Tässä viimein postaus, jonka perään on kyselty. Hmm mitenhän aloittaisin tämän.. No tärkein ja se varmasti teitä kaikkia eniten kiinnostavin asia heti alkuun: en päässyt lääkikseen, mutta minusta tulee opiskelija siitä huolimatta. Aloitan syksyllä 99% varmuudella kemian opinnot Keski-Suomessa. 99% varmuudella siksi, että olen ottanut paikan vastaan ehdollisena, koska olen varasijalla toiseen hakukohteeseeni.
Hain siis yhteishaussa kuuteen paikkaan enkä yhteenkään niistä saanut suoraa hylsyä. Nimittäin olin lääkikseen varasijalla xxx ja biokemialle varasijalla xx. Turhan kauaksi ei sisäänpääsy jäänyt kummastakaan noista, vaikka lääkiksen varasija olikin kolmenumeroinen. Kolmanteen hakukohteistani eli kemiaan sitten pääsin suoravalinnalla ja jos oikein tulkitsin tuloskirjettä, niin olisin päässyt myös kaikkiin kolmeen alimpaan hakukohteeseeni.
Jos mietin sitä hetkeä kun näin lääkiksen tulokset (ne tulivat siis omista tuloksistani ensimmäisenä), niin ensimmäinen reaktio ei ollut valtava pettymys tai järkytys. Olin nimittäin valmistautunut "negatiiviseen" tulokseen jo useita viikkoja. Olin käsitellyt ne pettymyksen tunteet jo aiemmin eikä lopullisen tuloksen näkeminen enää nostanut pettymystä pintaan kovinkaan pahasti. Toki tunne oli ikävä, sillä tämä oli jo toinen epäonnistunut yritys.
Seuraavana päivänä opintopolkuun ilmestyi biokemian tulokset ja silloin koin positiivisen järkytyksen, kun näin että olin varasijalla välillä 10-20. En nimittäin lukenut ollenkaan kirjaa mikä pääsykoetta varten olisi pitänyt lukea. Biokemialle otetaan sisään kuitenkin vain 30, joten varasijalta xx sisäänpääseminen on täysi mahdottomuus.
Lopullista varmistusta tulevasta opiskelupaikastani jouduin odottamaan vielä taas seuraavaan päivään, ja kun avasin Opintopolun ruokatunnillani töissä outo ja täysin odottamaton tunne valtasi mut. Kemian opiskelu yliopistossa ei missään vaiheessa ollut mulle se mieluisin vaihtoehto vaan mieluummin aloittaisin syksyllä opinnot lääkiksessä. Kuitenkin kun näin kemian kohdalla tummennetun tekstin hyväksytty sykkeeni kiihtyi ja suu vääntyi hymyyn. Valituksi tuleminen kahden varasijan jälkeen oli ihan mieletön tunne, vaikka opiskelupaikka kemialla ei se ykkös- tai kakkostoive ollutkaan ja vaikka kyseinen opiskelupaikka sijaitsee yli 300 kilometrin päässä kodista, perheestä ja ystävistä.
Kuluneen viikon aikana on tapahtunut paljon enkä viitsi tunkea kaikkea sitä tähän postaukseen. Kirjoitan viikonlopun aikana toisen postauksen, jossa kerron niistä asioista.
Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on paljon lukijoita, jotka myös hakivat lääkikseen! Miten teidän kävi? Kertokaa ihmeessä oma tarinanne kommenttiboksissa tai lähettäkää se blogin sähköpostiin. Mua kiinnostaisi kuulla! :)
Ikävä kuulla, ettei lääkiksen ovet sinulle auenneetkaan tällä kertaa, mutta ei se maailma siihen kaadu ja ainakin itsellä siitä se seikkailu vasta alkoi. Tosiaan tämä kevät oli jo neljäs kerta kun kävin lääkiksen pääsykokeissa. Siitä oli jo tullut jokakeväinen rituaali enkä enää oikeastaan edes kauheasti elätellyt toivoa sisäänpääsystä. No, yllätys olikin melkoinen kun näinkin oman nimeni keikkuvan hyväksyttyjen listalla.
VastaaPoistaViimeiset kaksi vuotta opiskelin fysiikkaa ylipistolla ja kävin töissä.Turha kuitenkaan ajatella, että vaikka ei lääkikseen vielä päässytkään, tämä aika olisi jonkinlaista limboilua tai pelkästään odottelua ja valmistautumista ensi vuotta varten. Ainakin minulle tämä aika on ollut parasta elämässä. Olen tutustunut moniin aivan mahtaviin ihmisiin, opiskellut mielenkiintoisia asioita ja kypsynyt ihmisenä järkyttävän paljon. Lyhyesti: ota ilo irti tästä ajasta. Käy bileissä, tutustu ihmisiin, ota kursseja jotka kiinnostavat sinua äläkä vain mene mistä aita on matalin.
Kahden kevään lukemisen jälkeen sinulla on jo perustiedot hallussa ja lukeminen muuttuu helpommaksi. Etsi mahdollisimman monipuolisesti luettavaa, ei pelkästään lukion kirjoja vaan myös valmennuskurssikirjoja tai vaikka lääkiksen alkukurssien kirjoja ja mieluusti lukion oppimäärää syvemmin.
Ennen kaikkea: Et ole ainoa, joka ei päässyt heti ensiyrittämällä (kröhöm, neljäs hakukerta) eikä ponnistelusi ole menneet hukkaan. Mikäli haet vielä lääkikseen Ouluun, niin toivottavasti näemme siellä ensi vuonna.Joka tapauksessa Onnea matkaan, minne ikinä tiesi viekin!
Kiitos vinkeistä ja tsempistä! :) Jotenkin on tullut ajateltua tuota tulevaa vuotta juuri sellaisena "limboiluna" ja odotteluna, mutta tosiaan pitää ennemmin ottaa ilo irti ja nauttia, kuin kitua kotona ja harmitella asiaa.
Poista