudestaan seuraavana päivänä. Vaikka se tuntuu turhauttavalta, niin turhautunut olo on mielestäni pienempi paha kuin se, että asiasta jää yhtikäs mitään mieleen.
Yritän jossain vaiheessa kirjoitella toiveesi mukaista postausta! :)
Moikka!
VastaaPoistaLöysin blogisi viime viikonloppuna ja sain juuri lueskeltua sekä nykyisen että vanhan blogisi läpi.
Hain kaksi kertaa opiskelemaan logopediaa ja toisella yrittämällä tärppäsi. Jätin työni ja keskityin lukemaan koko kevään ajaksi. Kevään kruunasi suuri remontti taloyhtiössä ja kuuntelin pauketta koko huhti-toukokuun. Mökkihöperöityminen oli lähellä :D
Pääsykoestressissä tuli monet itkut itkettyä ja kuunneltua The Scriptin Hall of Fame, mun tsemppibiisi! :)
Omista opinnoistani ja niiden mielekkyydestä huolimatta olen opintojeni aikana kiinnostunut valtavasti lääketieteestä. Puheterapeutin opinnot sisältävät jonkin verran lääketiedettä, ja itse koen sen olevan kaikista kiinnostavinta. Lääkäri tekee myös lopulliset diagnoosit puheterapeutin asiakkaille...
Lukiossa luin pitkän matematiikan ja useita kursseja fysiikkaa ja kemiaa, kunnes päätin tehdä tilaa itseäni enemmän kiinnostaville aineille. Syy siihen oli, että en jaksanut jatkuvia laskuläksyjä, kun lukuaineissa ja kielissä pärjäsin loistavasti tekemättä lähes mitään. :D
Ajattelin suorittaa tämän tutkinnon ensin ja vasta sitten miettiä jatkokouluttautumismahdollisuuksia. Saahan sitä haaveilla... Opiskelukaverit huokailevat onnesta, että onneksi ei enää ikinä tarvitse lukea pääsykokeisiin, mutta minä hullu en panisi sitä ollenkaan pahakseni.
Tsemppiä sinulle rankkaan kevääseen! Pohjatiedot sinulla ovat jo loistavat. Älä liikaa nipota lukusuunnitelmasta, jotkut asiat tarvitsevat enemmän aikaa. Kun motivaatiopuute iskee, käy ulkona haukkaamassa happea ja syö välipalaa. Aivot kuluttavat valtavasti energiaa opiskellessa :)
Moi!
VastaaPoistaOhhoh olet ollut ahkera! Postauksia kuitenkin on muutaman vuoden ajalta jonkin verran :D
Ihanaa lukea tämmöisiä muiden kokemuksia! Vaikka ei sama ala olekaan kyseessä, niin näistä saa paljon irti lukuprosessia ajatellen :)
Jos lääkis ja lääkärin ammatti tuntuu vielä puheterapeutiksi valmistumisenkin jälkeen kiinnostavalta, niin kannattaa varmasti edes hakea ettei tarvitse sitten myöhemmin katua.
Kiitos tsempeistä ja tsemppiä sinullekkin opiskelujen pariin! :)