Ylioppilaskirjoitusten korottaminen

Kävin viime maanantaina hakemassa lukiolta todistuksen kemian yo-kirjoitusten arvosanan korottamisesta. En ole aiemmin tainnut täällä blogissa puhuakkaan mitään siitä, minkä lopullisen arvosanan YTL minulle soi kemian kirjoituksista tänä keväänä.

Muutama viikko sitten sain ilokseni kuulla kirjoittaneeni kemiasta L:n. Mun koe lähti alustavan tarkastuksen jälkeen 44 pisteellä, mutta lautakunnassa pisteet nousi 45:teen.

Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2014 ja syksyllä 2013 kirjoittamani kemia oli todistuksessani C. Sitä oli siis syytä korottaakkin, siihen nähden, että kemia oli lukiossa yksi lempiaineistani. En sano C:n olevan huono arvosana, mutta kun saat sen lempiaineestasi, jota olet opiskellut lukiossa kolme vuotta hikihatussa, niin C ei suoraan sanottuna paljoa lämmitä. Olin miettinyt korottamista jo heti syksyllä 2014 ja sen jälkeen joka syksy ja kevät, kunnes tänä keväänä päätin sen tehdä, ja jälkikäteen sanottuna, hyvä että tein. Parempaa tulosta en olisi voinut saada.

Mun tavoite oli korottaa arvosanaa edes M:ään tai E:hen, enkä olisi todellakaan uskonut, että mun osaaminen riittää L:ään. Olin siis todella yllättynyt ja iloinen, kun kuulin tuloksen.

Jos joku teistä on pettynyt omiin tuloksiinsa, niin suosittelen harkitsemaan korottamista. Se vaatii paljon lukemista ja työntekoa, mutta tuloksen paraneminen on sen arvoista. Ja jos tulos ei parane, niin ainakin tietää yrittäneensä parhaansa. Suurimpaan osaan jatkokoulutuspaikoista huomioidaan ylioppilaskokeiden tulokset, joten mitä paremmat ne on, sitä paremmat mahdollisuudet on tulla valituksi.

Minä korotin arvosanaani samassa lukiossa, josta itse kirjoitin ylioppilaaksi, mutta korottaminen on mahdollista myös aikuislukioissa. Aikuislukiossa on myös mahdollista käydä ko. aineen kursseja uudelleen, joten siihenkin mahdollisuuteen kannattaa tutustua, jos tuntuu siltä ettei itsenäinen opiskelu riitä.

Kemian ylioppilaskirjoitukset

Kirjoitin kemian syksyllä 2013 ja se oli ensimmäinen reaali, jonka kirjoitin. En yllättynyt kovinkaan paljoa siitä, että kemian koe ei mennyt aivan putkeen. Sain siitä paljon huonomman kuin mitä tavoittelin ja mietin kemian uusimista niin syksyllä 2014 kuin keväällä 2015:kin. Tulin kuitenkin kummallakin kerralla siihen tulokseen, ettei aikaa ollut tarpeeksi. Syksyllä 2015 kemiaa opiskellessani päätin kuitenkin, että tulevana keväänä on mun aika kokeilla korottaa arvosanaa.

Kemian opiskelu yliopistossa antaa hyvät pohjat korottamiseen ja nyt lukiokirjoja lukiessani olen huomannut, kuinka paljon mun ymmärrys kemian suhteen on kasvanut näiden reilun kuuden kuukauden opintojen aikana. On siis jopa toivoa, että saan arvosanaani korotettua.

Olen myös huomannut sen, että lukiokirjoissa on yllättävän paljon asioita, joita ei ole vielä yliopiston kursseilla käsitelty. Niitä olen viime viikkoina yrittänyt parhaani mukaan palautella mieleeni. Lukiossa myös lasketaan paljon enemmän kuin yliopistokursseilla, joten erityisesti viimeisen viikon olen näpytellyt laskinta ahkerasti ja plärännyt Maolia kannesta kanteen, jotta aika ei keskiviikkona kulu vääriin asioihin.

En ole ottanut kokeesta suurempaa stressiä itselleni ja olen yllättävänkin rauhallisin mielin näin 36 tuntia ennen kokeen alkua. Siitä saa kuitenkin erillisen todistuksen, jota ei tarvitse kenellekkään näyttää, mikäli käy niin hassusti ettei arvosana korotu..

Olen lukenut kemiaa ylppäreitä varten kuitenkin sen verran, että keskiviikon jälkeen saan keskittyä jonkin aikaa pelkästään biologiaan ja fysiikkaan. Toki kemiaa pitää vielä kevään mittaan lukea lisää, mutta ainakin sitä ennen aion lukea loput bilsan ja fysiikan kirjat. Odotan jo innolla, että pääsen takaisin bilsan kirjojen kimppuun ja aloittamaan fysiikan kirjat, sillä kemiaa on sattuneesta syystä viime kuukausina tullut opiskeltua aikas paljon..

[caption id="attachment_54363" align="aligncenter" width="720"] Kuva: Katja Kuivalainen[/caption]