Tavallinen (luku)päivä

Vietin eilen ansaittua vapaapäivää ja pyhitin sen kokonaan lukemiselle. Tässä postauksessa pääsette seuraamaan mun päivän etenemistä, joten pidemmittä puheitta, tervetuloa tutustumaan mun tavalliseen lukupäivään!

8.00 Herään vaikkei edes kello ole soimassa. Makaan vielä hetken sängyssä silmät kiinni ja koetan päästä selville jatkuuko juuri ennen nukkumaan menoa alkanut päänsärky edelleen. Päänsärky on onneksi kadonnut yön aikana ja uskallan avata silmäni.

8.15 Aloitan päiväni joka-aamuiseen tapaani purkamalla kännykkään yön aikana tulleet ilmoitukset, lukemalla mahdolliset sähköpostit ja selaamalla somet.

8.30-10.00 Haluan ottaa tänä aamuna rennosti, koska olen päättänyt että pyhitän tämän päivän lukemiselle. Lueskelen siis kymmeneen saakka erilaisia blogeja, katson Youtube-videoita ja näkemättä jääneitä ohjelmia.

10.00 Nousen sängystä, puen vaatteet ja sutaisen hiukset nutturalle. Väännän pikaisen aamupalan ja syön sen. Listaan samalla paperille myös asiat, jotka haluan saada tehtyä tämän päivän aikana.

10.30 Aikaa kaivaa kirjat kaapista ja aloittaa lukeminen. Tänään vuorossa on kemian kolmoskurssin lukeminen loppuun ja bilsan kolmoskirjan aloittaminen. Luen ensin kemian kirjan loppuun kahdessa puolen tunnin jaksossa. Laitan siis puhelimen ajastimeen 30 minsaa aikaa, ja pistän puhelimen hieman kauemmaksi. Tämän 30 minuuttisen aikana en koske puhelimeen. Kun puoli tuntia on kulunut, vastaan tulleisiin viesteihin, jaloittelen hieman ja ajastan uuden puolituntisen alkamaan.

11.45 Kemian kolmoskurssi on luettu ja vuorossa on bilsan kolmonen. Bilsan kolmoskurssi on mielestäni ehkä lukion tylsin ja turhin kurssi, joten tiedän ettei sen lukeminen tule olemaan helppoa. Lyhennän siis yhtäjaksoisen ajan kahteenkymmeneenviiteen minuuttiin. Luen kirjaa kaksi kertaa 25 minuuttia, kunnes vatsani alkaa äännellä nälän merkiksi.

13.00 Kaivan keittiön kaapeista esille pienen välipalan ja katson samalla muutaman jakson Uutta päivää. Tämä on päivän ensimmäinen pidempi tauko.

13.30 Puhelin muistuttaa lähettämään akkreditoinnin JYPin toimistolle, jotta pääsen tekemään juttua lauantain JYP-SaiPa-pelistä. Keskeytän siis UP-jakson ja näpyttelen nopeasti akkreditointi-sähköpostin.

14.00 Tauon jälkeen jatkan bilsan lukemista. Tällä kertaa musta tuntuu, että lukeminen sujuu helpommin, joten en laita ajastinta päälle vaan luen yhtäjaksoisesti sen verran kun keskittyneesti pystyn ja pidän pieniä taukoja.

15.10 Mun huono selkä alkaa kolmen jälkeen muistutella olemassaolostaan ja ajaa mut istuskelemaan lattialle jo toistamiseen päivän aikana. Sängyllä makaaminen ja istuskeleminen eivät siis ole selkävaivaiselle niitä parhaita työskentelyasentoja.

16.15 Nälkä yllättää uudelleen ja lopetan lukemisen. Tänään teen ruuaksi jauhelihaa tomattikastikkeessa ja spagettia. Ruoka valmistuu nopeasti, mutta ennen syömistä soitan vielä 15 minuutin puhelun mummille.

17.15 Aika vaihtaa vaatteet ja lähteä kohti kuntosalia. Puhun jo päivän toisen puheluni vielä ennen lähtöä.

17.35 Ovesta ulos täysi roskapussi toisessa kädessä. Roskat roskalaatikkoon ja muutaman sadan metrin kävely salille.

17.50 Olen salilla odottamassa tunnin alkua. Tänään osallistun BodyBalanceen. Kipeät lihakset vaativat venytystä ja kemiaa ja biologiaa sauhuavat aivot rentoutumista.

19.00 Tunti loppuu ja käppäilen takaisin kämpille.

19.30 Istun kone sylissä kämppiksen telkkarin eteen ja alan kirjoittaa tätä postausta. Samalla taustalla pyörii ensin Päivän sää ja sen jälkeen Salatut elämät ja The Voice of Finland.

21.00 Suihkun ja iltapalan aika. Pikkuhiljaa siirryn sängyn pohjalle lukemaan kirjaa ja kuuntelemaan musiikkia.

23.00 Yöunien aika.. Hyvää yötä ..zzz..

Ikea-mania

Pääsin viime lauantaina Ikeaan pitkästä aikaa. Odotin reissua aivan täpinöissäni siitä hetkestä asti, kun tammikuussa kuulin reissun olevan tulossa. Ikeassa käyminen on joka kerta yhtä hauskaa, oli varsinaista tarvetta käymiselle tai ei. Aina mukaan tarttuu tavaraa, välillä vähemmän ja välillä enemmän. Oulua lähin Ikea on Haaparannassa, joten samalla tulee käytyä myös pieni pyörähdys rakkaassa naapurimaassa Ruotsissa.

Mulla on tapana käydä Ruotsin puolella myös muutamassa muussa kaupassa, koska vaihtelu virkistää ja Ruotsin puolelta saa monia juttuja halvemmalla kuin Suomesta.

Tälle Ikea-reissulle ei ollut mitään suurempaa suunnitelmaa, sillä mitään varsinaista tarvetta millekkään suuremmalle ei ollut. Tämähän siis auttamatta tietää suurta määrää erilaisia heräteostoksia. Kauppaa kierrellessä mukaan tarttui vähän kaikenlaista keittiötarvikkeista vihkoihin ja silkkipaperista kangaskassiin. Alla olevissa kuvissa ei edes ole kaikki mitä ostin.

Huomaamatta tavaramäärä kasvoi ja kasvoi ja vasta niitä kassahihnalle latoessani huomasin, että hups hei kamaa onkin aika paljon. Noh, sain kuin sainkin kuitenkin tuotua kaikki ostamani tavarat yhdellä kertaa tänne Jyväskylään, vaikka laukussani oli hyvinkin rajallinen määrä tilaa millekään ylimääräiselle.

Sortuuko kukaan teistä suureen määrään heräteostoksia, kun pääsee Ikeaan tai vastaavanlaiseen kauppaan? Itsestäni ainakin tuntuu, että Ikeasta ei pääse koskaan tyhjin käsin ulos..

Priorisointi

Asiat täytyy järjestää tärkeysjärjestykseen etenkin jos tehtävää on paljon. Priorisointi voi olla vaikeaa ja ainakin itse haluaisin ehtiä tehdä kaiken ja suoriutua tekemästäni vieläpä mahdollisimman hyvin. Kaikkea ei kuitenkaan voi tehdä ja vielä mahdottomampaa on suoriutua kaikesta erinomaisesti. Välillä siis täytyy priorisoida ja tehdä kompromisseja.

Viime aikoina olen oppinut tai paremmin sanottuna joutunut opettelemaan priorisoinnin jalon taidon. Viimeksi eilen totesin, että on aivan mahdoton projekti valmistautua kolmeen tenttiin+kemian ylppäreihin tulevien kolmen viikon aikana. Heivasin siis suosiolla yhden tenteistä pois, jotta aikaa ylppäreihin valmistautumiselle jää enemmän.

Ei ole kiva heittää seitsemän viikon aherrusta kyseisen kurssin parissa  + hiellä ja tuskalla kerättyjä demopisteitä hukkaan, mutta kurssista ei näillä näkymin ole mitään hyötyä tulevaisuuttani ajatellen, joten paras päätös tällä tilanteessa on skipata se. Jos siltä tuntuu, voin kuitenkin tehdä tentin myös myöhemmin keväällä.

Aiemmin en osannut tai halunnut jättää mitään välistä tai siirtää myöhemmäksi ja se näkyi myös stressitasoissani. Olin jatkuvasti stressaantunut ja "vaikeiden" päätösten tekeminen sai minut entistä stressaantuneemmaksi. Välillä en osannut päättää jäänkö kipeänä kotiin vai menenkö kouluun, koska en halunnut jäädä jälkeen opetetuista asioista.

Tälläisinä hetkinä huomaan kuinka paljon nämä viimeiset kuusi kuukautta ovat kasvattaneet mua ja kuinka paljon olen oppinut itsestäni tässä ajassa. Joitain asioita mainitakseni olen esimerkiksi oppinut itsestäni oppijana paljon asioita, joita en aiemmin ole rekisteröinyt, olen oppinut kuuntelemaan omia fiiliksiäni paremmin ja osaan tehdä hankaliakin päätöksiä, jotka ovat itselleni parhaaksi.

Huomaan, että stressaan nykyään aiempaa vähemmän, mikä varmasti osittain johtuu siitä, että olen alkanut oikeasti ajattelemaan asioita ja niiden tärkeyttä sitä kautta onko niistä todella minulle hyötyä vai ovatko ne enemminkin turhia/yhdentekeviä. Yksi uudenvuodenlupauksistani oli kiinnittää huomiota ajankäyttööni ja sitä lupausta olen toteuttanut onnistuneesti vuodenvaihteesta saakka. Käytän nykyään enemmän aikaa asioihin, jotka koen itselleni tärkeiksi ja jätän yhdentekevät ja turhan asiat vähemmälle huomiolle. Asioiden priorisointi on siis osoittautunut hyödylliseksi ihan käytännössäkin!

Millaisia ajatuksia ajankäyttö ja -hallinta herättää teissä? Osaatteko jo priorisoida asioita vai pitäisikö siihen alkaa kiinnittää aiempaa enemmän huomiota?

Tähtien tavoittelijan helmikuu: intoa, edistystä ja pientä paniikkia

Tämä postaus on vierailevan bloggaajan Tähtien tavoittelijan käsialaa. Tähtien tavoittelijan aiempia postauksia löydät mm. täältä.

Kamalan nopeasti tammikuu hurahti ohi ja äkkiä pääsykokeeseen onkin enää reilu kolme kuukautta aikaa. Lukemisessa olen nyt siirtynyt uudelle tasolle (lue: paniikki alkaa nousta, kun lukupäiviä on enää alle sata ja oppimista vielä niiiiin paljon).  Tällä hetkellä paahdan Valmennuskeskuksen kurssimateriaaleja ja ABI- ja Yo-kirjoja. Lisäksi luen anatomiaa ja fysiologiaa laajemmin –ja mielestäni samalla helpommin- käsittelevästä teoksesta. Jännä miten asioiden yksinkertaistaminen saa ne vain tuntumaan entistä monimutkaisemmilta, viitaten siis lukiokirjojen sisältöön etenkin ihmisbiologian osalta.

Alan olla jotenkin toivoton lukemisen suhteen. Edistystä tapahtuu jatkuvasti, huomaan sen, mutta tuntuu, ettei aika riitä millään. Arjen pyöritys vie leijonanosan ajastani ja vaikka puolisoni lupaa pitää muksut poissa tieltä ja antaa tilaa opiskelulle, toteutus hieman ontuu ;) En myöskään muista, milloin viimeksi olen nukkunut kokonaisen yön. Väsymys tekee kirjoihin tarttumisesta ja etenkin asioiden omaksumisesta todella tahmeaa. No, kaikkihan tietävät unen merkityksen oppimiselle :)

Puitteet opiskelulleni ovat siis melko haastavat. Tilanteessani kääntöpuolena on kuitenkin mieletön into ja motivaatio. Jos minulla olisi rajattomasti aikaa lukemiseen, tuskin olisin siitä lähellekään näin innoissani :D Tässäkin tilanteessa yritän ajatella positiivisesti. Puitteet ovat mitä ovat, mutta mihin asti yllän, riippuu täysin itsestäni. Ajattelen tätä urakkaa niin, että kaikki mitä luen ja opin, on plussaa. Helposti tulee ajateltua negatiivisemmin, eli niitä asioita, jotka vielä puuttuvat tavoitteesta. Ja niitähän riittää, ainakin omalla kohdallani. Parempi siis keskittyä positiivisiin puoliin!

Tärkeintä itselleni tässä lukuprosessissa on pyrkiä säilyttämään mielenrauha. Stressaaminen ei auta minua ollenkaan, vaan vie vain resursseja tärkeämmiltä asioilta. Pieni stressi on toki hyvästä, mutta tarkoitan nyt sellaista minua helposti uhkaavaa, lamauttavaa en-pysty-tähän-ei-tässä-ole-mitään-järkeä –stressiä. Sitä pyrin välttämään viimeiseen asti. Olisi kyllä mahtavaa olla pääsykokeessa tänä vuonna yhtä rennoin mielin kuin viimeksi – silloin ei todellakaan stressannut! Tänä vuonna on niin paljon enemmän pelissä, pidempi valmistautuminen, todellinen halu päästä jne., joten hylkäävä tulos tuntuu tällä kertaa varmasti paljon pahemmalta.

Siispä kaikista esteistä (hidasteista!!!) huolimatta teen mahdollisimman paljon sen eteen, että saisin kesä-heinäkuussa postilaatikkooni paksun kirjeen sen ohuen kuoren sijasta :)

Lukuiloa!

Arki ja sen muutokset

Olin tänään luennolla, jossa käsiteltiin arjen hallintaa. Luennolla tehtiin lukuisia harjoituksia, jotka herättivät ainakin minut ajattelemaan kaikenlaista. Yhdessä tehtävistä piti kirjoittaa 4x4-ruudukkoon yhdelle riville neljä tärkeintä ihmistä, toiselle neljä tärkeintä tavaraa, kolmannelle neljä tärkeintä omaa taitoa tai kykyä ja neljännelle neljä tärkeintä tulevaisuuden haavetta.

Seuraavassa vaiheessa kyseisestä taulukosta piti raksia pois kuusi asiaa, joista voisi pakon edessä luopua. Suosittelen kokeilemaan, ei nimittäin ollut ihan helppoa päättää mistä kuudesta tärkeästä asiasta luopuisi.

Itse en ainakaan ollut valmis luopumaan kuin neljästä asiasta. Kaksi näistä oli tavaroita, yksi oma taito/kyky ja yksi tulevaisuuden haave. Kahta muuta asiaa en millään annetun ajan puitteissa saanut päätettyä. En toisaalta näin pidemmänkään pohtimisen jälkeen edelleenkään tiedä, mistä asioista olisin ollut valmis luopumaan edes pakon edessä niiden neljän lisäksi.

Tutusta, tietyllä kaavalla pyörivästä arjesta ja siihen liittyvistä asioista on todella vaikea luopua. Oli kyseessä sitten ihminen, taito, haave, tavara tai mikä tahansa, niin helppoa se ei ole. Tämän totesin syksyllä.

Kun muutin Jyväskylään opiskelemaan, mun koko arki ja elämä muuttui käytännössä yhden neljän tunnin bussimatkan aikana. Ennen bussiin hyppäämistä asuin vanhempien luona, missä ruoka oli työpäivän jälkeen hyvin usein valmiina odottamassa, pyykit pesi itse itsensä (ainakin melkein..), pihasta löytyi kaksi autoa, jolla ajella minne milloinkin ja postilaatikosta ei kolahdellut laskuja edes kerran kuukaudessa.

Neljän tunnin bussimatkan jälkeen Jyväskylässä odotti kämppä täynnä purkamattomia muuttolaatikoita ja tyhjyyttä huutava jääkaappi. Pyykit ei enää pessytkään itse itseään ja laskuja löytyi postilaatikosta harvase viikko. Työt vaihtui opiskeluun ja kaikki kaverit jäi Ouluun.

Muutos oli suuri ja uuden arjen rytmin luomiseen ja siihen tottumiseen kului aikaa. Alkua onneksi helpotti monenlaiset tapahtumat, joiden kautta pääsi tutustumaan muihin uusiin opiskelijoihin ja uuteen kaupunkiin.

 En halua valehdella ja sanoa, että muutos olisi ollut helppo, mutta kaikkeen tottuu. Tottuminen ei varmasti kenenkään kohdalla tapahdu silmänräpäyksessä vaan pikkuhiljaa.

Alun totuttelun jälkeen on oikeastaan ollut aika kivaa, kun voi syödä ihan mitä haluaa, mennä ja tulla miten haluaa ja tehdä mitä haluaa. Kukaan ei vahdi ja kysele jatkuvasti missä olet, minne menet ja milloin tulet. Voi olla, että tiedossa on pientä ahdistusta, kun muutaman kuukauden päästä tiedossa on muutto takaisin vanhempien nurkkiin kesän ajaksi..