Tähtien tavoittelija: Time to say goodbye

Tämä postaus on vierailevan bloggaajan Tähtien tavoittelijan käsialaa. Tähtien tavoittelijan aiemman postauksen löydät täältä.

On aika jättää vierailevan bloggaajan roolini taakse. Viime syksynä ryhtyessäni tähän tehtävään en tiennyt, kuinka minun kävisi. Epävarmuutta tilanteeseeni toi lähestyvä kuopuksen syntymä ja vauva-aika, jota on mahdotonta ennakoida. Luku-urakkaa aloittaessani en voinut tietää, pääsisinkö edes pääsykokeeseen asti vai pitäisikö opiskelu keskeyttää vaativan perhe-elämän vuoksi. Olen äärimmäisen kiitollinen rauhallisesta vauvasta, joka mahdollisti opiskeluni, sekä tietysti puolisoni antamasta tuesta tässä valtavassa urakassa.

Kulunut vuosi on ollut kaikessa hektisyydessään elämäni paras. Tällä hetkellä olen edelleen äitiyslomalla, joka päihittää kaikki aiemmat äitiyslomat. Olen ehkä vähän hullu, mutta olen nauttinut aivan älyttömästi koko opiskeluprosessista! On ollut ihanaa syventyä fysiikan kinkkisiin laskuihin, kemian kommervenkkeihin ja biologian pieniin tärkeisiin yksityiskohtiin. Opiskelu on tuonut tarvitsemaani vaihtelua perhe-elämään ja ollut ”omaa aikaani”, jolloin olen saanut rauhassa puurtaa minulle merkityksellisen asian parissa. (Aika on jo kullannut muistot tehokkaasti, kuten ehkä havaitsette ;))

Vaikka saan tämän ehkä kuulostamaan helpolta, todellisuus on kaikkea muuta. Kulunut vuosi on ollut myös elämäni raskain. Taustallani on monia asioita, joiden vuoksi elämäni ei ole ollut helppoa eikä tule sitä olemaankaan vielä vuosikausiin. Vuodenvaihteessa tuntui hetkisen melkoisen mustalta, mutta ilokseni olen nyt huomannut valon lisääntyneen elämässäni huomattavasti. En pidä mitään itsestäänselvyytenä, vaan koetan aina muistaa, että asiat voisivat olla hyvin paljon huonomminkin. Se, joutuuko unelma-ammattiin pääsemisen vuoksi lukemaan pääsykokeeseen kuukauden vai viiden vuoden ajan, on loppujen lopuksi opiskelupaikan saamisen jälkeen täysin merkityksetöntä.

Olen perheeni kanssa jättämässä entisen elämämme taaksemme. Tulevaisuus on taloudellisesti heikompi kuin nykyinen elämämme, mikä vaatii varmasti sopeutumista koko perheeltä. Joudumme luopumaan paljosta, mutta haluan ajatella, että saamme tilalle enemmän. Tulevaisuuden epävarmuudesta huolimatta päällimmäisinä tunteinani ovat innostus ja jännitys. Uusi alku, mahtavaa! Ja toivon mukaan opiskeluaika ei kestä loppuelämää :)

Olen tyytyväinen siihen, että päätin jakaa hakuprosessini teidän kanssanne. Jos yksikin lukija on tarinastani saanut pontta pyrkiä kohti unelmaansa, olen enemmän kuin onnellinen. Muistakaa, että (lähes) kaikki on asenteesta kiinni! Olosuhteet ovat mitä ovat, mutta tehkää kaikkenne, olkaa rohkeita, määrätietoisia ja sinnikkäitä. Jos niin päätätte, tulevaisuus on teidän!

Kaikkea hyvää kaikille lukijoilleni ja toivottavasti tekemänne työ palkitaan! Jos jotakuta kiinnostaa tarinointini jatkossakin, oma blogini löytyy osoitteesta arjenunelmientasapaino.blogspot.fi

Tähtien tavoittelija: Ohi on!

Tämä postaus on vierailevan bloggaajan Tähtien tavoittelijan käsialaa. Tähtien tavoittelijan aiemman postauksen löydät täältä.

En sitten malttanut olla hiljaa heinäkuuhun asti… Pääsykoe on nyt (onnellisesti?!) ohi, joten on aika vähän purkaa tämänkertaista kokemusta. Koesalista poistuin noin seitsemän tuntia sitten ja saavuimme juuri äsken kotiin, joten tässä uunituoreet fiilikset.

Päällimmäisenä tunteena on väsymys. Olimme eilen hotellilla vasta iltakahdeksan jälkeen, ja Suomi-peli oli pakko katsoa – enkä kadu. Lisäksi heräsin yöllä klo 4.35 enkä ollut enää millään saada unta. Kello soi kuudelta, mutta torkahdin – hups – ja heräsin kahdenkymmenen minuutin kuluttua. Tuli kiire aamupalalle ja sieltä koepaikalle. Kupillisen kahvia sain alas.

Koe jännitti etukäteen, mutta kun pääsin koepaikalle, pahin jännitys oli tiessään. Juttelin niitä näitä muiden kokelaiden kanssa matkalla koesaliin. Paikalleni päästyäni ei jännittänyt enää yhtään, hymyilytti vain ja odotin, milloin saisi kääntää paperit. Koko koe meni virnistellessä varmaan aika typerännäköisesti, koska oli vaan niin mukavaa. Oli mukavaa olla kokeessa. Oli mukavaa huomata, että jopa osaa jotakin. Oli mukavaa, että aikaa tuntui olevan ruhtinaallisesti. Oli mukavaa, kun tiesin, että kun saan tämän tehtyä, pääsen lomalle ainakin hetkeksi.

En osaa yhtään sanoa, miten koe meni. Kokeen aikana oli hyvä fiilis, joka jatkui kokeen jälkeenkin jonkin aikaa. Viime vuonna kokeen jälkeen oli lähes samanlainen fiilis, joten se nyt ei kerro mitään. Kokeessa ei ollut aineistoa, mikä vähän harmitti, koska koen olevani vahvimmillani esim. viime vuoden pääsykokeen kaltaisessa kokeessa. Hetken tehtäviä taivasteltuani aloitin rastimalla monivalinnoista sellaiset, jotka ensinäkemältä vaikuttivat selkeiltä. Sen jälkeen tein sopivassa järjestyksessä tehtäviä eteenpäin, ja koko kokeen kävin alusta loppuun suunnilleen kolme kertaa, jotta kaikki tuli tehdyksi. En mene sen kummemmin yksityiskohtiin, koska ensinnäkään en enää muista tarkkaan yksittäisiä tehtäviä enkä toiseksi halua liiaksi muistella koko koettelemusta :D

Jännitys ei estänyt selkeää järjenjuoksua enkä mennyt paniikkiin missään vaiheessa. Pysyin siis hyvin rauhallisena koko ajan, mikä olikin päätavoitteeni. Tein tehtävät maltilla ja pyrin huolellisuuteen. Vältin hyppimistä tehtävästä toiseen, mutta siirryin rivakasti eteenpäin, jos en heti osannut. Ennen yhtä olin jo tehnyt kaikki tehtävät niin hyvin kuin osasin ja loppuajan kävin kokeen vielä huolella läpi tarkastaen jokaisen tehtävän vielä erikseen.

Summa summarum: kokeesta ei jäänyt minulle jossiteltavaa. Jos en pääse, tiedän sen johtuvan heikoista taidoista, en olosuhteista. No, okei, voisin syyttää esim. huonoja yöunia tai väärän värisiä sukkia (äiti on sanonut, että yllä pitää aina olla punaista, koska se tuo itsevarmuutta!), mutta en nyt lähde siihen. Olen tyytyväinen suoritukseeni, kävi miten kävi. Tein parhaani, ja jos se ei riitä, joudun aivan ansaitusti opiskelemaan lisää ensi vuotta varten.

Tuloksia odotellessa!

Ps. Laskin huvikseni tämän hakukerran aikana käyttämäni vihot aikavälillä elokuu 2015 – toukokuu 2016. Saldoksi sain lähes 8 täyttä vihkoa fysiikan laskuja, 5 täyttä vihkoa kemian tehtäviä ja 3,5 vihkoa biologiaa sekä lisäksi 3 vihkoa vanhoja pääsykoetehtäviä ja sekalaisia tehtäviä kaikesta pääsykokeeseen liittyvästä. Järjetön määrä. Uurastettu siis on, nyt on aika levätä :D

Tähtien tavoittelija: Jo huhtikuu!

Tämä postaus on vierailevan bloggaajan Tähtien tavoittelijan käsialaa. Tähtien tavoittelijan aiempia postauksia löydät mm. täältä.

Moikka taas! Viimeksi kirjoittelin helmikuussa ja nyt on jo huhtikuu. Pääsykokeeseen on 1,5 kuukautta aikaa. Hui.

Opiskelu on sujunut ihan kivasti olosuhteisiin nähden. Luen suunnilleen 30 tuntia viikossa hyvin karkeasti arvioiden. En seuraa tarkasti opiskeluaikaani vaan ennemmin sitä, mitä saan aikaan –jos saan. Esimerkiksi tänään on ollut hyvin hyvin takkuista, joten pidän suosiolla vapaapäivän ja aloitan huomenna heti aamusta.

Nyt käsittelyssä ovat hormonit, joita olen vältellyt tähän asti :) Esikoisen kanssa uusi yhteinen harrastus on anatomian ja fysiologian opiskelu (”Mikä solu tuo on?” kysyi hän, kun kuvassa olivat aivot :D). Koko viime viikonlopun pyhitin opiskelulle, kun olimme kuopuksen kanssa kaksin kotona. Onneksi hän on rauhallinen ja tyytyväinen opiskelukaveri, oikein mallitapaus!

Ei tässä sen ihmeempiä kuulumisia. Välillä iskee kunnon ahdistus, kun mistään ei tule väsymyksen takia mitään, mutta toisinaan saan muutamassa tunnissakin ihan kunnolla laskuja aikaiseksi. Jotenkin on silti hyvä fiilis, vaikken todellakaan tiedä, miten tämä päättyy. Hakupaperit on nyt heitetty Opintopolkuun, joten sekin puoli on kunnossa. Haen eri paikkaan kuin viimeksi, joten jos oikein hyvin käy, syksyllä muutamme uudelle paikkakunnalle.

Motivaatio on pysynyt hyvällä tasolla lähes koko ajan. Pieni notkahdus kävi tuossa viime kuun puolella, kun tuntui, etten opi mitään enkä varsinkaan riittävän nopeasti. Itseopiskelu luo myös epäilyksiä itselle omasta osaamistasosta. Eteneminen tuntuu todella hitaalta, mutta olen itselleni sanonut, että on parempi osata yksi asia kunnolla kuin viisi sinnepäin. Yritän siis keskittyä olennaiseen ja niitä epäolennaisempia asioita opettelen sitten, kun tärkeimmät ovat hallussa.

Energiatasonikin ovat nousseet sitten viime postaukseni. En ole koskaan oikein välittänyt kevätauringosta, se on jotenkin liian kirkas makuuni, mutta tänä vuonna olen toivonut runsaasti keväistä auringonpaistetta. Olen niitä ihmisiä, joilla säätila vaikuttaa mielialaankin, joten lukeminenkin (tosin sisätiloissa) sujuu paremmin kauniissa säässä ;) Lisääntynyt valo korvaa myös unenpuutettani, eikä enää väsytäkään samalla tavalla kuin talvella. Vielä kun loppuun asti jaksan uurastaa, niin lopputuloksesta riippumatta voin olla tyytyväinen itseeni.

Tsemppiä lukemiseen teille muillekin!

Kyselyn purku ja somekanavat

Avasin blogiin liittyvän kyselyn muutama viikko sitten ja vastauksia onkin tullut oikein mukava määrä. Lupasin tehdä kyselystä pienen yhteenvedon tänne bloginkin puolelle, joten tässä sitä nyt tulee.

Kyselyn tarkoituksena oli kartoittaa blogin tämän hetkisen sisällön kiinnostavuutta ja teidän postaustoiveitanne ja -ideoita. Halusin myös tietää mikä postauksissa herättää lukijoiden kiinnostuksen ja kuinka suuri merkitys on esimerkiksi postauksen otsikolla.

Otsikon vaikutus postauksen kiinnostavuuteen jakoi mielipiteet kahteen ääripäähän. Osa lukijoista oli sitä mieltä, että otsikolla on melko suuri merkitys siihen lukevatko he kyseisen postauksen ja toinen osa oli sitä mieltä, että otsikon vaikutus postauksen lukemiseen on melko pieni. Tottakai muutamiakin näistä poikkeavia ääniä mahtui mukaan.

Suurimman osan kiinnostuksen postauksissa herättää ensimmäinen kappale. Kuvien ja otsikon merkitys oli huomattavasti ensimmäistä kappaletta pienempi.

Blogin ulkoasun merkitys kiinnostavuuteen jakoi mielipiteet tasaisesti melko tärkeästä ei ollenkaan tärkeään. Yksikään vastaajista ei kokenut ulkoasun merkitystä erittäin tärkeäksi, mikäli sisältö on kunnossa.

Blogissa on tähän mennessä nähty hyvin vähän itseotettuja kuvia ja niitä toivottiin vastauksissa niin paljon, että alan ehdottomasti panostamaan siihen. Reilusti yli 60 % vastaajista oli sitä mieltä, että itseotettuja kuvia pitäisi tulevaisuudessa olla enemmän. 

Jatkuvista postauksista (kuukausittaiset lukusuunnitelmat ja vierailevat bloggaajat) selkeästi suuremman suosion keräsi vierailevat bloggaajat-sarja. Sitä äänesti 75 % vastaajista. 

Postauksista lisää toivottiin pääsykoeaiheisia postauksia ja niitä on ehdottomasti tulossa lisää. Postaustoiveissa esille nousi mm. syvempää pohdintaa pääsykokeisiin liittyen, postausta motivaatiosta, tunteista, lukutaktiikasta jne. Toiveissa oli myös postauksia jokapäiväisestä elämästä ja ajatuksista, muistisäännöistä, lääkikseen hakemisen syistä...

Kyselyn pohjalta saan nyt kehitettyä blogia ja sen sisältöä. Olen jo kirjannut ylös lukuisia postausideoita niin pääsykokeisiin kuin niiden ulkopuoliseenkin elämään liittyen. Suurin osa postauksista tulee liittymään jollain tavalla opiskeluun ja pääsykokeisiin, mutta jatkossa tulen ujuttamaan mukaan myös muuta. Blogi tulee kokemaan suuria muutoksia lähiviikkoina, mutta niistä kerron lisää myöhemmin. ;)

Lisäinfoa odotellessa voitte käydä seuraamassa blogia Instagramin ja Pinterestin puolella. Etenkin Instagramissa aion julkaista tiheämmin kuvia luku-urakasta, motivaatioquoteja ja vähän kaikkea muutakin. 

Tähtien tavoittelijan kuulumisia: Ensimmäinen kierros (kohta) purkissa!

Tämä postaus on vierailevan bloggaajan kirjoittama. Nimimerkin Tähtien tavoittelija aiemmat postaukset löytyvät tästä linkistä.

Hei jälleen kerran! Reilu kuukausi on taas mennyt lukujen ja muun elämän pyörteissä, joten on aika päivittää, mitä tähän asti olen tehnyt ja miten aion tästä eteenpäin.

Viimeisiä kursseja viedään, kyseessä biologian ja kemian 5-kurssit. Biologia takkuaa jonkin verran edelleen. Ehkäpä pitäisi vaihtaa kirjasarjaa. Tai asennetta :D Uusia opiskelumetodeja on ainakin löydettävä, vaikka muistiinpano-mindmap-SSMK-yhdistelmä minulla pääosin toimiikin. Kirjastosta hainkin edellisistä opinnoista tutun anatomian ja fysiologian kirjan ja hyödynnän lisäksi vuosien takaisia muistiinpanojani, joista moni asia aukeaa ihan eri tavalla kuin ympäripyöreistä lukiokirjoista.

Kemian kohdalla on vielä paljon kysymysmerkkejä, mutta ainakin tasapainolaskuissa huomaan edistyneeni viime vuodesta. 5-kurssin kertaus on vielä kesken, mutta fiilis on hyvä: kyllä se tästä. Paljon vain laskuja ja esim. reaktioiden pohdintaa niin hyvä tulee. Fysiikassa on omat ongelmansa ja luultavasti suurimpana niistä 5-kurssi, jonka kohdalla uhkaa paniikki iskeä.

”Kartoituskierros” on kohta takana. Sitä mukaa, kun opiskellessa on tullut vastaan hankala asia tai tehtävä, jota en ole osannut itse ratkaista, olen kirjannut ne ylös. Myöhemmässä vaiheessa voin listan pohjalta todeta, onko edistystä tapahtunut. Asiat on värikoodattu vaikeusasteen mukaan, joten voin yhdellä silmäyksellä nähdä, mitkä ovat vielä hankalia asioita ja mistä alan vähitellen olla jyvällä. Myös kokonaiset kurssit olen värikoodannut sen mukaan, kuinka paljon ne vaativat vielä käsittelyä.

Itsereflektioon perustuva arviointi ei ehkä ole se kaikkein luotettavin, koska riman ollessa ylhäällä arvioin osaamiseni usein tarkoituksellisestikin alakanttiin, mutta suuntaa se antaa kuitenkin. Tässä piilee varmaan yksi suurimmista itseopiskelun riskeistä ainakin omalla kohdallani. Siis ei se, että arvioin osaamiseni alakanttiin, vaan se, että kuvittelen tekeväni niin… ja todellisuudessa osaamistasoni on kaukana siitä, missä sen pitäisi olla pääsykoetta ajatellen.

Kun viimeisetkin kurssit ovat paketissa, seuraa ankara pureutuminen ongelmakohtiini. Teen taas muutamia listoja ja taulukoita ja aikatauluja (rakastan tilastointia!), joiden pohjalta seuraan oppimiseni edistymistä. Ensimmäinen pääsykoekokeilunikin häämöttää tuossa parin viikon päässä. Joululomaa aion viettää viikon tai kaksi. Elämäni on jälleen muuttumassa perustavanlaatuisesti, minkä vaikutukset opiskeluun näen vasta jonkin ajan kuluttua.

Mielenkiinnolla odotan uutta vuotta ja sen mukanaan tuomia muutoksia. Mutta siihen asti katse pääsykokeessa ja sen mukaisesti opiskellaan, mahdollisia ongelmia mietitään sitten myöhemmin :)

Tsemppiä lukuihin edelleen ja ihanaa joulun odotusta!

-Tähtien tavoittelija

Tähtien tavoittelijan kuulumisia lokakuulta

Tämä postaus on vierailevan bloggaajan kirjoittama. Nimimerkin Tähtien tavoittelija ensimmäinen postaus löytyy tästä linkistä.

Heippa taas!

Jonkinlainen lukurutiini on jo kehittynyt, joten on aika vähän avata tähänastista lukutaivaltani. Tähän mennessä opiskeltuna ovat fysiikan kurssit 1-6, kemiasta kurssit 1-3 ja biologian kurssit 1-3. Kohtuullisen hyvin olen siis aikataulussani, itsenäisyyspäivään mennessä pitäisi tätä tahtia tulla ”valmista”.

 Biologia on tähän mennessä takunnut eniten, siis ihan viime hakukerrasta asti. Osasyynä on varmasti se, että anatomia ja fysiologia sekä mikrobiologia ovat kuuluneet aiemman tutkintoni oppimäärään, joten kuvittelen osaavani, vaikka aika on tehnyt tehtävänsä myös tässä asiassa. Ehkä tiedättekin sen tunteen, kun lukiessa tuntuu, ettei asiassa ole mitään opeteltavaa. Tarkemmin ajateltuaan joutuu toteamaan, että vielä on paljon tehtävää niin kokonaisuuksien hahmottamisessa kuin yksityiskohtien muistamisessakin.

Tällä kertaa olen päässyt (lähes) sinuiksi biologian kanssa. Teen tiiviisti muistiinpanoja, pohdiskelen yhtäläisyyksiä/eroavaisuuksia asioiden välillä, linkitän niitä mielessäni aiemmin opittuun (usein töissä tulee vastaan sopivia caseja), kertaan itsekseni ja vielä puolisonkin kanssa. Monesti eka lauseeni miehelle tämän tullessa kotiin on: ”Arvaa mitä oon tänään oppinut?!” jota seuraa loputon puhetulva esim. luonnon happamoitumisesta… Tähän asti toinen puolisko on jaksanut teeskennellä kiinnostunutta :D kyselyiässä oleva esikoinen osaa myös esittää hienoja tarkentavia kysymyksiä, jos satun höpisemään ääneen kirjojeni ääressä.

Fysiikka ja kemia tuntuvat helpoilta tasan siihen asti, kunnes avaan kirjat ja alan laskea. Molemmat olivat kouluaikoina lempiaineitani, mutta kumpaakaan en jatkanut lukiossa, koska oli liian kiire päästä sieltä pois. Eli pakollisista kursseista arvosanat ja menoksi. Nyt ehkä vähän kaduttaa. MUTTA pidän toki haasteista -kutsuisin tätä ”ongelmaksi”, jos ko. sana kuuluisi sanavarastooni-, joten ei muuta kuin tulta päin ja uusia juttuja opiskelemaan. 

Täytyy tosin sanoa, että yllättävän hyvin olen saanut punaisesta langasta kiinni, jos suhteuttaa nyt osaamani asiat lähtötasoon. Tarkoitan siis, että vielä vuosi sitten en ollut koskaan avannut fy-ke-bin syventävien kurssien kirjoja. Matkaa ja tehtävää toki on, mutta niin on onneksi vielä aikaakin.

Opiskelu tuntuu tällä hetkellä ihan mukavalta. Se on tavallaan harrastus, minulla kun tätä välttämätöntä aherrusta on niin monella elämän eri osa-alueella. Tavoite onkin, että oppimisen ilo säilyy. On hieno fiilis, kun muistaa viime vuodelta jonkun vaikean laskun ja onnistuu sen ratkaisemaan. Monesti selailen hienoisesti ylemmyydentuntoisena viimekertaisia muistiinpanojani ja laskuyrityksiäni, jotka tällä kertaa sujuvat paremmin.

Sitä fiilistä, kun tajuaa edistyvänsä jatkuvasti, on mahdoton selittää. On mahtavaa ymmärtää joku kokonaisuus niin hyvin, että kykenee sen toiselle ihmiselle ymmärrettävästi selittämään. Tai jos vaan pääsee siihen kuuluisaan flow-tilaan, jossa kaikki rullaa. Niiden hetkien takia jaksaa taas.

Suurin osa ajasta on kuitenkin sitä puurtamista, jossa pitää vain tsempata itseään jatkamaan vielä tämän kappaleen ja vielä tämän laskun. Päivät ovat täynnä yritystä, erehdystä, kertaamista, kokeilua, muistelua ja ahdistustakin. Hetkiä, jolloin tuntuu, että olen ihan hullu ja miksi edes lähdin tähän taas jne jne. Sitten pysähdyn hetkeksi miettimään, miten loistavan lääkärin maailma minussa menettääkään, jos en nyt keskity tähän asiaan kunnolla, ja homma jatkuu.

Tsemppiä kaikille, niin luku-urakkansa jo aloittaneille kuin kirjojen avaamista vielä odottavillekin :)

- Tähtien tavoittelija

Kurkistus esiripun taakse: Millaista on olla lääkisopiskelija? Osa 3

 Tämä postaus on jatkoa "Kurkistus esiripun taakse: Millaista on olla lääkisopiskelija?" osille 1 ja 2. Voit lukea ne postaukset tästä ja tästä, jos et ole aiemmin lukenut niitä.

Kaikki kertomani pätee tietenkin vain ja ainoastaan Oulun lääkikseen, jos haet jonnekin muualle, niin luonnollisesti eroja on. Kuitenkin kaikissa Suomen lääkiksissä opiskelut aloitetaan kuitenkin samalla lailla, eli anatomian opiskelulla, sekä solu-ja kehitysbiologialla. Opiskelu itsessään on kohtuu samanlaista kaikkialla, paitsi Tampereella. Tampereella käytetään käsittääkseni jonkin verran enemmän potilastapausesimerkkejä tavanomaisen luennoilla istumisen sijasta ja muutenkin opiskelu on jo alusta sidottu enemmän käytäntöön (millä on sekä hyvät että huonot puolensa).

Lopuksi voisin koittaa antaa muutamia vinkkejä pääsykokeeseen. Tosin sillä alalla en todellakaan ole paras henkilö auttamaan. Mutta onneksi sitä varten on monia muita lähteitä, vaikkapa tämä blogi tai Epionen Älyvuoto. Mutta voin tietenkin kertoa mikä itseäni auttoi. Monet näistä ovat varmaankin teille ennestäänkin selviä. Mielessäpidettävää on myös luonnollisesti, että jokaisella on oma oppimistekniikka, eikä nämä neuvot välttämättä päde juuri sinuun.

-          Lue joka päivä. Tämä on ehkä tärkein oppi, jonka opin neljällä hakukerrallani. Aiempina vuosina kyllä luin kaikki kirjat useasti ja omasta mielestäni myös osasin asiat, mutta lukupäivien välillä saattoi olla viikkoja välissä. On parempi lukea vähemmän kerralla kuin koko kirja (tai useita) yhden päivän maratonina. Oikeastaan älä koskaan yritä lukea koko kirjaa kerralla.

Näin fokus pysyy paremmin asiassa eikä harhaudu sen laskemiseen montako sivua kirjasta on jäljellä eli tyhjään ”suorittamiseen”. Samoin oppiminen ei jää niin pinnalliseksi, vaan pitkäaikaismuistiin. Kannattaa tietenkin varoa ylipalamista, jos aloittaa liian aikaisin. Aluksi voisi vaikka pyhittää tunnin (tai puolikin) päivässä lukemiseen ja jaksamisen mukaan lopuksi 3-4 tuntia.

-          Pidä taukoja lukemisessa. On tieteellinen tosiasia, että viimeistään 30-45 minuutin jälkeen ihminen ei pysty kunnolla keskittymään lukemiseen. Tauon ei tarvitse olla pitkä, katso vaikka uutiset kännykästä tai kuuntele joku biisi silmät kiinni.

-          Aseta itsellesi tavoitteita. Mutta ei siis ”luen tämän kirjan tänään ja tuon huomenna”. Ennemmin kappale tai asiakokonaisuus mittatikkuna.  Älä siirry seuraavaan kappaleeseen ennen kuin ymmärrät edellisen asiasisällön. Jokaista yksityiskohtaa ei tietenkään kannata yrittää muistaa, varsinkaan ensimmäisellä kerralla, mutta ymmärrä suuri kuva. Esimerkiksi munuaisten toiminnasta ei tarvitse muistaa koko reniini-angiotensiini- aldosteriini-systeemiä ekalla kerralla, mutta kannattaa muistaa, että munuaiset säätelevät natriumin takaisinimeytymistä ja verenpainetta erittämällä hormoneja (ja kummin päin säätely toimii tietenkin).

-          Lue enemmän kuin lukion oppimäärä. Ensinnäkin tästä on suunnattomasti hyötyä jos ja kun pääsette lääkikseen, sillä lukiokirjat ovat niin täynnä yksinkertaisesti väärää ja harhaanjohtavaa tietoa. Toiseksi se auttaa ymmärtämään asioita ja ilmiöitä syvällisemmin ja suuri kuva pysyy paremmin mielessä. Tämä ei siis tarkoita, että pää pitäisi täyttää yksityiskohdilla, joita ei olla mitenkään käsitelty lukion oppimäärässä (huom! ei siis yksittäisissä lukiokirjoissa. Toiset kirjasarjat ovat parempia kuin toiset) vaan vain auttaa muistamaan paremmin yleiskuvan, kun tietää myös jotain yksityiskohtia.

Itse käytin Epionen valmennuskirjoja vuosilta 2012-2015 ja Galenosta, koska ne sai kirjastosta ja olen köyhä opiskelija, jolla ei ole varaa maksaa valmennuskurssista. Tosin, jos uusia painoksia (jotka ovat yleensä parhaita) haluaa saada, kannattaa varata viimeistään joulu-tammikuussa, ainakin Oulussa.

-          Prosessoi tietoa aina samalla kun luet. Tee muistiinpanoja, laske laskuja, piirrä mindmappeja yms. Hyvät muistiinpanot ovat aina ilo lukea, mutta vielä tärkeämpää on, että jos teet muistiinpanot kunnolla, et välttämättä edes tarvitse niitä jälkikäteen. Älä koskaan suoraan kopioi kirjasta muistiinpanoja, yritä sanoa sama asia omilla sanoillasi. Näin ymmärrät sen ja se siirtyy suoraan pitkäaikaiseen säilömuistiin.

-          Laske. Tämä on ehkä toiseksi tärkein neuvo. Laske kunnes oksennat, käy oksella ja jatka laskemista. Yksi laskettu lasku on saman arvoinen kuin kymmenen luettua vastausta. ’Nuff said. Erityisesti vanhat pääsykoetehtävät ja yo-kokeet ovat kullanarvoisia. Itse tein kaikki vanhat pääsykokeet ja yo-kokeet kemiasta ja fysiikasta viimeiseltä kymmeneltä vuodelta.

-          Tämä on ehkä vähän kyseenalainen, mutta älä keskity biologiaan. Kokeessa biologian tehtävistä on helppo saada jotain pisteitä ”sinnepäin-vastauksilla”, mutta vaikea saada täysiä pisteitä hyvilläkin vastauksilla. Lisäksi arvostelu oli ainakin tänä vuonna aika natsi nimenomaan biologiassa. Ehkä vain Oulussa. Toiseksi kirjoitustehtävät vievät paljon kallisarvoista aikaa. Laskutehtävissä riittää, että tekee mitä osaa ja siirtyy seuraavaan tehtävään. Totta kai jos olet hyvä biologiassa, kannattaa pelata omilla vahvuuksilla, mutta kyllä kaikkien kolmen aineen taitojen on totta kai syytä olla hallussa.

-          Opettele käyttämään laskintasi nopeasti. Tämä on ehdoton varsinkin jos olet tottunut käyttämään graafista laskinta, koska sitä ei saa käyttää ja auta armias, että normaali funktiolaskimen käyttö on hidasta siihen verrattuna.

-          Älä jämähdä aineistoon. En ole vieläkään lukenut tämän vuoden pääsykokeen aineistoa, mitä nyt silmäilin ja etsin pari oikeaa riviä joista sain ehkä pari-kolme raakapistettä. Toisinaan aineistoa ei vain tarvitse. Toisinaan voi tulla aivan järkyttävä tiiliskivi jonka lukemiseen yksistään kestää tunti.(2013:n koe katson sinua nyt) Useimmiten aineiston painoarvo verrattuna siihen käytettyyn aikaan on vähäinen.

-          Kolmen vuoden ajan MAOL on ollut paras ystäväsi, mutta nyt on aika pärjätä omillaan ilman sen vahvaa käsivartta olkapäillä tukemassa. MAOLin jättämää kylmää ja tyhjää aukkoa on pakko yrittää paikata resuisella huivilla, joka Kaavakokoelman nimellä tunnetaan. Ja pääsykokeen kylmät tuulet tuivertavat ympärilläsi… Kannattaa panna mieleen oikeastaan lähes kaikki MAOLin kaavat fysiikasta ja kemiasta tai vähintään niiden paikka kaavakokoelmassa. Kuitenkin kerran kaavakokoelma kannattaa vilkaista kokeen alussa, sillä siellä saattaa olla ylimääräisiä taulukoita, joista on hyötyä joissain tehtävissä.

-          Lopuksi:. Luota itseesi äläkä stressaa liikoja. Kun on valmistautunut hyvin ja uskoo omiin kykyihinsä ei voi kuin onnistua. Etsi itsellesi paras opiskelustrategia. Tee töitä säännöllisesti ja kovasti. Ei kukaan muukaan siinä salissa ole supermies tai –nainen, on vain kovasti töitä tehneitä ihmisiä joista osa pääsee lääkikseen. Tule sinäkin tänne vain, täällä on hauskaa!

Tämä oli tämän postaussarjan toistaiseksi viimeinen osa. Lisää saattaa olla luvassa, mutta aikaisintaan ensi vuoden puolella. Jos tämä postaussarja oli mieleesi, niin kerro siitä toki kommenttiboksissa! 

Kurkistus esiripun taakse: Millaista on olla lääkisopiskelija? Osa 2

Tämä postaus on jatkoa eilen julkaistulle "Kurkistus esiripun taakse: Millaista on olla lääkisopiskelija? Osa 1"-postaukselle. Ennen tämän lukemista kannattaa käydä lukemassa edellinen postaus tästä linkistä.

Opiskelu Oulussa koostuu pitkälti luennoilla istumisesta 8-12, mikä on vapaaehtoista useimmiten, lukuunottamatta pakollisia luentoja, joita on ehkä pari kertaa viikossa ja jotka useimmiten käsittelevät etiikkaa tai kansanterveystietoa (jossa opetus on ”tupakka ja kolesteroli on pahaa, mkay?” –tasoa).

Iltapäivällä on yleensä sitten harjoitustöitä, jotka ovat pakollista opetusta, ja joissa päästään sitten enemmän käytännönläheisesti opiskelemaan. Olen päässyt tökkimään ja tutkimaan tähän mennessä epäonnisilta kurssikavereiltani muun muuassa silmiä, korvia, refleksejä, ottanut laskimoverinäytteen ja leikellyt sian sydäntä. Lisäksi olen tutkinut mikroskoopilla omaa vertani ja muita kudoksia.

Harjoitustyöt ovat ainakin omasta mielestäni olleet sekä antoisinta että haastavinta mitä opinnoilla on ollut tarjota tähän mennessä. Töissä on oppinut yhdistämään teoreettisen tiedon käytännön lääkärin työhön, mutta ne ovat myös ylivoimaisesti työläimpiä tehtäviä. Jokaisella harjoituskerralla on työtentti, jonka läpäistääkseen ainakin itsellä täytyy lukea 1-4 tuntia per kerta. Ja näitä harjoituksia on 2-3 kertaa viikossa. Kaikkia harjoituksia ei kuitenkaan tarvitse läpäistä.

Kaiken kaikkiaan, ei ole ollenkaan harvinaista, että osa lääkisläisistä opiskelee jopa 10-12 tuntia vuorokaudessa 5-7 päivänä viikosssa kun huomioi luennot, harjoitustyöt, varsinaisiin kurssitentteihin lukemisen, esseet ja kaiken muun sälän. Siis pelkkä opiskelu, ilman harrastuksia, kavereita, bileitä yms. Lähteenä olen käyttänyt lounaspöytäkeskusteluja.

Tämä on ollut itselleni suurin kulttuurishokki, olinhan tottunut huomattavasti vähäisempiin työmääriin ja ennen kaikkea vapaampaan aikatauluun lukiossa ja myös fysiikalla. Aivan vastaaviin tuntimääriin en yllä mutta nopealla laskulla kyllä minullakin muutama viime viikko asettuu 40-60 opiskelutunnin haarukkaan. Joten kyllä täällä hommia joutuu paiskimaan.

Ei se kuitenkaan ole niin kauheaa ole kuin olen sen varmaan saanut kuulostamaan. Rytmiin oppii nopeasti ja verrattuna pääsykoeurakkaan tämä opiskelu on silkkaa lepolomaa. Lisäksi hyvä porukka ja yhteishenki sekä se, että kaikki muut ovat samassa veneessä tarjoaa mittaamatonta tukea. Aina löytyy joku jolle ventiloida opiskelustressiä, ja sitten jaksaa taas seuraavaan päivään.

Kuitenkin krooninen ajanpuute opiskelujen ja muiden lääkisläisten kanssa sosiaaliseeraamisen takia johtaa mielestäni huonoimpaan puoleen lääkiksessä opiskelussa: sinä elät tavallaan ”lääkiskuplassa”. Jos vanhemmat vaikka sattuvat asumaan pitemmän matkan päässä toisella paikkakunnalla, ei heitä ehdi tapaamaan välttämättä pariin kuukauteen.

Jopa samassa kaupungissa asuvien kavereiden kanssa joutuu miettimään kahvittelut ja ”yksillä käymiset” kalenterin ja lukujärjestyksen kanssa. Yhteydet muihin kuin lääkiskavereihin jäävät lähes vääjäämättä harvemmalle. Oikeastaan kaikki yhteydet ”ulkomaailmaan” harvenevat. Eräskin kanssaopiskelija kertoi ettei kerkeä enää edes Kalevaa lukea muutoin kuin viikonloppuna. On tosin mahdollista, että hän hieman liioitteli.

Huolimatta ajanpuuttesta ja kuplista (tai ehkä niiden vuoksi) en kyllä vaihtaisi tätä mihinkään. Mielenkiintoisten asioiden opettelu, mukavat opiskelukaverit ja tunne, että on oikealla alalla enemmän kuin häivyttävät kaikki huonot puolet.

Postaussarjan kolmas ja tällä erää viimeinen osa julkaistaan huomenna kello 12. Muista käydä lukemassa myös se.

Kurkistus esiripun taakse: Millaista on olla lääkisopiskelija? Osa 1

Tässä postauksessa esitellään toinen blogin vierailevista bloggaajista: Joonas. Joonaksen postaukset ovat lääkisopiskelijan näkökulmasta eli Joonas opiskelee lääkiksessä nyt ensimmäistä vuotta. Postauksia tulee nyt kolme, eli tämän lisäksi huomenna ja ylihuomenna, muistakaa siis käydä tsekkaamassa myös ne!

KURKISTUS ESIRIPUN TAAKSE

Moi!

Vähän erilainen blogipostaus tällä kertaa:  Aion nimittäin puhua, millaista opiskelu LÄÄKIKSESSÄ on kuhan sinne on ensin päässyt. Vähän taustatietoja ensin: olen 22-vuotias oululainen nuori mies. Pääsin vihdoin lääkikseen tänä vuonna neljännellä hakukerralla eli takana on nyt huimat kaksi ja puoli kuukautta opiskelua lääkiksessä. Sekin tuntuu jo ikuisuudelta. Tämä ei ole kuitenkaan ensimmäinen kerta kun olen tutustumassa yliopistoelämään, sillä vietin kaksi vuotta Oulussa fysiikan opiskelijana.

Kaiken kaikkiaan opiskelu lääketieteellisessä tiedekunnassa on yllättävän erilaista verrattuna muihin koulutusaloihin yliopistossa ja, ehkä jopa lähempänä lukio-opiskelua. Pakollista opetusta on paljon eikä lukujärjestyksessä ole käytännössä mitään valinnaista. Töitä kyllä joutuu tekemään paljon, mutta jos selvisi pääsykokeisiin luvusta, se ei tunnu enää miltään.

Ehdin jo tänä keväällä ajatella että, onko tässä enää mitään järkeä enää edes hakea. Olin jo yrittänyt ja epäonnistunut kolme kertaa, ehkä minusta ei vain ollut lääkikseen, ehkä en vain ole tarpeeksi hyvä. Kaiken lisäksi olin jo niin vanhakin, ei sitä koko elämää voi vain opiskeluun käyttää, pitäisihän se joku tutkintokin saada ennen kolmeakymppiä.

No, kaipa olen liian itsepäinen ja tyhmä luovuttamaan, koska en selvästikään kuunnellut itseäni. Nyt täällä opiskellessani tälläiset aatokset tuntuvat täysin kohtuuttomilta.

Porukkaa on kaikenikäistä ja useimmilla muillakin on jo useampi hakukerta takana. Mutta pääasia on, ettei ketään oikeastaan kiinnosta kauhiasti muiden menneisyys, nyt ollaan samassa veneessä ja piirit ovat pienet.(tai no, suhteellisen pienet: meidänkin vuosikurssilla on 145 yleisen opiskelijaa ja viitisenkymmentä hampaalaista.) Ihmisiä kannustetaan todella aktiivisesti tutustumaan toisiinsa, erityisesti omaan vuosikurssiinsa, mutta myös vanhempiin opiskelijjoihin ja myös opetushenkilökuntaan, mikä oli aivan ennenkuulumatonta ainakin fysiikalla.

Tutustuminen tapahtuu tietenkin erilaisissa bileissä, urheilukerhoissa, moninaisissa harrastejärjestöissä ja vähintäänkin pakollisissa harjoitustöissä, joissa porukka on jaettu pienryhmiin. Se auttaa kummasti tutustumaan toiseen ihmiseen, kun pistelette toisianne neuloilla tai työnnätte metallitikkuja nieluun. Suosittelen kokeilemaan.

Myös spontaanimpia tapahtumia järjestetään. Esimerkiksi kun tätä kirjoitan olen juuri tullut juoksulenkiltä parinkymmenen muun fuksin kanssa. Varsinkin aluksi oma noin kymmenen hengen pienryhmä on totta kai se sosiaalinen ankkuri johon turvautua. Kaiken tämän seurauksena on lopulta todella tiivis opiskelijaporukka, huolimatta väenpaljoudesta.

Ensimmäinen vieraileva bloggaaja esittäytyy

Puhuin loppukesästä ideastani, että täällä blogissa lukemisestaan kertoisivat myös muut pääsykokeisiin valmistautujat. Linkki aiempaan postaukseen tästä. Mukaan pääsee ihan koko syksyn ja alkukevään ajan, joten jos tämä postaus saa sinut innostumaan mukaan jakamaan lukukuulumisiasi isommalle porukalle, niin pistä viestiä osoitteeseen slblog@outlook.com.

Tässä postauksessa esitellään siis ensimmäinen omasta luku-urakastaan kertova vieraileva bloggaaja. Hän esiintyy blogissa nimimerkillä Tähtien tavoittelija ja ensimmäisessä postauksessaan hän kertoo taustastaan, lähtökohdistaan ja lukusuunnitelmastaan.

Perustiedot

25+-v perheellinen terveysalan ammattilainen aikoo ”jatko-opintoihin”. Yli 15 vuoden opinnot alakoulusta AMK:hon eivät sitten riittäneetkään, vaikka valmistuessa siltä tuntuikin.

Ensimmäinen yritys v. 2015. Tavoitteena lääkis 2016.

Ihmiset, jotka tietävät tästä yrityksestä, on laskettavissa yhden käden sormilla. Ja nyt, tosin nimimerkin suojista, jaan tämän kokemuksen ”koko maailmalle”. Tervetuloa mukaan!

Taustaani

Lukio on käyty hyvä tovi sitten (yo 2009) ja pääsykoetta varten opiskeltavista 18 fysiikan, kemian ja biologian kurssista olen lukioaikana suorittanut vain 4 (pakolliset, eli 1 fysiikka, 1 kemia ja 2 biologiaa). Käytännössä kaiken olen siis opiskellut itsenäisesti, ensikosketus ko. aineiden syventäviin kursseihin on ollut 12/2014 – 5/2015 välisenä aikana.

Perhe on opiskelun kannalta sekä haaste että suurin voimavarani. Arki on yhtä tasapainoilua ihan ilman opiskeluakin. Lisänä vielä kokopäivätyö, joten ajan vähäisyys on todellinen haaste. Siksi olen tällä kertaa ajoissa.

Lukusuunnitelma

Lukemiset aloitin tänä vuonna jo elokuussa. Olen kertaillut paria kurssia kerrallaan oppiainetta vaihdellen. Tavoitteena tällä kierroksella on palauttaa mieleen aiemmin opiskeltua sekä vahvistaa perusosaamista.

Tällä hetkellä opiskeltuna ovat fysiikan kurssit 1-4, kemian kurssit 1-3 ja biologian kurssit 1-2. Olen siis suurin piirtein puolivälissä. Samaa vauhtia jos jatkan, olen kerrannut kaikki kurssit joulukuun puoleenväliin mennessä, mutta nopeampi eteneminen olisi suotavaa. Pyrin kuitenkin siihen, että vaikeisiin kursseihin käytän enemmän aikaa ja helpommat selailen nopeammin läpi.

(Tämä on siis vasta toinen kerta koko elämäni aikana, kun opiskelen näitä kursseja, joten siksi etenen hitaasti.)

Kunhan pääsen jonkin verran jyvälle asioista, voin alkaa yhdistellä kokonaisuuksia sekä tehdä soveltavampia tehtäviä. Valmennuskeskuksen itseopiskelumateriaalit odottavat vuoroaan, vielä ei ole rohkeus riittänyt tarttua niihin!

Suunnitelmiani kun katsoo, voi todeta, että minusta nyt ei ainakaan kannata ottaa mallia missään suhteessa :D Olen välillä ihan hukassa sen suhteen, mitä ja miten kannattaisi opiskella. Mutta kyllä se tästä vähitellen selkenee. Tärkeimmät aseeni ovat hyvä asenne ja järjetön motivaatio, ja niillä mennään läpi harmaan kiven!

Kuva weheartit.com