Tässä postauksessa esitellään toinen blogin vierailevista bloggaajista: Joonas. Joonaksen postaukset ovat lääkisopiskelijan näkökulmasta eli Joonas opiskelee lääkiksessä nyt ensimmäistä vuotta. Postauksia tulee nyt kolme, eli tämän lisäksi huomenna ja ylihuomenna, muistakaa siis käydä tsekkaamassa myös ne!
KURKISTUS ESIRIPUN TAAKSE
KURKISTUS ESIRIPUN TAAKSE
Moi!
Vähän erilainen blogipostaus tällä kertaa: Aion nimittäin puhua, millaista opiskelu
LÄÄKIKSESSÄ on kuhan sinne on ensin päässyt. Vähän taustatietoja ensin: olen 22-vuotias oululainen nuori mies. Pääsin
vihdoin lääkikseen tänä vuonna neljännellä hakukerralla eli takana on nyt huimat kaksi ja puoli kuukautta
opiskelua lääkiksessä. Sekin tuntuu jo ikuisuudelta. Tämä ei ole kuitenkaan
ensimmäinen kerta kun olen tutustumassa yliopistoelämään, sillä vietin kaksi
vuotta Oulussa fysiikan opiskelijana.
Kaiken kaikkiaan opiskelu lääketieteellisessä tiedekunnassa on yllättävän erilaista verrattuna muihin koulutusaloihin yliopistossa ja, ehkä jopa lähempänä lukio-opiskelua. Pakollista opetusta on paljon eikä lukujärjestyksessä ole käytännössä mitään valinnaista. Töitä kyllä joutuu tekemään paljon, mutta jos selvisi pääsykokeisiin luvusta, se ei tunnu enää miltään.
Kaiken kaikkiaan opiskelu lääketieteellisessä tiedekunnassa on yllättävän erilaista verrattuna muihin koulutusaloihin yliopistossa ja, ehkä jopa lähempänä lukio-opiskelua. Pakollista opetusta on paljon eikä lukujärjestyksessä ole käytännössä mitään valinnaista. Töitä kyllä joutuu tekemään paljon, mutta jos selvisi pääsykokeisiin luvusta, se ei tunnu enää miltään.
Ehdin jo tänä keväällä ajatella että, onko tässä enää mitään
järkeä enää edes hakea. Olin jo yrittänyt ja epäonnistunut kolme kertaa, ehkä
minusta ei vain ollut lääkikseen, ehkä en vain ole tarpeeksi hyvä. Kaiken
lisäksi olin jo niin vanhakin, ei sitä koko elämää voi vain opiskeluun käyttää,
pitäisihän se joku tutkintokin saada ennen kolmeakymppiä.
No, kaipa olen liian itsepäinen ja tyhmä luovuttamaan, koska en selvästikään kuunnellut itseäni. Nyt täällä opiskellessani tälläiset aatokset tuntuvat täysin kohtuuttomilta.
No, kaipa olen liian itsepäinen ja tyhmä luovuttamaan, koska en selvästikään kuunnellut itseäni. Nyt täällä opiskellessani tälläiset aatokset tuntuvat täysin kohtuuttomilta.
Porukkaa on kaikenikäistä ja useimmilla muillakin on jo
useampi hakukerta takana. Mutta pääasia on, ettei ketään oikeastaan kiinnosta
kauhiasti muiden menneisyys, nyt ollaan samassa veneessä ja piirit ovat
pienet.(tai no, suhteellisen pienet: meidänkin vuosikurssilla on 145 yleisen
opiskelijaa ja viitisenkymmentä hampaalaista.) Ihmisiä kannustetaan todella
aktiivisesti tutustumaan toisiinsa, erityisesti omaan vuosikurssiinsa, mutta
myös vanhempiin opiskelijjoihin ja myös opetushenkilökuntaan, mikä oli aivan
ennenkuulumatonta ainakin fysiikalla.
Tutustuminen tapahtuu tietenkin erilaisissa bileissä, urheilukerhoissa, moninaisissa harrastejärjestöissä ja vähintäänkin pakollisissa harjoitustöissä, joissa porukka on jaettu pienryhmiin. Se auttaa kummasti tutustumaan toiseen ihmiseen, kun pistelette toisianne neuloilla tai työnnätte metallitikkuja nieluun. Suosittelen kokeilemaan.
Myös spontaanimpia tapahtumia järjestetään. Esimerkiksi kun tätä kirjoitan olen juuri tullut juoksulenkiltä parinkymmenen muun fuksin kanssa. Varsinkin aluksi oma noin kymmenen hengen pienryhmä on totta kai se sosiaalinen ankkuri johon turvautua. Kaiken tämän seurauksena on lopulta todella tiivis opiskelijaporukka, huolimatta väenpaljoudesta.
Tutustuminen tapahtuu tietenkin erilaisissa bileissä, urheilukerhoissa, moninaisissa harrastejärjestöissä ja vähintäänkin pakollisissa harjoitustöissä, joissa porukka on jaettu pienryhmiin. Se auttaa kummasti tutustumaan toiseen ihmiseen, kun pistelette toisianne neuloilla tai työnnätte metallitikkuja nieluun. Suosittelen kokeilemaan.
Myös spontaanimpia tapahtumia järjestetään. Esimerkiksi kun tätä kirjoitan olen juuri tullut juoksulenkiltä parinkymmenen muun fuksin kanssa. Varsinkin aluksi oma noin kymmenen hengen pienryhmä on totta kai se sosiaalinen ankkuri johon turvautua. Kaiken tämän seurauksena on lopulta todella tiivis opiskelijaporukka, huolimatta väenpaljoudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysymyksiä, toiveita, ideoita..?