Kuten olen blogissa muutaman kerran maininnut, opiskelen tällä hetkellä kemiaa yliopistossa. Menossa on ensimmäinen vuosi ja kursseja takana vielä toistaikseksi melko vähän. Kuitenkin sen verran, että uskallan vähän listailla kemian opiskelun hyötyjä ja "haittoja" liittyen lääkikseen hakemiseen. Osa hyödyistä ja "haitoista" liittyy myös ihan yleisesti mihin tahansa alaan ei siis pelkästään kemiaan. Nämä ovat henkilökohtaisia mielipiteitäni, joten näistä voi olla montaa mieltä..
Hyödyt:
+ laskurutiini ~ laskurutiinin merkitystä ei voi vähätellä pääsykoetilanteessa, jossa aika on kortilla ja tehtäviä on enemmän kuin mihin aika riittää
+ lukioasioiden kertaaminen ~ parilla ensimmäisellä kemian peruskurssilla kertautuu suurin osa lukion kemian oppimäärästä, mistä luonnollisesti on hyötyä pääsykokeisiin lukemista ajatellen
+ lukiotietojen laajentuminen ~ peruskursseilla tulee heti ensimmäisestä kurssista alkaen asiaa, joka ei lukion oppimäärään kuulu. Uudet asiat kuitenkin laajentavat kemian ymmärrystä ja uskon, että lukiopohjaa laajemmasta tietotaidosta ei ainakaan haittaa pääsykokeessa ole.
+ opiskelurutiini ~ välivuoden aikana huomasin, että rutiini opiskelemiseen ja lukemiseen oli kadonnut lähes täysin, joten kemian (tai minkä tahansa muun alan) opiskelujen avulla opiskelurutiini kehittyy uudelleen/pysyy yllä syksyn aikana, mikä helpottaa puolestaan kevään pääsykoelukuja
+ ajattelun kehittyminen ~ olen huomannut kuluneen puolen vuoden aikana, kuinka paljon yliopisto-opiskelu kehittää omaa ajattelua. Lukiossa monesti opettelin asioita vain ulkoa ja pärjäsin sillä oikein hyvin, mutta yliopistossa asiaa tulee yhdelläkin kurssilla niin paljon, ettei sitä yksinkertaisesti voi opetella ulkoa vaan se todella on ymmärrettävä ja sisäistettävä.
Haitat:
- opiskelu vaatii panostusta ~ kun on opiskelupaikka, niin se vaatii työtä ja panostamista. Se vaatii työtä myös silloin kun pitäisi lukea pääsykokeisiin = se vie aikaa pääsykokeisiin lukemiselta. Jos et kerrytä tiettyä määrää opintopisteitä, joudut maksamaan tukia takaisin jossain vaiheessa ja niin edelleen..
- kaikesta opitusta ei ole hyötyä ~ kemia on laaja tiede ja jo ensimmäisenä vuotena on kursseja, joilla käsitellään lukuisia eri aiheita. Esimerkiksi itsestäni tuntui todella turhauttavalta istua pakollisella kurssilla, jolla käsiteltiin mm. maata, ilmaa ja vettä kemian kannalta.
Olisko suurin miinus kuitenkin ensikertalaisuuden menettäminen? Sehän vie sut aika paljon pienempään kiintiöön.
VastaaPoistaNiinhän se vie ja tokihan se on "negatiivinen" asia, mikä opiskelupaikasta seuraa. Tässä postauksessa halusin kuitenkin keskittyä varsinaisen opiskelun vaikutuksiin liittyen pääsykokeeseen, en siihen miten itse opiskelupaikka vaikuttaa sisäänpääsyyn. :)
VastaaPoistaOlen itse ensikertalaiskiintiöön tänä vuonna kuuluva hakija, mutta en juurikaan nää mitään ongelmaa tästä uudesta kiintiöstä koituvan siihen kuulumattomille. Suuri osa hakijoista on ensikertalaisia. Harvempi kuitenkin lähtee vaihtamaan enää alaa yliopiston jälkeen tms.
VastaaPoistaTuttuni työskentelee Turun yliopistolla nimenomaan lääketieteen professorina ja sanoi juuri itsekin, että luultavasti kiintiöillä ei tule olemaan juurikaan merkitystä. Ensikertalaisia on menneinäkin vuosina päässyt se 65% sisään, kun otetaan huomioon siis se, että ensikertalainen ei ole ensimmäistä kertaa hakeva, vaan nimenomaan ensimmäistä korkeakoulupaikkaa vastaanottamassa. Omasta mielestäni kiintiöstä on turha panikoida, sillä mahdollisuudet pysyvät kyllä edelleen ihan samoina kun otetaan huomioon se mistä lääkikseen haetaan. Tuntuuhan se varmasti aluksi kauhealta, että kuuluu vaan 35%:n joukkoon, mutta täytyy muistaa että siihen sisäänpääsevän 65% joukkoon kuuluu huomattavasti enemmän hakijoita.
Toivotaan, että asia on juurikin noin! Tsemppiä kevääseen :)
VastaaPoistaOlen myös opiskellut kemian laitoksella Jyväskylässä vuoden ja mielestäni siitä oli enemmän hyötyä kuin haittaa. Asioiden syvempi ymmärtäminen tekee soveltamisesta helpompaa etenkin fysiikassa. Ja kun suunnitteli lukkarin siten, että suurin osa oppareista tuli hankittua jo syksyn aikana, ei keväälle jäänyt paljoakaan opiskeltavaa. Toki en edes yrittänyt haalia sitä 60op vaan menin sieltä mistä aita oli matalin eli lopulta kasassa oli vain 43 op.. :D luetko pelkkiä kemian kursseja vai myös biologiaa ja fysiikkaa? (Tsemppiä opintoihin!) :)
VastaaPoistaJoo uskon myös, että tästä vuodesta on enemmän hyötyä kuin haittaa. Mulla on vähän sama suunnitelma eli syksyllä ja alkukeväästä kerään mahdollisimman paljon opintopisteitä ja loppukevät mennään yhdellä ainoalla kurssilla.
VastaaPoistaOlen ottanut kemian kurssien lisäksi muutaman fysiikan ja bilsan kurssin. Kiitos tsempistä :)
Huom, ensikertalaisia eivät ole ensimmäistä korkeakoulupaikkaa vastaanottavat, vaan ne, jotka ovat ottaneet paikan vastaan vuoden 2014 keväällä tai sen jälkeen ;) Olen itse opiskellut kolmessa yliopistossa ja haen nyt lääkikseen, mutta olen ensikertalainen (äiti siitäs sait, ei kannattanut valmistua..). En vain ymmärrä, miksi väkisin haluaa mennä siihen pienempään kiintiöön, kun mahdollisuus olisi se myös välttää. Ajatustaan saa syvennettyä ja laajennettua ilman kolmen kuukauden (tai jos jatkaa kevään niin tokihan se aika on vähän pidempikin - jos siis ylipäätään pystyy samalla täysipäiväisesti lukemaan pääsykokeisiin) yliopisto-opintojakin. Tietysti hyvä jos blogin kirjoittajalle tästä on ollut enemmän hyötyä. Ja koska lääketieteen professori sanoi näin niin sehän on Totuus (tietysti kunnioitan lääketieteen professoreita ei siinä mitään, mutta mulle ei tässä asiassa sinänsä oo niin väliä vaikka sen olis sanonu Barack Obama, joskus asioita kannattaa ajatella myös itse eikä vain tuijottaa statuksiin).
VastaaPoistaMiettikääpä nyt: esim. jos otetaan vaikka 120 yleislääkikseen, joista 65% ensikertalaisille, se tekee 78 paikkaa. Jäljelle jäävät 42 paikkaa täytetään paremmuusjärjestyksessä lopuille. Okei - todennäköistähän se on, ettei se ihan suunnattomasti vaikuta, mutta miksi ottaa riskiä?
Opiskelupaikan vastaanottamiseen liittyy varmasti paljon muitakin syitä kuin ajatuksen kehittyminen. Tai ainakin itseni kohdalla liittyi. Voin kokemuksesta kertoa, että vaikka vuosi työelämässä opetti todella paljon, niin eihän se herkkua ole työskennellä lukiopohjalla ilman mitää ammattitutkintoa.
VastaaPoistaOpiskelematta ei kuitenkaan tutkintoa tai ammattia saa ja jos viettää useamman vuoden pois opiskelijamaailmasta, sinne palaaminen on aina vaikeampaa ja vaikeampaa. Tuskin kukaan "väkisin haluaa mennä siihen pienempään kiintiöön", mutta realiteetit on kuitenkin kohdattava ja tehtävä mikä on itselle parhaaksi. Mieluummin opiskelen kemiaa 9 kuukautta ja joudun pienempään kiintiöön kuin makaan kotona päivät pitkät.
Itse olen fysiikalla ollut syksystä lähtien ja kokoajan olen tiennyt että lääkikseen haen ja hain viime vuonnakin ylppäreiden jälkeen mut en siis päässyt sisään. Olin tosi epävarma otanko tän yliopistopaikan vastaan mut onneks äiti tsemppas sit ja lähin pois kotikotoa (400km). Hetkeekään en oo katunu ensikertalaispaikan menettämistä, sillä tää on antanu mulle niin paljon enemmän kuin jos oisin jääny opiskeluvapaata välivuotta pitämään. Mun motivaatio on ihan huipussaan ja etenkin fysiikan ymmärtäminen on parantunu huikeesti. Meilläkin on lukion asioita kerrattu oikeastaan joka kurssilla, mut meneehän se toki hieman ylikin välillä. Ja lisäks tietty kemian ja bilsan kursseja!
VastaaPoistaFyssan opiskelu on (myös fysiikalta lääkikseen ponnistaneiden kavereiden mielestä) kyllä rankkaa ja demot ei oo mitään helpoimmasta päästä, mut itsekin olen tehnyt tästä keväästä todella helpon yliopiston osalta.
Mä en jaksa uskoo siihen kiintiöön niin paljoo et välittäisin siitä, koska jos sinne sisään haluaa nii sinnehän pääsee kun vaan paiskoo hommia tarpeeks.
Sulla on hyvä asenne! Jatka vaan samalla asenteella, niin varmasti sujuu hyvin pääsykokeissa. Tsemppiä kevääseen :)
VastaaPoista