En tiedä tunteeko monikaan teistä tällä hetkellä tällaista fiilistä, mikä minulla on. Mun pääsykokeisiin lukeminen takeltelee ja pahasti. Tiedostan koko ajan mielessäni, että kemialla opiskelu ei ole minun juttuni ja minun täytyy päästä ensi syksynä jonnekkin muualle opiskelemaan. Se on mielessäni joka hetki ja sillä ajatuksella yritän saada itseni avaamaan kirjan.
Välillä kirjan avaaminen onnistuu ja saan luettuakin ihan hyvin, mutta välillä ei ole toivoakaan. En tiedä mistä tämä johtuu. Veikkaan syyksi kaikkea sitä stressiä mikä on koko syksyn ollut päällä, mutta järjellä ajateltuna se ei tunnu järkevältä. En tiedä, ehkä alitajuntani mielestä syksy toi liikaa uutta mun elämään. Ehkä mun alitajunta on sitä mieltä, että en tule pääsemäänkään lääkikseen, koska kiintiöiden takia mahdollisuudet ovat hyvin pienet.
Mua stressaa ihan valtavasti ajatus siitä, että jos en lue niin en myöskään pääse lääkikseen, mikä tarkoittaa sitä, että joudun jäämään kemialle. Kemialla opiskelu ei todellakaan houkuta tätä yhtä vuotta pidempään. En myöskään tiedä minne muualle kuin lääkikseen hakisin. Tunnen olevani jonkinlaisessa oravanpyörässä, josta en pääse pois.
En tiedä mikä tähän auttaisi, mutta toivon kovasti, että tämä helpottaa pian ja saan kiristettyä lukutahtiani. Siihen asti täytyy kai vaan pakottaa itseään lukemaan entistä kovempaa, koska ilman lukemista ja ahkeraa laskemista sisäänpääsy jää tänäkin keväänä vain haaveeksi.
 |
| Vähän kesää näin talven keskelle |
Samoja fiiliksiä täällä, mutta eri ala AMK:ssa. Koko syksyn väsymys purkautui loman alkaessa, joten pidän mieluummin muutaman päivän täysin vapaan päivän ja yritän jatkaa sitten paremmalla motivaatiolla. Kuulemma monilla menee lukumotivaatio aaltolikkeessä, joten toivottavasti kohta jaksaa taas paremmin. Tsemppiä sulle!:)
VastaaPoistaToivotaan, että pikkuhiljaa alkaa aaltoliike olla ohi. Tsemppiä sullekin!:)
PoistaSamanlaisia ajatuksia myös täällä. Vaikka tällaistahan se lukeminen on, välillä olisi motivaatiota enemmän kun aikaa lukea, välillä taas tulee päiviä jolloin ei mikään onnistu. Mutta niinä päivinä, jolloin tuntuu että motivaatio on ihan nollassa, kun vaan määrätietosesti noudattaa päivän lukusuunnitelmaa, niin illalla saa olla ylpee itestään! Mulla ainakin ahdistus tulee nimenomaan siitä, jos lukusuunnitelmasta skippautuu aiheita.
VastaaPoistaTotta tuokin. Välillä lukeminen luistaa ja välillä taas ei, mutta itse pitäisi löytää keinot, joilla saa luettua vaikkei maistuisi yhtään.
PoistaSama tunne täällä. Koitetaan kaikki lääkikseen hakevat vaan tsempata toisiamme, kyllä se on sen arvosta kun pääsee sisään. Haen itse nyt ensimmäistä kertaa, joten vähän jo valmiiksi hirvittää pääsykoe.
VastaaPoistaJep, kaikki sisäänpäässeet jotka tunnen ovat sanoneet, että se todellakin on kaiken sen työn ja tuskan arvoista! Pääsykoetilanne ei ainakaan itselleni ole ollut niin paha kuin etukäteen oletin, joten siitä ei kannata stressata turhaan! :)
PoistaTäällä myös yksi kohtalontoveri! En ymmärrä miten se lukemisen aloittaminen voi olla niin tuskallista aina, yritän lohduttautua sillä että sitten kun vauhtiin pääsee niin kaikki helpottuu. Pitäisi itsekin yrittää välttää tätä päämäärätöntä surffailua, sitä tulee harrastettua ihan liikaa....tsemppiä lukemiseen, kevät menee yllättävän nopeasti!
VastaaPoistaNiin tottahan se on, että kun alkuun pääsee niin helpottaa! Tsemppiä sullekkin :)
Poista