Kukas minä olen(kaan)?

Lueskelin kyselyyn tulleita ensimmäisiä vastauksia ja useammassa vastauksessa toivottiin tarkempaa esittelypostausta musta, mun taustoista sekä syistä miksi haen lääkikseen. Oikeastaan vasta tämän toiveen ansiosta huomasin, että kunnollista esittelypostausta en ole koskaan tainnut kirjoittaakkaan?! Nyt on ehkä korkea aika kyseinen postaus kirjoittaa, kun bloggaamista alkaa olla takana jo melkein kaksi vuotta.. Lääkikseen hakemisen syistä teen myöhemmin kokonaan oman postauksen, jottei tämä postaus veny kauhean pitkäksi!

Tässä kuitenkin esittely minusta ja taustoistani, olkaa hyvä!

Minä..

Olen siis 20-vuotias nainen Oulusta. Tällä hetkellä asustelen ja opiskelen Jyväskylässä, mutta siitä huolimatta koen itseni edelleen oululaiseksi. Keskisuomalaista minusta ei taida saada tekemälläkään. Opiskelen siis kemiaa yliopistossa ensimmäistä vuotta ja kuluneen syksyn aikana olen todennut, että kemistiäkään minusta ei tule, ei sitten tekemälläkään. Toki tiesin jo kesällä opiskelupaikan vastaanottaessani, ettei kemia ole ykkösvaihtoehtoni, mutta ajattelin kuitenkin, että ehkä minusta voisi tulla kemisti mikäli en lääkikseen koskaan pääse. Noh neljä kuukautta kemian opiskelua ja ajatukset ovat täysin päinvastaiset.

Jos joku kysyisi minulta nyt, että mikä minusta tulee isona mikäli en lääkikseen pääse, niin vastaus saattaisi jäädä saamatta. Mulla ei nimittäin ole hajuakaan. Tai no siis, pyörittelen mielessäni kyllä muutamaa alaa, mutta niissä kaikissa on omat miinuspuolensa. Omat hankaluutensa alanvaihtoon tuo kevään haussa käyttöön otettavat ensikertalaiskiintiöt. Ensikertalaiskiintiöt, jotka vaikeuttavat myös sisäänpääsyäni lääkikseen.

Olen (lyhyehkön) elämäni aikana kerennyt harrastaa jos jonkinlaista. Lastentanssista partioon, pianonsoitosta salibandyyn, käsityö- ja kuvataidekerhoista kokkikerhoon.. Harrastuksiksi voitaneen laskea myös blogin kirjoittaminen ja erinäiset toimittajajutut. Kirjoittaminen on yksi intohimoistani ja se onkin yksi pääsyistä miksi tätä blogia haluan kirjoittaa.

Taustani..

Ylioppilaaksi kirjoitin keväällä 2014. Lukion aikana kävin kaikki pitkän matikan, kemian, fysiikan ja biologian kurssit, lukuunottamatta bilsan viitoskurssia. Senkin aion käydä aikuislukiossa keväällä, koska ko kurssin asioiden itseopiskelu on osoittautunut yllättävän vaikeaksi. Ylioppilaskirjoituksissa kirjoitin äikän, pitkän matikan, kemian, fysiikan ja enkun. Aineista kemiaa aion yrittää korottaa keväällä, koska erityisesti sen arvosana jäi kaivertamaan hampaankoloon.

 Matikassa olen aina ollut suhteellisen hyvä, mutta erityisesti fysiikka tökki yläasteella pahasti. En osannut fysiikkaa enkä myöskään pitänyt siitä. En edelleenkään suuremmin pidä fysiikasta, mutta siitä huolimatta valitsin lukiossa jokaikisen fysiikan kurssin ja kahlasin ne kaikki 10 kurssia läpi kasin keskiarvolla. Suureksi yllätyksekseni vielä kirjoitin fysiikasta paremman arvosanan kuin mitä ikinä uskalsin toivoakaan. Itseasiassa kirjoitin fysiikasta paremman arvosanan kuin kemiasta, joka on aina ollut minulle näistä kahdesta se vahvempi aine. Olen siis esimerkki siitä, että kun on päämäärä ja tarpeeksi istumalihaksia, niin kaiken voi oppia. Mutta se todella vaatii työtä ja paljon.

Olen osallistunut kumpanakin hakukeväänäni valmennuskursseille. Keväällä 2014 maksuttomalle lukion järjestämälle puolentoista kuukauden kurssille ja keväällä 2015 kesäyliopiston maksulliselle kolme ja puoli kuukautta kestäneelle kurssille. Niistä kummastakin on ollut hyötyä, mutta tänä keväänä en usko osallistuvani millekään valmennuskurssille.